torstai 31. joulukuuta 2009

Painotaulukko 2009

2009
pe 02.01. 96,9 kg
pe 09.01. 97,2 kg
pe 16.01. 97,9 kg
pe 23.01. 96,7 kg
pe 30.01. 96,3 kg
pe 06.02. 97,2 kg
pe 13.02. 96,6 kg
pe 20.02 96,5 kg
pe 27.02. 96,2 kg
pe 06.03. 94,8 kg
pe 14.03. 94,9 kg
-
pe 10.04. 96,1 kg
pe 17.04. 96,8 kg
pe 24.04. 95,9 kg
-
pe 08.05. 98,8 kg
-
pe 22.05. 99,2 kg
pe 29.05. 98,6 kg
pe 05.06. 96,7 kg
pe 12.06. 98,5 kg
pe 19.06. 96,8 kg
pe 26.06. 97,7 kg
pe 03.07. 97,7 kg
pe 10.07. 96,8 kg
pe 17.07. 98,1 kg
pe 24.07. 96,9 kg
pe 31.07. 97,9 kg
pe 07.08. 98,1 kg
pe 14.08. 98,2 kg
pe 21.08. 99,0 kg
pe 28.08. 99,7 kg
-
pe 11.09. 101,0 kg
pe 18.09. 100,0 kg
pe 25.09. 101,4 kg
pe 02.10. 102,8 kg
-----
pe 13.11. 106,8 kg
pe 20.11. 106,4 kg
pe 27.11. 107,6 kg
pe 04.12. 107,0 kg
pe 11.12. 107,8 kg
-----
loppuvuodesta n. 109,8kg

perjantai 27. marraskuuta 2009

En jaksa. Olen ollut koko elämäni lihava, läski jo lapsena. En pääse näistä kiloista ja syömistavoista eroon. Tänään tuntuu, etten jaksa taistella enää päivääkään. Eikö elämä voisi olla jotain muutakin?

torstai 19. marraskuuta 2009

Lääkkeillä laihdutus

Haluan nyt muistuttaa lukijoitani, ja kertoa uusille, että vuonna 2008 laihduttamani n. 20kg olivat Acomplia-nimisen laihdutuslääkkeen ansiota. Harmi vain, että lääke vedettiin pois markkinoilta loppuvuodesta 2008. Lääkkeen lopettamisen jälkeen pystyin pitämään painoani suunnilleen samoissa lukemissa, ja kesän 2009 onnistuneen painonhallinnan pistän kokonaan aktiivisen työni piikkiin.

Lääkkeen syömisenkin aikana oleellisinta oli tietysti ruokavalio ja liikunta, mutta lääkkeen ansiossa pytyin pitämään molemmat hyvin hallinnassa. Ei ollut epämääräisiä mielitekoja, tarvetta syödä jatkuvasti, itsekontrolli toimi "riskitilanteissa" ihailtavasti jne.

Ymmärrän sen, etten missään tapauksessa olisi voinut jatkaa lääkkeen syömistä loppuelämääni, mutta ehkä olisin tarvinnut vähän pidemmän itsetutkiskeluajan lääkkeen kanssa, jotta olisin saavuttanut pysyviä tuloksia.

Tällä hetkellä markkinoilla taitaa olla edelleen Reductil-niminen laihdutuspilleri, mutta ymmärtääkseni sen vaikutustavat poikkeavat Acompliasta. Olen silloin tällöin harkinnut lääkärikäyntiä Reductilin tiimoilta, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Selkäkipuja

En mennyt tiistaina lenkille, koska ei huvittanut. En mennyt eilen tanssitunnille, koska nukuin.

Tänään en tiedä mitä teen. Alaselkä on ollut jo monta päivää kipeä eikä huvita mikään. En tiedä miksi se oireilee. Liikunko liian vähän? Olenko lihonut liikaa? Ovatko lihakseni surkastuneet siinä määrin, että viimekesäinen selkävamma kärsii?

Olen muutenkin taas ihan hukassa. Jos välillä sattuukin olemaan parempi päivä, otan siitä hyvästä olosta kaiken irti ja korostan sitä syömällä hyvää ruokaa. Paljon. Jos taas on huono päivä, syön silloinkin paljon, mutta silloin ruoan ei tarvitse olla edes niin hyvää.

tiistai 17. marraskuuta 2009

SOS

Missä vaiheessa syömisestä tulee sairaus? Milloin minä voin kävellä jonnekin ja pyytää apua tähän sairauteen. Elämä on pelkkää syömistä, syömisen ajattelua, syömättömyyden ajattelua, ruokaaruokaaruokaa!!!!!!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Kalaöljylle stop

Lenkki suoritettu. Vähän pitkin hampain, mutta kuitenkin.

kävely 6,7km, 70min

Olo ja fiilis on ollut omituinen jo pidempään. Tänään on taas ollut kummallisia vatsavaivoja. Täytyy varmaan lopettaa noiden E-epa + E-dha -kapseleiden syönti. Ehkä ne eivät sovi minulle.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Sunnuntaikävely

Perjantaina ajattelin, että pidän täysin alkottoman viikonlopun. Käyn pitkillä lenkeillä ja syön maltillisesti. Ja mitä vielä! Suunnitelmat vaihtoivat äkkiä suuntaa, enkä ehtinyt perjantaina lenkille ollenkaan. Illalla nautiskelin elämästä punaviinin ja hyvän ruoan parissa, joten sunnuntain rötväsinkin sohvalla liian nuutuneena liikkumaan. Sain sentään itsestäni sen verran irti, että pääsin ostamaan kaupasta tuhansia ja taas tuhansia kaloreita, jotka vedin napaani sohvan pohjalta.

Tänäänkin olisin mieluusti vaan vätystellyt kotona, mutta tsemppasin sentään vähän. Ei huvittanut pätkääkään lähteä lenkille, mutta päätinkin tällä kertaa tehdä vähän erilaisen kierroksen. Lähden normaalisti kävelemään tuonne lenkkeilyreiteille, poispäin kaupungista, mutta en tänään. Päätin ottaa vähän rauhallisemmin ja lähdin kiertelemään asutusalueita ja tirkistelemään ihmisten koteihin. Olipahan piristävän erilainen lenkki.

Päivän lenkki:
sunnuntaikävely 75min, 6,7km

perjantai 13. marraskuuta 2009

Paha vaaka

Perjantaipunnitukset alkakoon taas. En ole vähään aikaan uskaltanut käydä vaa'alla, mutta nyt päätin, että pakko.
Argh! Luku oli vielä suurempi kuin odotin. Ja se on varmasti ollut tätäkin korkeampi. Tuli kyllä niin epäonnistunut fiilis, mutta täytyy vaan yrittää ottaa pieniä askelia. Jälleen kerran.

torstai 12. marraskuuta 2009

Mielihyvää lenkillä

Vielä yksikään päivä ei ole tällä viikolla mennyt syömisten osalta kiitettävästi. Eilenkin vetelin iltapalaksi 400g kaupan halvinta lenkkimakkaraa, joka piti ostaa vaan koska se oli niin halpaa (-30%). Äly hoi? Tuollaista makkaraa ei pitäisi syödä vaikka sitä saisi ilmaiseksi.

Tämän päivän lenkki sujui oikein mukavasti. Tein taas havainnon, että suunnilleen siitä reilu puoli tuntia käveltyäni kehon valtasi sellainen hyvänolon- ja voiman tunne. Tutnui, että voisi kävellä tai hölkätä loputtomiin. Se sama tunne tulee joka kerta, välillä vähän voimakkaampana ja välillä huomaamattomampana. Voisiko olla, että siinä vaiheessa lihakset ovat riittävästi lämmenneet ja keho alkaa tuottaa endorfiinia tai jotain?

Päivän lenkki:
kävely(/hölkkä) 6,9km, 70min

Eilen en muuten käynyt lenkillä, vaan kävin tanssimassa. Menin tunnille pyörällä (4km/suunta), mutta sen lasken hyötyliikunnaksi, joten ei siitä merkintöjä.

Liikunta 11.11.
tanssi 60min

tiistai 10. marraskuuta 2009

Calathea ja viina ne yhteen soppii?

Eilinen meni hyvin. Kunnes sain kaverilta takaisin pienen summan rahaa, jolla ostin kaupasta ison pussillisen tacolastuja ja 200g valkohomejuustoa. Niistä + avocadosta ja kuivatuista luumuista sitten loihdin itselleni herkkuillallisen, jonka huuhdoin alas muutamalla lasillisella vodkaa. Hups.

Alkoholi on muuten yksi iso paha. Olen käyttänyt sitä viime kuukausina aivan liikaa. Silloin kun laihduin onnistuneesti, olin jättänyt kaikki alkoholijuomat lähes kokonaan. Nautin punaviiniä vain tarkoin harkituissa tilanteissa ja silloinkin kohtuudella. Nyt juon vähän väliä, enkä niinkään kohtuudella. Rappiolla on vaan niin hyvä olla...

Päivän lenkki:
kävely 9,2km, 100min

maanantai 9. marraskuuta 2009

Päätös I

Tein lenkin. Aion tehdä lenkin täst' edes joka päivä.

kävely 7,5km 80min

Alkumatkasta jo vitutti kuin isoa sikaa; takki kiristi, mp3-soittimen toinen kuuloke ei toiminut, kengät hiersivät. Keskimatkasta henkeä ahdisti, kengät hiersivät edelleen, palelsi. Löysin kuitenkin ihan hetkeksi sen ulkoilun nautinnon ja syksyisen luonnon kauneuden. Yritin pitää siitä tunteesta kiinni.

Matkalla jotenkin havahduin myös kuuluvani sikainfluenssan riskiryhmään. Olen sairaalloisen lihava. Olen sairaalloinen. Olen sairas olemalla niin lihava. Voisin sairaana ihmisenä mennä hakemaan piikin itselleni.
Seuraava ajatukseni kuitenkin oli, että jos saan kyseisen taudin, se on luonnonvalinta. Jos elimistöni ei kestä tautia ja kuolen, se on luonnonvalinta. Minulla ei ole mitään menetettävää. Ajattelin ihan oikeasti voivani kuolla menettämättä mitään.

Siis hetkinen? Niin kauan kuin en pidä itseäni minkään arvoisena, on kai ihan sama yritänkö elää terveellisemmin vai en. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan. En enää muista mikä voima minua ennen ajoi eteenpäin? Muistan kyllä, että sain tyydytystä itse laihtumisesta, numeroiden pienenemisestä, jossain määrin siitä kontrollin tunteesta... mutta siinäkö oli kaikki? Siinäkö on kaikki?

perjantai 6. marraskuuta 2009

Elossa ollaan ja paksusti voidaan

Laskurin mukaan täällä käy yllättävän paljon porukkaa, vaikken edes ole jaksanut päivitellä. Mitä te odotatte löytävänne täältä? Onko mielenkiintoisempaa seurata lihomistani kuin laihtumistani?

Noh, missäs nyt mennään? Paino on edelleen noussut. Tänään vaaka näytti 105,0kg. Olen tavallaan päässyt kuitenkin siitä pahimmasta holtittomuudesta ylitse. Kiinnostus laihtumiseen ja laihduttamiseen, eli terveellisempiin elintapoihin on palannut. Vielä ei vaan käytäntö toimi niinkuin haluaisin.

Statukseni yhteiskunnassa on tällä hetkellä "työtön", ja tässä työttömyyden alkuvaiheessa olen vielä opiskelijaakin köyhempi. Rahaa ei irtoa vielä mistään suunnasta, mutta elettävä olisi. Tämä luonnollisestikin tarkoittaa sitä, että kaupassa ruokaostokset tehdään puhtaasti hinnan perusteella. Olen panostanut edullisiin kausihedelmiin, kaaliin, juureksiin, soijarouheeseen, tomaattimurskaan, kananmuniin ja ruishiutaleisiin. Näillä luulisi laihtuvan. Mutta koska itsekontrollini on ajoittain olematonta, eksyipä eräänäkin iltana ostoskorin kautta suuhun paketillinen brie-juustoa, pötköllinen maksamakkaraa ja pussillinen kuivattuja luumuja. Tästä voitte päätellä, että olen ihan yhtä onneton rahankäytön, kuin laihduttamisenkin suhteen.

Liikunta. Mitä se on?
En ole harrastanut aktiivista liikuntaa juurikaan. Jotenkin tuo syksyn hektisin ja stressaavin vaihe vei kaiken innon lenkkeilystä. Tanssimassa olen käynyt kerran viikossa (yhtä viikkoa lukuunottamatta) ja kerran kävin kokeilemassa zumbaakin (oli kivaa). Mutta siinäpä ne. Uimaan, vesijumppaan ja -juoksemaan tekisi kovasti mieli, etenkin kun lähiuimalani on taas auennut, mutta nyt ei vaan ole varaa. Kävelemään pitäisi aktivoitua, mutta kun ulkoilutakki ei meinaa mahtua päälle, ja flunssakin vaivaa. Niin, olen muuten tainnut flunssaillakin koko syksyn. En tosin näillä elämäntavoilla yhtään ihmettele, että kroppa huutaa apua jatkuvasti.

Itse asiassa mulla on ollut aika paljon kaikenlaisia vaivoja viime aikoina. Pahin kaikista on sellainen yleinen ähky jatkuvasti. Kymmenen kiloa lisäpainoa lyhyessä ajassa tietysti tuntuu raskaalta kantaa, mutta varmasti ruokavaliokin on osaltaan vaikuttanut. Ja se, että monena päivänä en ole muuta tehnytkään kuin syönyt... Lisäksi olen saanut kaikenlaisia vatsakramppeja, olen ollut jatkuvasti väsynyt ja muissa maailmoissa, kaikenlaisista henkisistä ongelmista puhumattakaan.

Tällä hetkellä peilikuvani näkeminen aiheuttaa lähinnä lannistumista ja ahdistusta. Olen jättänyt joitakin sosiaalisia tilantetakin taas väliin kun en kehtaa mennä tämän "läskin olon" kanssa minnekään. En pystynyt nauttimaan omista valmistujaisistanikaan epämukavan olon vuoksi.

Jottain tarttis tehrä.

perjantai 16. lokakuuta 2009

104,4kg. Aamupaino puuron ja kahvin jälkeen. Läski lisääntyy lähes eksponentiaalisesti.

Selityksiä: haastava elämäntilanne, epävarma tulevaisuus, kuristava yksinäisyys, elämänhalun puute, mikätahansakurjuusmaailmassa.

Helpointa on vaan rypeä itsesäälissä ja olla niinkuin kivuttominta on. Tällä ei ole enää mitään tekemistä laihduttamisen kanssa.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Haluan

Täällä vatsa vaan kasvaa siihen tahtiin, että se on jo tiellä istuessakin. Oikeasti, taisi ne viisi kiloa asettua suoraan tuohon rintojen alle.

Koska laihduttaminen on tällä hetkellä jotain utopiaa, otan vastaan Sotanorsun haasteen ja kerron viisi asiaa, jotka saattaavat vielä joskus motivoida minut palaamaan kohtuuteen.

1)Haluan tavata (uusia) ihmisiä ilman, että ensimmäiseksi häpeän ulkonäköäni ja ajattelen, millaisena läskinä laiskimuksena ne minua pitävät.

2)Haluan, etten koskaan joudu enää jäämään pois jostakin vain siksi, että häpeän omaa vartaloani niin paljon. Esim. valokuvat, yhteissauna, yökerhot, treffit, kuntosalit, huvipuistolaitteet, mikä vain julkinen esiintyminen...

3)Haluan pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin kuin haluan - vain koska mahdun niihin!

4)Haluan harrastaa hyvää seksiä.

5)Haluan löytää oikean minäni jostain tämän läskin takaa.

sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Häviäjä

*syvä huokaus*

En muistanut käydä perjantaina aamuvaa'alla, mutta tänään vaaka näytti aamiaisen jälkeen 102kg, joten reippaasti kolmenumeroisessa ollaan. Mitä tässä voi sanoa?

Ei niitä tuloksia ennenkään tullut sipsejä, piirakoita, jäätelöä, karkkia, kaljaa ja kaikkea mahdollista liikaa syömällä, eikä tämä dieetti toimi vieläkään.

Taidan olla stereotyyppinen esimerkki laihduttajasta, joka ensin pudottaa painoaan kovalla vaivalla ja pian lihoo ne takaisin korkojen kanssa.

Lauantaina kävin lenkillä... hip hurraa.
kävely 75min, 7,3km

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Alamäessä lujaa

Kohta ei mene enää farkut kiinni. En pysty hillitsemään syömishimojani yhtään. Ja niitä himojahan on!

Eilen kun olin vetäissyt noin vartissa pikarillisen jäätelöä, 350g maalaishyytelöä, vähän kermaviiliä, banaanin ja kipollisen maustamatonta jogurttia, oli pakko lähteä kauhean morkkiksen ja ähkyn siivittämänä lenkille. Jotain positiivista edes.

tiistai:
kävely/hölkkä 65min, 6,8km

maanantai 24. elokuuta 2009

Väärä suunta

Kohta paukkuu sata kiloa rikki. Viikonloppu meni taas mussuttaessa kaikkea mahdollista, ja päälle vielä hieman lisää. Tätä menoa olen pian reippaasti kolmenumeroisissa luvuissa. Mistä ihmeestä sen motivaation löytäisi?

Olen sitä paitsi ollut vähän kipeänä, enkä ole uskaltanut lenkkeillä. Ehkä normaalisti olisin käynyt kävelemässä, mutta nyt minulla ei oikeasti olisi varaa sairastua ja jäädä kotiin, joten olen minimoinut lisäsairastumisen riskit. Tekosyy tai ei, ei liikkumattomuus silti ole mikään syy syödä kaksin käsin.

Taidan haastaa itseni herkuttomuuteen. Fuskaan tässä sen verran, että saan syödä ja nautiskella jo etukäteen sovituissa tapahtumissa, sekä jos yllättäen tulee jotain tapaamisia. Ongelma on kuitenkin se, että herkuttelen yksin ollessani. Ja yksin yleensä koko homma lähtee käsistä.

Viimeisen vuoden aikana olen laihtunut 20 kiloa, ja se tulos on yksinkertaisesti saavutettu järjestelmällisesti kieltäytymällä kaikesta ylimääräisestä. Tulevanakaan vuonna ei taida olla mitään oikotietä hoikistumiseen. Laihtuminen on raakaa peliä, nyt tarvitsisi vain osata asennoitua uudestaan.

Minulla on muutenkin tiedossa muutosten syksy, ja olen aina ollut huono käsittelemään monia asiaota yhtä aikaa. Laihtuminen ei tällä hetkellä ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, mutta se ei saisi tarkoittaa että voin antaa itseni lihota.

torstai 20. elokuuta 2009

Hei, muistatteko minut?

Niin se kesä meni, ja arkiset opiskelurutiinit ovat palanneet takaisin. Nämä muutamat laihduttamisesta vapaat kuukaudet tekivät yllättävän vähän hallaa, ainakin jos puhtaasti vaa'alla mitataan. Pari kiloa lisää kaikesta siitä nautiskelusta ja ylenmääräisestä herkuttelusta ei ole paha hinta.

Omituista kuitenkin on se, että mielestäni vaatteet kiristävät enemmän kuin keväällä. Voiko olla mahdollista, että olen sekä kasvattanut lihasmassaani (mikä on todennäköistä) JA lihonut? Se selittäisi miksi vaaka ei paljon ole värähtänyt, mutta vatsa tuntuu kasvaneen.

Nyt on tietenkin valtavan iso haaste palata terveellisemmän elämän pariin. Oli tarkoitus jo viime viikolla aloittaa ruokavalion puhdistus, mutta käytännössä en ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Syön edelleen kaikkea turhaa ja epämääräistä, mikä taatusti kostautuu pina, koska arkiaktiivisuuteni on laskenut huomattavasti, enkä enää huomaamattani kulutakaan pois niitä kaikkia syömiäni jäätelöitä ja herkkuja.

En kuitenkaan ole ajatellut alkaa laskemaan kaloreita tai kirjaamaan ylös syömisiäni. Mietin, että taidan taas keskittyä ennemminkin siihen, että harrastaisin tarpeeksi liikuntaa, ja söisin mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti. Yritän tarkkailla annoskokoja ja välttää santsaamista.

Viime viikolla kävin lenkillä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En todellakaan ole koko kesänä harrastanut töiden lisäksi minkäänlaista liikuntaa, ja olin ihan varma, että kestävyyskuntoni on huonontunut. En uskaltanut vielä hölkätä, ja tajusin siinä aikani kehoni fiiliksiä tutkaillessani, että minulla todellakin on liian pienet lenkkarit.

Niinpä kävin pari päivää myöhemmin ostamassa uudet Niken juoksukengät, ja tiistaina tein niillä kunnon lenkin. Hölkkäsin aika sujuvasti uuden ennätykseni, tai suunnilleen ainakin saman verran (1km). Olisin jaksanut varmaan paljon pidempäänkin, mutta maltoin hidastaa kävelyksi, etten nyt heti ensimmäisellä kunnon lenkillä riko paikkojani. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä, etten ainakaan paljoa ole taantunut viimekeväisestä kunnostani, vaikka aerobinen harjoittelu onkin jäänyt vähemmälle.

En ole ihan vakuuttunut, että nuokaan kengät ovat juuri minun jalalleni parhaat mahdolliset, mutta ne eivät ainakaan purista varpaista, eikä koko matkana tarvinnut keskittyä kipristelemään varpaita tai muutenkaan tarkkailemaan askeliaan. Paitsi epätasaisessa maastossa nuo tuntuvat olevan liian pletkut, eli niissä ei ole riittävästi tukea. Mutta kuntopolullahan minä pääasiassa juoksentelenkin.

tiistai 18.8.
kävely/hölkkä 6,3km, 65min

Blogimaailmaan on taas ilmestynyt paljon uusia mielenkiintoisia laihduttamisesta ja terveellisemmistä elämäntavoista kirjoittavia ihmisiä, yritän tehdä kattavan kommenttikierroksen hetkenä minä hyvänsä. Tervetuloa lukemaan minunkin matkastani!

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Helteinen tervehdys!

Viikot kuluvat niin hurjaa vauhtia, etten meinaa perässä pysyä.

Kuten painotaulukosta näette, en oikeastaan ole sen enempää laihtunut kuin lihonutkaan. Paino vaihtelee yhä tuossa muutaman kilon marginaalissa. Sanotaan nyt vaikka, että hyvä niin. On nimittäin mennyt vähän överiksi välillä.

Eräänä päivänä päätin lähteä puistoon istumaan litran jäätelöpaketin kanssa. Ja toisena iltana söin kevyeksi iltapalaksi paketillisen valmisbroilerpyöryköitä. Kummastakaan ei jäänyt hyvä olo, mutta ylimääräisiä kaloreita tuli ainakin 1000. Esimerkkejä varmaan riittäisi, mutta en viitsi muistella.

Ongelmakseni olen nyt erityisesti huomannut sen, että syön kun en tiedä mitä muuta tekisin. Töiden jälkeen on vielä monta tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa, enkä oikeen osaa käyttää sitä aikaa muuhun kuin syömiseen. Jos en syö, tunnen oloni levottomaksi, keskittymiskyvyttömäksi, epävarmaksi, jotenkin häilyväksi. Kun saan ruokaa suuhuni rauhoitun ja voin sen hetken taas olla levollisin mielin.

Vika on psyykessä ja pääni varmaan kaipaisi kutistajaa, mutta näillä nyt mennään.

Kiitos taas vaan fyysisen työn, paino ei ole lähtenyt erityisesti nousuun.

Oikeastaan tulin alunperin kirjoittamaan tänne aiheesta "Miksi haluan laihtua?", mutta aihe olikin paljon vaikeampi kuin odotin. Tyhjentävin ja kaikenkattava vastaus on oikeastaan se, että haluan näyttää paremmalta. Se on vain kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin surullista, sillä se ajatus sotii lähes kaikkea sitä vastaan, mitä arvostan ja millaisia arvoja haluaisin vaalia tässä elämässä. Monet tuntuvat laihduttavan terveydellisistä syistä, mutta minä en osaa pelätä sairauksia. Tuntuu, että motiivini eivät kanna, ja toisaalta olen aivan liian hedonistinen laihtuakseni.

Ajatus ei pysy yhtään kasassa, mutta se on tyypillistä minulle.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Vapaa

Päätin, että pidän koko kesän vapaata laihduttamisesta. En edes yritä elää kevyesti. Syksyllä kun työt loppuvat, katson tilannetta uudestaan ja tarvittaessa otan yhteyttä lääkäriin ja tutustun Reductiliin.

Viime viikolla paino teki kummallisen notkahduksen, ja luulen että se on se minun "oikea painoni". Nyt tuntuu taas sormet olevan turvoksissa ja kehossa nestettä vähän ylimääräistä. Eikä ihme kaikkien sipsien ja muiden namistelujen jälkeen.

Vaa'alla käyn yhä viikottain ja 100kg on raja, jolloin mun laihdutusvapaa raukeaa ja pakko nostaa taas kissa pöydälle. Mutta muuten tietysti yritän muistaa terveellisen ruokavalion ja välttää ihan hillitöntä mätöstelyä.

Kirjoittelen tänne edelleen satunnaisesti ja ainakin painotaulukkoa päivittelen. Aiheita kirjoitella kyllä löytyisi, mutta tuntuu vain etten yksinkertaisesti jaksa.

torstai 21. toukokuuta 2009

Heikkous voittaa

Eilen muistin ostaa pariston, ja tänä aamuna ponkaisin vaa'alle: 99,2kg. Sellaista se sitten on, kun syö mitä huvittaa. Tuossa saattaa näkyä eilinen sipsipussi, mutta enivei painoni on ihan oikeasti noussut.

Arvatkaa vaan, suunnittelinko tämän viikon ruokailut? Ja jos vähän suunnittelinkin, söin seuraavan päivän ruoat jo edellisenä iltana. Töiden jälkeen söin taas johonkin ihan muuhun kuin nälkääni. En tiedä olisiko auttanut, jos olisin saanut purkaa ajatuksia uudesta työstä jollekin. Nyt vaan kävin jotenkin ylikierroksilla ja tietysti söin, kun syöminenhän tunnetusti auttaa kaikkien epämääräisten tunteiden käsittelemiseen... Tai sanotaanko niin päin, että syöminen auttaa olemaan ajattelematta.

Eli pohjalla ollaan. Nyt ensimmäinen askel olisi jättää päivittäiset herkuttelut pois. Tällä viikolla olen joka päivä syönyt jäätelöä. Eilen lisäksi palkitsin itseäni suklaalla ja sipsipussilla. Pitäisi päästä eroon siitä, että yritän hemmotella itseäni joka päivä jollain.

Onneksi minulla on fyysinen työ, se antaa jonkin verran anteeksi. Ja iso kiitos vain työnantajalleni, joka ylipainostani huolimatta uskoi, että voin olla tehokas, ammattitaitoinen ja luotettava työntekijä, joka kykenee fyysiseen työhön siinä missä normaalipainoiset kolleeganikin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Mutun voimalla

Vaaka ilmeisesti päätti, ettei enää aio ilmoittaa yli 100kg meneviä lukuja. Selvä se sitten on, ollaan ilman vaakaa. Tässä on nyt valtava riski tapahtua mitä vaan, mutta katsotaan. Voi tosin olla, että vaa'attomuus alkaa ahdistaa jo heti huomenna ja uudet paristot on hankittava.

Ensi viikolla arkeni muuttuu kuitenkin radikaalisti. Aktiivisuustaso nousee ja ruokailut muuttuvat totaalisesti. Nyt olisi hyvä vaihe suunnitella tarkkaan syömiset, ettei tilanne karkaa siihen, että päivällä syön vain vähän jotain epämääräistä ja illalla raskaan päivän jälkeen haalin kaupasta kaikenmaailman valmisteita ja herkkuja kiljuvaan nälkääni. En vain koskaan ole osannut suunnitella syömisiäni ja vaikealta se tuntuu nytkin. Mutta pakko.

Superiso kiitos kaikille tsempistä! Ilman tätä blogia en varmaan välittäisi itsestäni sitä vähääkään mitä nyt..

lauantai 9. toukokuuta 2009

Nopeasti lähtölukemiin?

Eilinen lukema vaa'alla oli hurja. Kilon verran niitä kuuluisia turvotuksia oli hävinnyt vapusta, mutta siltikin tein tämän vuoden ennätyksen.

Äkkiä ne kilot kertyvät. Kilo-pari viikossa ei ole mikään ihme. Loppukesästä pääsisin hyvin lähtölukemiin. Mitenköhän on, siihenkö nyt tähtään?

torstai 7. toukokuuta 2009

Parempaan päin

Vau, eka päivä ikuisuuksiin kun olen syönyt laadullisesti ja määrällisesti täysin ihanteellisesti. Ja lenkilläkin kävin. Nyt on hyvä olo.

Mutta viikonloppuna on taas kahtena päivänä juhlat. Yritän nyt kuitenkin pitäytyä kohtuudessa ja maistelen herkkuja vain vähän.

Ehkä tämä tästä...

kävely/hölkkä 70min, 7,3km

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Uusi alku ja loppu

Mitähän sitä kehtaisi tänne taas kirjoittaa?

Aamulla istuin bussissa ja päättäväisin mielin ajattelin, että tänään sen on taas alettava. Tänään ryhdyn syömään kohtuudella ja terveellisesti. Tänään sille ei ole mitään estettä, päinvastoin tänään on loistava päivä aloittaa.

Se päivä oli niin kauan, kunnes lounaalla oli tarjolla kahta herkullista pääruokavaihtoehtoa ja jälkiruoaksi kakkua. Päivälliselläkin tarjoiltua vaaleaa leipää upposi suuhuni kolmin kappalein. Että se siitä hyvästä ajatuksesta sitten.

Illemmalla kävin kaupassa ja ihan tosissani jouduin taistelemaan, että ostan vain ne suunnittelemani hedelmät ja säilykkeet, enkä yhtään jäätelöä, juustoa, sipsiä tai matsikaljaa illaksi.

Heti kun pääsin kotiin söin hädissäni kolme nektariinia, omenan ja appelsiinin. Etten nyt vain riutuisi nälässä kun en saanutkaan jätskiä.

Kauppareissulla kävin myös muutamassa rättikaupassa sovittelemassa vaatteita. En mahtunut edes tavallisiin XXL-koon vaatteisiin. Onneksi nyt on muodissa kaikenlaisia jättikokoisia paitoja yms. jotka mahtuvat minullekin, mutta joiden sisällä minä yhä näytän jättikokoiselta.

Sovituskoppimasennukselta en tietenkään välttynyt. Höllyvät löllyvät ihrat vaan jäivät kummitelemaan peilistä varmaan vielä seuraavaakin asiakasta. Todella ällöttävää. Läskien lisäksi minua on siunattu huonolla iholla, rasvoittuvalla tukalla ja kurjalla naamalla, niin yritä siinä sitten olla jotenkin.

Eilen kävin kyllä lenkillä, kivat mulle.

tiistai:
kävely/hölkkä 60min, 6,5 km

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Auts

Vapunjälkeinen paino tänä aamuna: 100,0kg.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Ees taas

Kumma juttu tuo paino. Miksiköhän se nyt oli melkein kilon vähemmän kuin viime viikolla? En oikein voi väittää keventäneeni paljonkaan, enkä ole tällä viikolla urheillut kertaakaan.

Tänään kyllä olisi aikaa lenkkeillä, täytyy varmaan käydä sulattelemassa jäätelöt mahasta...

Edit. 17.27
Tein kävelylenkin luonnonsuojelualueella ja meinasin pakahtua keväisen luonnon kauneudesta.

kävely 9km, 90 min

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Vatsa kasvaa syödessä

Kuukaudessa kaksi kiloa. Jos se olisi alaspäin, asiat olisivat hyvin. Mutta kun se on ylöspäin.

Minun ei kyllä vieläkään tarvitse ihmetellä miksi näin on. Eilenkin ostin mämmiä (tarjouksessa oli) ja purkin kuohukermaa (no mitä muutakaan) sen kanssa. Samoin kuin eilen olin jo syönyt jäätelön (nokun ilmatteeks annettiin) ja keskiviikkona kävin Hesessä ranskalaisilla (menin vaan seuraksi). Tässä vain muutama esimerkki.

Liikuntakaan ei nyt suju, kun alkuviikosta venäytin selkäni. Pitäisi aina muistaa oikea nostoasento, eikä vaan äkkiä repäistä selällä... Ei tuo alaselkäkipu liikkumista estä, mutta ei vaan huvita kun jatkuvasti särkee ja kävelyasentokin on vähän kummallinen. Täytyy silti pysyä liikkeessä, vaikka hikilenkki ei nyt huvitakaan.

Jotenkin ei nyt kiinnosta tehdä tuolle ruokavaliollekaan mitään. Vaikka läskit ahdistaa ja vaatteet kiristää. En muuten enää muista, miltä tuntui olla 20 kiloa painavampi, vaikka nyt jo muutama lisäkilo tuntuvat ihan hirveiltä. On mulla mahtanut paha olla.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Mistä tietää että syöminen on ongelma?
Siitä, kun kauhoo lusikalla Oivariinia suoraan purkista kun kaikki muu on jo syöty.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Kevät! Aurinko! Luonto! Voisin lentää!

Täytyy äkkiä kirjoittaa kun on jotain hyvää kerrottavaa.

Mahtava ilma, mahtava lenkki!

Löysin upeat lenkkimaastot tästä lähistöltä. Tai olen kyllä tiennyt niiden olemassaolosta, mutta jostain syystä en ole aiemmin sinne suunnalle eksynyt. Ihanaa, keväinen luonto on parasta mitä tiedän, ja nyt ainakin on selvää, missä siitä tulen nauttimaan.

Hölkkä sujui kuin lentäen, tuntui että olisin voinut juosta loputtomiin. Olisin varmasti tehnyt paljon pidemmän lenkin, ellei jo alkumatkasta ilmaantunut vessahätä olisi pakottanut kotiin.

Nyt on siis hyvä mieli, mutta katsotaan mihin tämä vuoristorata seuraavaksi suuntaa...


Viikon liikunnat:
ke pyöräily 17min 5,6km
to kävely/hölkkä 75min 7,7km
pe kävely/hölkkä 55min 5,9km
la pyöräily 45min 10km
su kävely/hölkkä 75min 8,2km

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Syvänne

Edellisen entryn loppuun heitin itselleni haasteen...

Ensimmäinen kohta on rikottu jo kahtena iltana, ja toisesta olen pysynyt erossa sipsipussin ja lettukasan avulla.

Tiedän että syön (ja juon) helpottaakseni kaikkia ikäviä tunteita, mutta mitä sitten?! Mitä sitten pitää tehdä kun ne tunteet on tiedostanut? Liikunta auttaa edelleen sen hetken, mutta kun sitäkään ei voi harrastaa 12 tuntia vuorokaudessa.

Hakisin lääkäriltä Reductil-reseptin heti, jos olisi varaa ostaa niitä nappeja.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Lomaläskit puntariin

Lupasin päivittää painoni tänään, ja sen myös tein. Siitäkin huolimatta, että tämä viikko ei vielä ollutkaan se kevennetty. Pieni ylläri alkuviikosta sekoitti kaiken ja annoin itselleni liikaa löysää. Olen kyllä availlut Kiloklubin sivuja ja vähän merkkaillut ja suunnitellut, mutta en ole pysynyt tavoitteissani.

Esim. keskiviikkona olin illalla Kiloklubin mukaan nauttinut ihanteellisesti ravintoa, ja tyydyinkin jo iltapalaksi nakertamaan selleriä, kunnes kahmaisin kaapista vielä sellaiset yli 500kcal yösyömiset. Ja eilen, kun kävin elokuvissa, niin vissypulloa ja pastilleja ostaessani mukaan tarttui ciabatta-leipä, jonka vetäisin pikkunälkääni ennen näytöstä.

Mutta kaikesta lipsumisen ja herkuttelun määrästä huolimatta painoni on pysynyt melko maltillisissa lukemissa.

Polkupyörän kaivoin varaston uumenista esille, ja testiajoin sillä kauppaan ja takaisin jokusen kilometrin. Tehokkaalta tuntui, joten täytyy varmaan noita pyöräreissuja alkaa suunnittelemaan tässä kevään mittaan. Ja hankkia kypärä!

Eilen kuulin ennen lenkille lähtöä hyviä uutisia, ja painelin 7,7 km kovin innokkaana ja tehokkaana. Kyllä mieliala vaan vaikuttaa omaan tehotasoon. Tein vain pienen virheen, kun lähdin kulkemaan sulaa kuntopolkua pitkin, joka ei pohjoisrinteellä ja metsän uumenissa ollutkaan vielä yhtään sula. Ja tiedättekö mitä, kengät eivät puristaneet yhtään! Mietin, että kostea ilma ja pari askellusta vesilätäkössä saattoivat vähän avittaa kengän muotoutumista. Eiköhän noilla kesällä juosta ihan ilman ongelmia.

Sitä tässä nyt vaan mietin, että vaikka olen kulkenut jo aika pitkän matkan ja kiloja on takana, on niitä edessä vieläkin enemmän eikä määränpäätä näy missään. Paljon olen oppinut, mutta niin paljon on vielä opeteltavaa, ettei tätä projektia voi jättää puolitiehen.

Aika paljon on tullut takapakkia, kun kevättakki sen kun pienenee ja kesän tavoitehousut kutistuvat kaapissa entisestään, mutta ehkä tämä on tehnyt hyvää mielelle. Tai näin haluan uskoa. Mutta nyt tästä ei ole kuin yksi suunta, eikä se suunta saa jäädä epäselväksi kenellekään.

Mukavaa pääsiäisviikonloppua!

P.S. Alkoton ja suklaaton pääsiäinen on ensimmäinen haasteeni. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Negatiivinen positiivisuuspostaus

Onhan se paino noussut. Ainakin pari kiloa on tullut lisää. Mutta huomenna aion taas keventää. Toivottavasti edes osa painosta on vain ylimääräistä nesteturvotusta.

Mieli on apea. Tunnen epäonnistuneeni taas niin monessa eri asiassa. Tämä aika on haastavaa syömisten suhteen. Epäilen taas, että olen väärällä tiellä, kun yritän hoitaa mielenterveyttäni laihduttamalla. Tai kun kuvittelen, että laihtuminen on ainoa ratkaisu ongelmiini.

---

Ehkä nyt, kun mieleni tekisi vain vajota pimeään vaatehuoneen nurkkaan loppuiäksi, on hyvä pohtia muutama hyvä asia ulkonäössäni.

-Minulla on melko sirot nilkat
-Käsivarteni ovat hoikat suhteessa vartalooni
-Huulet ovat ok
-Hiukseni ovat paksut

Siinähän niitä jo onkin. Ihanaa, kun voi tuntea itsensä kauniiksi naiseksi juuri sellaisena kuin on... *angst*

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Läskilomalla paino ei nousekaan?

Paino on noussut yllättävän vähän. Tänä aamuna vaaka näytti 95,4kg, vaikka minusta se olisi voinut helposti näyttää 100kg. Täytekakkua, suolaisia leivonnaisia, sipsejä, suklaata, salmiakkia, alkoholia, kebabbia, After work -buffet, kermajuustoja... joka päivä jotain! Näilläkö en ole saanut itseäni lihoamaan tuon enempää? Varaudun kyllä vielä loppuviikosta ja ensi viikollakin kohtaamaan hurjempia lukuja.

Liikunta on jäänyt harmillisesti taka-alalle. Tai no, viime viikolla loppunut työharjoittelu tosin kävi aivan riittävän hyvin liikunnasta, ja tälläkin viikolla ehdin jo lenkille ja kävin tanssimassa, vaikka olo on vähän kipeä (voi kyllä, TAAS tuntuu puolikuntoiselta). Erehdyin ottamaan muutaman juoksuaskeleen asfaltilla, ja sain heti jalkani kipeäksi. Täytyisi vaan malttaa odottaa kuntopolkujen kuivumista ja säästää ne juoksuaskeleet sinne.

Aika paljon kyllä lenkillä häiritsi liian pienet lenkkarit. Onneksi ne eivät sentään hierrä, mutta varpaiden puutuminen tuntuu myös inhottavalta ja vie pois osan lenkin tuomasta nautinnosta. Täytyy kai vaan tottua.

Nyt syön aamiaiseksi luomua ruispuuroa luomuilla kauraleseillä, ja sekaan taidan heittää mahtavia goji-marjoja, kun mustikoitakaan ei nyt ole.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Menköön

En tiedä mitä vaaka näyttää, mutta olo on paksu ja pöhöttynyt. Ja naamasta näkee, ettei ruokavalio ole ollut kovin terveellinen. Juuri äsken söin melkein pötköllisen Tobleronea, kun huomasin leivonnaisia varten ostaneeni sitä väärän värisenä. Vaikka minusta se on aika pahaa.

Hiilareita olen syönyt liikaa ja vääränlaisia. Olen perustellut esim. makaroonin syömistä sen edullisuudella. Einesruokaakin on jääkaapin kautta suuhun eksynyt... aika paha.

Tämä loma ei selvästikään tee minulle hyvää, mutta lusitaan nyt loppuun asti.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Löysäys

Päätin pitää sen aiemmin jo puhutun laihdutusloman. Oikeastaan se tarkoittaa vain sitä, etten päivitä painoani minnekään muutamaan viikkoon. Yritän yhä pitää syömiset jotenkin kurissa ja pysyä aktiivisena. Viikon päästä toivon pääseväni kevään ensimmäiselle hölkälle.

Tämä maaliskuu on aina yhtä stressaavaa aikaa. Ja toisaalta nyt on joka viikonlopulle tiedossa syitä juhlia, enkä halua tiukistella kun muutenkin ahdistaa.

Painon päivitän tänne seuraavaksi 10.4. Saatan kyllä silti kirjoitella kuulumisia ja varmaan väliaikatietoja painostakin, kun en kuitenkaan malta pysyä pois vaa'alta.

Yritän myös keksiä itselleni jonkin muun säännöllisen liikuntamuodon kun vesijumppa (ja uinti ja kuntosaleilu) jäi kokonaan pois.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Vyöstä ja haaveilusta

Kävin viime viikolla ostamassa elämäni ensimmäisen vyön itselleni Tarjoustalosta. Huvituin kyllä itsekseni, kun pisimmissä malleissa luki "ylipitkä". Ilmeisesti ostamani 120cm vyö ei vielä ollut liian pitkä, mutta 135cm jo oli. En siis taida tuon vyöluokituksen mukaan olla enää "ylipaksu".

Seuraavaksi vähän haaveilua, mitä haluaisin ostaa tulevaisuudessa hoikentuneen ruhoni kaunistukseksi. Vielä olen liian paksu näihin, mutta ehkä joskus:

-Istuvat farkut, jotka eivät ole (löysää) stretchiä. Ärsyttävää, kun joustavat farkut aina venähtävät niin, etteivät enää muutaman käyttökerran jälkeen istukaan hyvin, vaan lörpöttävät ikävästi reisistä, vaikka kuinka olisin valinnut mahdollisimman pienen koon.

-Kauniit, seksikkäät alusvaatteet. Sukkanauhaliivit. Ei tästä vartalosta enää kaunista saa, mutta jos nyt edes niin, ettei mistään mikään pursuisi pahasti ylimääräisen näköisesti.

-Tyköistuva nahkatakki. Haluan sellaisen rokkarihenkisen lyhyen nahkatakin, joka näyttää hyvältä niiden tyköistuvien farkkujen ja bootsien kanssa.

-Korsetti. Olisi hienoa, jos joskus olisi vyötärö, jota voisi korostaa jollain kauniilla korsetilla.

-Nahkahame. Lyhyt, pehmoinen nahkahame olisi ihana.

Lisäksi haaveilen laadukkaista korkokengistä. Omistan tällä hetkellä muutamat halpiskorkkarit, joiden kanssa olen yrittänyt opetella kävelemään, mutta huonoin tuloksi. Uskoisin, että kevyemmän ruhon kanssa kävelykin sujuisi paremmin ja voisin panostaa myös kenkiin enemmän.

Tämän hetkinen pukeutumistyylini ei juurikaan vastaa sitä, miten haluaisin pukeutua, jos vartaloni ei olisi esteenä. Nyt päällä on lähinnä sitä, mikä mahtuu. Tosin myös sitä, mihin opiskelijabudjetilla on varaa.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Hätä on tämän näköinen

Olin eilen todella yllättynyt, ettei paino ollut noussut tuon enempää! Edellisenä viikonloppuna nimittäin kävin leffateatterissa nauttimassa koko arsenaalin eväitä (karkkia, suklaata, popcornia ja viiniä) ja pitkin viikkoa olen syönyt todella epämääräisesti. Iski kamala stressi ja ahdistus, enkä edelleenkään osaa helpottaa tunnetta muuten kuin syömällä. Syöminen auttaa tasan sen aikaa, kun ruoka on suussa, ja ahdistus jatkuu heti kun syöminen loppuu. Ei siis kovin tehokasta kivunlievitystä, mutta en tiedä muustakaan...

Lisäksi tajusin tänään, että olen tämä projektin myötä alkanut syömään suklaata. Ostelen vähän väliä tummaa suklaata, kun se on "niin terveellinen herkku", vaikka aiemmassa elämässäni ei olisi tullut mieleenkään herkutella suklaalla. Täytyy varmaan kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

Eilen meni pussillinen sipsejä ja tänään sitä suklaata. O-ou?

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Sano se kuvin




Olen tosi huono tämän kuvankäsittelyn kanssa, mutta näkeehän tuosta jo muutoksen. Voi apua kuinka paksu olen ollut...

Nuo vaatteet ovat kyllä järkyt xD Taisin valita ne alunperinkin niin, että näyttäisin mahdollisimman rumalta.

P.S. Kukaan perheenjäseniä lukuunottamatta ei ole maininnut mitään painostani. Eivätkö ihmiset huomaa, vai eivätkö vain uskalla sanoa mitään. Vai eikö niitä kiinnosta? Minulle laihdutus on ehkä 80% ulkonäkökysymys, vaikka muiden syiden kai pitäisi painaa enemmän...

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Vihdoinkin

Kas, olipas pudotus tällä viikolla! Se tarkoittaa sitä, että en ole kuin viikon jäljessä tavoitteistani. Hyvähyvähyvä.

Vaikka on tämä kyllä hauskaa, kun pitsalla ja laskiaispullilla laihtuu. Tähän kyllä sopii mitä parhaiten telkkaristakin tuttu lausahdus "Kuluta mitä syöt, syötpä mitä tahansa!" Fyysinen työ on pelastukseni, en halua enää koskaan koulun penkille istumaan, siis ihan kirjaimellisesti istumaan.

Huonojakin uutisia on. Käyttämäni uimahalli suljetaan kokonaan korjaustöiden vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että viime keskiviikkona oli viimeinen vesijumppa osaltani tänä keväänä. Eikä enää ole asiaa kuntosalillekaan. Voi itku! Harmittaa ihan tositosi paljon. Tiedän, ettei minun tule lähdettyä minnekään muualle uimaan, kun joutuisi kahdella bussilla kulkemaan, ja voi olla että kuntosaliharrastuskin jää. Tuossa aika lähellä olisi naisten oma kuntokeskus, mutta en uskalla edes ajatella niitä kuukausimaksuja, joita siellä vaaditaan.

Mutta. Toivotaan, että pian tulee kuiva ja lämmin kevät, että pääsen kuntopolulle juoksentelemaan. Nyt olisi tärkeää, että saan pidettyä itseni aktiivisena, enkä masennu uimalan sulusta.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Negatiivista energiaa

Ärh. Mikä ihmeen voima minut sai taas eilen tyhjentämään koko jääkaapin? Päivä meni hyvin ja olin hyvällä tuulella, mutta silti aloin illalla syömään nonstoppina. Taisin taas syödä yksinäisyyteen ja tyhjyyteen? Huoh.

Perjantain punnitus oli ihan ok, ei tullut ainakaan plussaa. Olen syönyt melko reippaanlaisesti, mutta toisaalta olen ollut koko viikon erittäin aktiivinen töissä. Jos olisin malttanut ottaa tämän viikonlopun kevyesti, olisin uskaltanut toivoa ensi viikolle kunnon pudotusta, mutta saa nyt taas nähdä.

En päässyt tavoitteeseeni (helmikuun loppuun mennessä 95kg), mutta toisaalta en voi väittää kovasti yrittäneenikään. Edellisessä entryssä olin kovin hyvillä mielin ja toiveikkaana tulevaisuudesta, mutta tänään taas tuntuu, että en voi onnistua, ellen saa elämääni tässä ja nyt kuntoon.

Nyt alan sentään olla vihdoinkin kokonaan terveiden kirjoissa. Suuriin urheilusuorituksiin tuskin silti lähiaikoina ryhdyn, sillä työpäivät ulkona kuluttavat energiaa aivan riittävästi. Vähän kyllä kutkuttaisi lähteä juoksentelemaan, mutta luulen, että odotan edelleen sulia teitä ja lämpimämpiä ilmoja.

torstai 26. helmikuuta 2009

Laihdutusloma?

Kiitos taas kommenteista! Minulla ei ole ollut taaskaan energiaa tähän blogiin, mutta ajattelin nyt kommentoida tuota ideaa "laihdutuslomasta".

Näin äkkiseltään ajateltuna ns. loman pitäminen laihduttamisesta kuulostaa ihan hyvältä idealta, mutta kun mietin tarkemmin, en oikeastaan tiedä miten mikään muuttuisi.

En ole millään kuurilla, jonka voisin keskeyttää, eikä oikeastaan ole mitään, mitä voisin taas sallia itselleni. Koska haluan kuitenkin edelleen syödä terveellisesti ja monipuolisesti, vältellä pahoja hiilareita ja harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa, käytännössä mikään ei muuttuisi.

Oikeastaan koen jo olevani sillä "lomalla". Viime syksynä olin kuitenkin paljon tiukempi monen asian suhteen: kieltäydyin järjestelmällisesti kaikista herkuista, jätin ruoasta rasvaisimmat osat syömättä, alkoholia otin vain harvakseltaan jne.

En tiedä millaisen kuvan olette saaneet minusta nyt, kun painoni on junnannut samassa. En kuitenkaan ole oikeasti pettynyt itseeni, ja ihmettelen välillä edelleen muuttunutta vartaloani hyvillä mielin. En kuitenkaan ole vuosiin ollut näissä lukemissa.

Mikään ei silti muuta sitä tosiasiaa, että olen edelleen pahasti ylipainoinen ja laihdutettava on. En voi loppuelämäkseni jäädä tähän tasannevaiheeseen, mutta kuten kaikki laihduttajat tietävätkin, hitaasti hyvää tulee!

Tällaista tänään, ensi kerralla voin taas itkeä epäonnistumistani ;)

perjantai 20. helmikuuta 2009

Perimmäinen ongelma

Uskottelin viime entryssä itsellenikin, että ihan hyvin tässä on mennyt. Kaikki voivat kuitenkin todeta viereisestä painonkehitystaulukosta, että ihan niinkään ei voi sanoa. Pariin kolmeen kuukauteen ei ole oikeastaan tapahtunut minkäänlaista muutosta. Tiedän itse tasan tarkkaan missä on vika, minun ei tarvitse heittää ilmoille yhtään epätoivoista kysymysmerkkiä.

Nyt ollaan nimittäin laihduttamiseen liittyvän perimmäisen ongelman äärellä. Sen voi kukin nimetä miten haluaa: tahto/motivaatio/itsekuri/itsehillintä/arvojärjestys/nautinnonhalu tmv.

Saattaa olla, että kaivan kuoppaa itselleni, mutta uskon, että vähäisellä liikunnalla on ollut itselleni suuri merkitys. Näin ei tietenkään saisi olla, että liikkumiset tai liikkumatta jättämiset vaikuttaisivat suoraan syömiseen, mutta en ole päässyt niin pitkälle tässä projektissa, että voisin pitää niitä erillään.

Mutta vielä on mahdollista saavuttaa asettamani tavoite. Vai onko?

torstai 19. helmikuuta 2009

Huonosti kuuluu

Nyt alkaisi jo riittämään tämä puolikuntoisena elely. Eilen uskaltauduin vesijumppaan, jossa kaikki tuntui hyvältä, mutta tänään on olo taas astetta heikompi. WÄÄÄ! Tulisi sitten kunnon keuhkokuume niin voisin pari päivää rehellisesti sairastaa ja sitten viettää taas tervettä elämää. Nyt yritän ottaa vähän iisimmin ja kuulostella koko ajan kehoani, mutta ei siitä tunnu olevan mitään apua.

Oikea korvani on ollut lukossa pari viikkoa, olisi myös hauskaa saada kuulo takaisin.

Mutta mitenkäs se ravintopuoli sitten? Noo.. olisihan sitä voinut fiksumminkin syödä. Eilen maistoin laskiaispullaa ja illalla vetelin n. 10 ruispalaa aikani kuluksi. Eli vähän olisi viilaamista, mutta ei mitään pahoja ylilyöntejä ole tapahtunut. Kaalikeitto on ollut viikon suosikki.

Tuossa joku päivä testasin uusia vähäkalorisia Nellie Dellies -karkkeja. Ostin pussin Salty liquoriceja ja hyviä olivat. Tulivat myös liukkaasti ulos korkean kuitupitoisuutensa ansiosta :D Sport-lehti valistaa, että pussillisessa (70g) karkkeja on kuituja 16 ruispalan verran! Huisia.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Kestoflunssa

Flunssa se vaan pystyy sitkeästi. Lauantaina uskaltauduin vähän pidemmälle (mutta rauhalliselle) lenkille 7,8km, 80min, vaan seuraavana päivänä oli aivan kaamea olo. Harmittaa ja turhauttaa, koska olisin halunnut viettää oikein aktiivisen liikuntaloman tällä viikolla, mutta nyt tämä on kaikkea muuta.

Pääsin aika hyvin oikelle urille syömistenkin kanssa. Lauantaina tosin leivoin ystävänpäiväkääretortun, josta söin itse viikonlopun aikana ehkä 1/3. Se oli harkittua, mutta kun se ei jäänyt siihen.

Vähän yllätyksekseni tuo ystispäivä aiheutti ahdistusta, ja se kun liitettiin tähän flunssaturhautumiseen, ja vielä iskettiin päälle perus itsesääli, niin ei taas kauheasti ollut väliä mitä söin. Söin sitä mikä lohdutti, tai siis minkä kuvittelin lohduttavan. Morkkis, ähky ja huono omatunto mm. pellillisestä herkkunachoja vain tuli.

Vaaka jo ehdotteli melko alhaisia lukemia, ja uskoin pääseväni tavoitteeseen tämän kuun loppuun mennessä. Mutta saa taas nähdä. Jos ei paino noussutkaan, niin suolaturvotus on tällä hetkellä aikamoinen.

Onneksi ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Aktiiviset päivät ulkona ja hyvin suunnitellut eväät eivät voi pettää. Nyt vaan pitäisi alkaa sitä eväslistaa miettiä. Ja saada itsensä terveeksi!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Suolet mykkyrällä

Eilinen tanssi tuntuu pakaroissa ja sisäreisissä. On se vaan mahtavaa, että on olemassa noin hauska ja mukava liikuntamuoto.

Kiva myös huomata, että tämä ryhtiliike näkyy nyt jo vaa'alla. Sillä on minulle niin suuri merkitys, että tulokset näkyvät heti, eivätkä kuukauden tai puolen vuoden päästä. Vaikka tietysti puolessa vuodessa tapahtuva muutos se vasta ilahduttaakin.

Jostain syystä olen kärsinyt kovista vatsakivuista viime päivät. Mahtoikohan äkillinen moskan lapioimisen lopettaminen pistää suolet mykkyrälle? Liian vähän punkkua ja liikaa kuituja?

Vitamiinikauppaan pitää marssia heti kun jostain ilmaantuu muutama euro taskun pohjalle.

Illalla ves'jumppa.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Kipeilyä

Koko viime viikon oli sellainen tunne, että olen tulossa kipeäksi. Olo on ollut vähän nuhainen ja tukkoinen, ja jonain päivinä mittailin jo kuumetta. Keskiviikkona jätin vesijumpan välistä varmuuden vuoksi.

Vasta eilen oli oikeastaan ensimmäinen normaali päivä, mutta tänään taas aivan outo olo. Illalla on tanssi, jonne aion mennä olosta huolimatta.

Ärsyttää, kun minulla ei ole aiemmin ollut tapana sairastella mitään flunssia tmv. lähes koskaan, mutta tämän laihdutusprojektin aikana olen vähän väliä kipeä tai jotenkin vajaakuntoinen. Luulisi, että asia olisi aivan toisin päin, mutta näin nyt vaan on.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Lyhyesti

On jäänyt niin vähälle päivittäminen, että en tiedä mistä nyt kirjoittaisin. Tässä pääasiat lyhyesti:

1) Paino on noussut pari kiloa.
2) Viikonloppuna taannuin lähes entiselle tasolle, unohdin kaikki terveellisen elämän perusasiat ja lisäksi vietin molemmat päivät lievässä krapulassa.
3) Tänään tein ryhtiliikkeen. Olen syönyt järkevästi ja tulin juuri pitkältä lenkiltä.

Haluan mahtua kesällä tavallisiin vaatteisiin. Ostin tavoitehousutkin kirpparilta, ja aion mahtua niihin kesällä.

Oliko minulla tavoitteena saavuttaa 95kg helmikuun loppuun mennessä? Tiukkaa tekee, mutta yritän!

torstai 5. helmikuuta 2009

Ennakkovaroitus

Sitä vaan, että tällä viikolla todellakin vatsa on kasvanut syödessä. En ole edes yrittänyt elää fiksusti. Alkaa surettaa.

Haluaisin jättää huomisen punnituksen välistä, mutta eipä se tosiasioita mihinkään muuttaisi.

En saa kiinni mistään, pakoilen ajatuksiakin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Kehtaanko edes kertoa

Ei oikein ole ollut kirjoiteltavaa tänne, koska en voi väittää laihduttaneeni tällä viikolla. Viime viikollakin pudonneet grammat eivät olleet ainakaan terveellisten syömisten tulosta. Liikuntaa olen harrastanut ihan kohtalaisesti, mutta tuntuu että enemmän olen laiskotellut kotona.

Viikonlopun aikana olen syönyt 1500g vanukasta. Oho! OHO!

Tuntuu, että joku muu elää tässä kehossani.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Sauvakävelyneitsyyden menetys

Tulin juuri elämäni ensimmäiseltä sauvakävelyltä - jumankekka on tehokas laji! Ei sitä ihan turhaan ole kehuttu. Liukkaimmilla tieosuuksilla ei kyllä uskaltanut ihan täysillä painaa, mutta voin kuvitella millaiset tehot sauvakävelystä saa irti kun kunnolla pääsee menemään. Huh-huh. Taatusti rankempaa kuin kevyt hölkkäily.

Nyt rahkaa ja banaania naamariin, jospa tänään pysyisi syömiset kurissa.

sauvakävely 80min, 8,4km

Piirakkaa hyvällä omallatunnolla

Eilen illalla iski kova himo leipoa. Minun ei varsinaisesti tehnyt mieli syödä mitään, vaan halusin vain leipoa.

Aivan tappoidea kahdesta syystä: 1) jos leivon, en voi olla syömättä tuotoksia, eikä minulla ole edes pakastinta minne voisin yrittää jemmata osan 2) opiskelijabudjettini alkaa olla jo muutenkin miinuksen puolella.

Silti, sain kyhättyä pikaisen lähikauppareissun jälkeen kasaan suolaisen piirakan. Vaikka laskin, että koko piirakassa oli yhteensä n. 2000kcal, söin siitä 3/4 ja tänä aamuna loput. Nam nam. Huolestuttavinta tässä on, ettei minulla ole minkäänlaista morkkista, ei mitään tunnontuskia, en ole pettynyt itseeni, en koe epäonnistuneeni. Olen aivan liian välinpitämätön asian suhteen.

Sillä aikaa kun piirakka valmistui uunissa, hokasin sentään jumpata odotellessa. Huomasin, etten jaksa punnertaa edes naisten tyyliin kuin juuri ja juuri viisi kertaa! Siis viisi naisten punnerrusta, eikö se ole aivan onnettoman vähän? Paljonko te jaksatte punnertaa? Väitän, että minulla on keskimääräistä enemmän voimaa, mutta ilmeisesti punnerruksiin vaadittavia lihaksia ei ole juuri nimeksikään. Höh!

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Viikkokatsaus

Se oli sitten sellainen viikko. Liikuin ainoastaan kolmena päivänä, eli liian harvoin. En vain loppuviikosta yksinkertaisesti ehtinyt. No okei, se on huono syy, sillä kiireisimpinäkin päivinä hyötyliikunta olisi onnistunut hyvin. Se vain olisi vaatinut aamulla vähän suunnittelua ja sopivien varusteiden pukemista tai pakkaamista mukaan. Lähes kaikki bussimatkat olisin voinut kävellä ainakin toiseen suuntaan.

Perjantaina olin viihteellä oikein pitkän kaavan mukaan. En edes yritä laskea paljonko join, liikaa kuitenkin. Ainut hyvä puoli oli, että yöllä ei tainnut tulla mieleenkään koukata snägärin kautta kotiin. En muista milloin viimeksi olisi ollut tarve yösyöpöttelylle, ennen se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pelkkä nestemäinen ravinto vaan aiheuttaa aina järkyttävän krapulan, ja niin nytkin meni lauantai nukkuessa.

Tänään pakotin itseni lenkille. Ei oikein ollut fiilistä, mutta lenkki tuntui kuitenkin hyvältä. En tajunnut, että kuntopolut ovat nyt hiihtäjien käytössä, joten jouduin kiertelemään ja kaartelemaan vähän kummallisen reitin. Tarkoitus oli päästä vähän juoksentelemaan, mutta siellä on niin liukasta joka paikassa, että hyvä kun kävellen pystyssä pysyin. Kengät muistuttivat taas pienuudestaan ja jouduin kipristelemään varpaita matkalla. Ei voi mitään. Uusiin kenkiin on varaa ehkä vuoden päästä, näillä on nyt mentävä.

kävely 85min, 8,2km

Ainiin. Perjantaina sain merkata painoni taas mustalla. Toivottavasti tästä tulee pitkä musta putki.

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Yhä ahne

Täytyy myöntää, ettei moneen päivään ole ollut kunnon päivitysfiilistä. Yritän kuitenkin näppäillä tänne jotain, jottei koko projekti pääsisi unohtumaan.

Ruoka-annosten kokojen kanssa on yhä viilaamista. Otan edelleen ylimääräisen palan leipää, tai yhden kalapalan lisää, tai lusikallisen kastiketta liikaa. Viime syksynä oli jotenkin niin helppoa ottaa vain sen verran kuin tarvitsin, vaikka tarjolla olisi ollut mitä tahansa. Jokin osa minusta on nyt jäänyt sille nautinto-tasolle, jossa vain tämä hetki merkitsee.

Vesijumppasin tänään keskiviikkoiseen tapaan. Jotenkin vaan tuntui tylsältä koko jumppa, jospa ensi kerralla joku toinen vetäjä tuntuisi vähän kivemmalta.

vesijumppa 45min

tiistai 20. tammikuuta 2009

*kirps*

Onpas ollut huono päivä syömisten suhteen, ainakin laadullisesti. Proteiineja ei juuri nimeksikään, kasviksia lähinnä hernekeiton muodossa ja kuituja puuttuu runsaasti. Tällainen vahinkopäivä, kun tuli jäätyä aamulla kotiin.

Kävin kuitenkin salilla ja uimassa. Kyllä kirpaisi lompakossa kun ostin sarjakortin uimalaan+salille ja maksoin samalla vesijumpan. Siksipä ei ollutkaan enää varaa ostaa kunnon apetta täksi päiväksi :D Elämä on valintoja.

Salilla tein entistä raskaampien painojen kanssa. On se jännä kun voimaa on tullut mukamas lisää vaikka mitään en ole asian eteen tehnyt. Mikä lie hetkellinen voimanpuuska iski tänään.

kuntosaliharjoittelu n. 60min
uinti+venyttely 30min

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Juokse tyttö juokse

Olin vähän hätäinen kun perjantaina jo julistin viikon liikunnat suoritetuksi. Lopputulos on kuitenkin tämä:

ti: nia 60min
pe: kävely 120min, 8,4km
su: kävely/hölkkä 60min, 6,3km

Mahtavaa taas päästä juoksentelemaan! Aluksi kyllä luulin, ettei koko lenkistä tule mitään kun jalat olivat niin jumissa, mutta kyllä se askel alkoi lentää kun vauhtiin pääsin. Tosin taidan olla edelleen vähän puolikuntoinen, kun hölkkäspurttien jälkeen kesti älyttömän kauan tasata hengitystä. En oikein usko, että kuntoni on varsinaisesti voinut huonontua, vaikka viime lenkistä onkin aikaa. Lähtötaso on kuitenkin niin heikko, ettei se paljon voi laskeakaan.

Luulen, että se jalkojen kipeys johtuu lonkan koukistajista. Venyttelin eilen oikein huolella, kuten myös tänään aamulla, ja kohta taas. Tuo lonkan koukistaja on vaan minusta vaikea venytettävä. En tiedä miten sen saisin parhaiten venymään, kun tuntuu etten saa siihen ollenkaan tuntumaa. Altaassa se venytys onnistuu parhaiten!

Olen viikonloppuna herkutellut kaalilaatikolla, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan muodostui seuraavista aineista: kaali, sipuli, porkkana, soijarouhe, lihaliemi. Jos ei muuta, niin taisi nesteet kehossa lähteä liikkelle.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Lepopäivän revähdys

Reväytin sitten reiteni kun erehdyin kyykistymään korkkarit jalassa?

Tiistain uusi rutiini niassa ei ehkä ollut kaikkein ystävällisin tällaiselle innokkalle pläskille, joten olen vähän kärsinyt alaselän, nivusten, reisien tai jonkin siellä suunnalla olevan kivuista jo muutaman päivän, mutta tänään kirpaisi kunnolla. Auts.

Eilinen yllättäen suoritettu parin tunnin kävelylenkki ei ehkä varsinaisesti parantanut tilannetta, olisi pitänyt muistaa ainakin venytellä venytellä venytellä...

Onkohan nyt jo myöhäistä?

perjantai 16. tammikuuta 2009

Ajatus

Hei vaan, täällä minä vielä pyristelen!

Vaaka puhui tänään karua kieltään, ja ilmoitti taas vähän suuremman lukeman kuin viikko sitten. Hassua kyllä, en ole kamalan pettynyt.

Alan ehkä vähän päästä takaisin raiteille. Luulen, että se pahin flunssavaihe lannisti minut täysin ja annoin itselleni liikaa vapauksia. Niin ei tietenkään saisi käydä, mutta ensi kerralla yritän ymmärtää paremmin. Nyt alan olla jo suhteellisen terve, ja ensi viikolla ajattelin aloittaa taas hölkkälenkit.

Tällä viikolla urheilin ainoastaan tiistaina (nia), vaikka oikeastaan olisi ehkä sekin pitänyt jättää välistä/ottaa rauhallisemmin, mutta halusin osallistua koska se on niin kivaa mutta niin harvoin. Keskiviikkona en viitsinyt mennä vesijumppaan, kun räkäisyys saattoi vielä iskeä milloin tahansa.

Yritän tässä nyt pitää viikon kestävän detox-kuurin. Eli ei mitään ylimääräsitä, ei edes vähää. Kai se lähinnä tarkoittaa, että pysyn erossa alkoholijuomista tämän viikonlopun.

Aloitin eilen erään lyhyen taidekurssin, jossa pääsin vähän toteuttamaan itseäni ja sain hyvää palautetta. Jäin hyvälle mielelle ja sain ehkä vähän uskoa siihen, että minusta on vielä johonkin, että voin onnistua ja olla kokonainen oma itseni muiden edessä. Se ajatus kun pysyisi, niin luulisin laihduttamisenkin olevan helpompaa.

On vaikeaa kamppailla jatkuvasti huonon itsetunnon, oman arvottomuudentunteen ja omien heikkouksien parissa, saati sitten yrittää korjata asioita pelkästään pinnallisilla asioilla, kuten laihduttamalla. Mutta ihminen on kokonaisuus, eikä yhdenkään osan merkitystä sovi vähätellä.

Ja hei, kiitos kaikille tsempistä! Kyllä se oikeasti kummasti auttaa, kun tietää ettei täällä ihan yksinään räpiköidä. Paljon on nyt uusia mielenkiintoisia blogeja ilmestynyt, ja yritän pysyä mukana teidän kaikkien jutuissa.

maanantai 12. tammikuuta 2009

Pieni sos

Tiedättekö mitä? Minä en ole vieläkään siirtynyt kevyempään ruokavalioon, vaan mässytän edelleen kuin olisi ainainen joulu. Jostain syystä olen nyt jumissa, ja ruoka maistuu aivan liian hyvälle voidakseni vähentää sen syömistä. Pelottavaa.

sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Kuusi asiaa minusta

Sinikka haastoi minut mukaan tällaiseen, joten osallistun tähän blogin teemaan liittyvillä asioilla.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

1. Syön kotona harvoin ruokapöydän ääressä. Monesti istun tässä koneella tai sohvalla lautasen kanssa. Yritin tämän projektin alkuvaiheessa siirtyä pöytäruokailuun, mutta ei siitä tullut mitään. Ja jos joskus pöydän ääressä ruokailenkin, niin tasan tarkkaan luen samalla jotain, vaikka siitä kuinka napistaan kaikissa laihdutusohjeissa. Jos on ruokaseuraa, laitan kyllä mielelläni pöydän vaikka koreaksi ja istun siinä pitkään ja hartaasti syöden. Mutta en yksin!

2. En käytä hienoa suolaa. Minulla ei ole vuosiin edes ollut sellaista kaapissa. Myllyssä on yleensä karkeaa merisuolaa.

3. Kaupassa asioidessani tykkään kierrellä ja kaarrella hyllyjen välissä tutkien kaikkea ja mieleni tekisi aina kokeilla kaikenlaisia uutuuksia. Olen myös mainosten uhri, tosin nykyään kai vähän liian skeptinen ja kuluttajatietoinen ostaakseni kovinkaan usein mitään uuttaa ja jännittävää. Mutta ruokaa tehdessänikin haluaisin aina kokeilla jotain vähän erilaista, en melkein koskaan mitään mitä olen ennenkin tehnyt.

4. Olen monta kertaa päättäväisesti aloittanut Nutrilet kuurin. Eli juonut aamulla yhden litkun, ehkä toisen vielä päivällä, ja sitten illalla juossut kauppaan hakemaan jotain eineksiä ja sipsejä kun oikeastaan halusinkin aloittaa sen kuurin vasta seuraavana päivän. Tämä on todella säälittävää "laihduttamista". Onneksi olen jo kaukana noista ajoista.

5. Syön seurassa vähemmän kuin yksinään. Tämä pätee edelleen, vaikka ne pahimmat yksinahmimiskohtaukset ovatkin poissa.

6. Olen ollut nuorempana sairaalahoidossa lihavuuteni takia.

Moni tämän onkin jo tehnyt, joten tapani mukaan en haasta ketään.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Teetä ja suklaata

Kaivoin tänään kellarista esille vanhoja talvitakkeja. En oikeastaan osannut odottaa, että ne olisivat niiin isoja minulle. Ilahduttavaa huomata, että oikeasti on olemassa vaatteita, jotka ovat minulle aivan liian isoja. Tuntuu, että ennen oli ihme jos kaupasta löytyi jotain, joka mahtui päälleni kiristämättä tai puristamatta. Tai no onhan nyt jo pitkään ollut näitä "isojen tyttöjen" mallistoja, mutta jos niitä ei lasketa.

Ostin tänään uusia teelaatuja ja ajattelin siirtyä kahvin käytöstä taas teen maailmaan. Ruohonjuuresta kassiini päätyi Clipperin Organic Detox ja Salusin Anis-Fenkoli-Kuminatee, ihania molemmat. Oikeasti lähdin ostamaan Noora Vanhasen innoittamana Yogi Tean Breathea Deepia, mutta hintapoliittisista syistä jätin sen kuitenkin tällä kertaa hyllyyn. Samalla reissulla en voinut olla ostamatta Green&Black'sin tummaa 85% suklaata, koska se on jopa tällaisen anti-suklaanistin mielestä varsin nautinnollista maisteltavaa.

Paino ei ole tainnut liikahtaa ainakaan alaspäin. Kipeänä ruoka ei aamupäivisin meinaa maistua ollenkaan, mutta näin iltasella tulee syötyä joka tapauksessa.

Haluan nyt luottaa valkosipulin, inkiväärin, teen ja villasukkien voimaan tämän flunssan kukistamisessa. Ensi viikolla alkaa kaikki harrastukset, ja haluan päästä mukaan alusta asti! Koko ensi viikko on muutenkin ulkotöitä, joten parempi olisi nyt toipua.

Sitä paitsi haluan juoksemaan!!!!

perjantai 9. tammikuuta 2009

Näen punaista

Punaisella piti merkitä tänään paino tuonne sivupalkkiin. Vaikka tosiasiahan on, että suunta on ollut kuitenkin alaspäin. Viikon takainen paino oli uudenvuoden ryypiskelyistä syntyneen nestehukan ansiota, ja heti seuraavana aamuna muistelen vaa'an näyttäneen totuudenmukaisemmin 98,7. Mutta olkoon se tuolla nyt muistutuksena, että jotain on oikeasti tehtävä jos mielii hyviä tuloksia.

Ensi viikolla on ihan mahdollista jo saada uusi alin ennätys?

Eilinen kuume taisi laskea yön aikana ja tänään tilalle tuli räkää, valtavasti räkää. Ihan tosissaan harmittaa, kun en voi lähteä lenkille tai vaikkapa salille ja uimaan. Tarvitsen liikuntaa tukemaan ruokavaliota, se on nyt käynyt ihan selväksi.

torstai 8. tammikuuta 2009

Ei mikään reseptiblogi

Eäh, tulin kuin tulinkin kipeäksi. Muutaman päivän on jo siltä tuntunut, mutta elättelin toiveita, että välttyisin pahimmalta. Noh, tänään oli jo syytä jäädä kotiin makaamaan.

Harmittavaista, että liikunnat jäävät taas ties kuinka pitkäksi aikaa.

Kipeänä tekee aina mieli keittoa, joten väsäsin yksinkertaisen kalakeiton. Porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, purjoa, kalalientä, valkosipulia, pippuria ja pakasteesta kalakuutioita.

Lähikaupassa oli vähän huonot kasvisvalikoimat, ja pakastekaapitkin olivat tyhjiä (!) joten noilla nyt mentiin. Mutta oli se silti hyvää.

Onneksi hyllyssä oli paketti Viipaloituja Jälkiuunipaloja, ne ovat ihan ehdoton ruisleipäsuosikkini tällä hetkellä!

Ruokajuomana oli vettä, koska tein vähän myöhemmin piimästä herkullisen marjasmoothien :P

The Plan 2

Miten jatkan tästä? Voin päivittää tätä vähän jos tulee mieleen muuta.


SYÖMINEN

Lautasmalli
Puolet lautasesta on täytettävä salaatilla/kasviksilla. Samalla tulee automaattisesti kiinnitettyä huomiota annoskokoihin.

Ei eineksille
Pyrin valmistamaan ruokani itse aidoista raaka-aineista. Lisäksi pikkuhiljaa olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota ruoka-aineiden sisältämiin lisäaineisiin ja pakkausmerkinnöissä viliseviin e-koodeihin.

Hiilihydraattitietoinen ruokavalio
En halua enää sanoa vähähiilarinen, koska se ei ehkä pidä ihan paikkaansa. Tarkkailen kuitenkin edelleen erityisesti hiilarien saantia, ja välttelen parhaani mukaan kaikkea vaaleista jauhoista valmistettua. Tästä luonnollinen seuraus on tietenkin proteiini- ja rasvavoittoinen ravinto.

Tunnesyöminen
Tylsyyteen tai turhautumiseen syöminen on jo helpompi tunnistaa ja hillitä, mutta ahdistuksen ja pahan olon hallitsemiseen on vaikea löytää mitään parempaa kuin ruoka/juoma. Liikunta helpottaa hetkellisesti, mutta koko aikaa ei voi vaan juostakaan.

Herkut
Kaikki on sallittua, mutta harvoin ja kohtuudella. Esim. jälkiruoat jätän syömättä.

Vesi
Aina voi ottaa lasillisen vettä. Ja vielä toisenkin.


ALKOHOLIN KÄYTTÖ

Ei tissuttelulle.
Alkoholinkäyttöä en muuten edelleenkään ole valmis rajoittamaan.

Laaduntarkkailu.
Ei kaljaa, siideriä, lonkeroa tai muutakaan älyttömän energiapitoista. Punaviini, kuiva valkkari ja kossuvissy kunniaan.


LIIKUNTA

Vesijumppa
Viikottain, hyvä perusliikuntamuoto.

Nia-tanssi
Kerran kahdessa viikossa. Harmillisen harvoin, mutta ehdottomasti antoisa ja nautinnollinen liikuntamuoto, jossa voi tarvittaessa ottaa rauhallisemmin tai vetää sata lasissa.

Lenkkeily
Yritän ehtiä vähintään pari kertaa viikossa. Harjoittelen juoksemista ja suurin osa lenkeistä onkin intervalliharjoittelun tyyppistä kävely-juoksu-kävely -etenemistä. Luulen löytäneeni juoksemisen ilon.

Kuntosali+uiminen
Kulkevat yhdessä, koska käyn uimahallin salilla, ja edullisinta on samalla käydä uimassa. Tätä harrastan aika satunnaisesti, varmaan harvemmin kuin kerran viikossa. Jossain vaiheessa haluaisin alkaa treenaamaan lihaskuntoa vähän aktiivisemmin, mutta ehkä vielä ei ole sen aika.

Hyötyliikunta
Sään salliessa pyöräilen esim. kirppiksille, tai kävelen kauemmas kauppaan. Oman talon hissiä en juurikaan käytä, vielä olisi opeteltava välttämään esim. rullaportaita kaupungilla.

Kotijumppa
Tämä on nyt jäänyt vähemmälle, mutta pidän mielessä mistä löydän jooga-videoni tai korsetti-treeniohjeet.


TAVOITE

Yleinen tavoite tehdä kaikesta ylläolevasta normaalia ja vaivatonta jokapäiväistä elämää. Mutta painonpudotuksen kannalta asetan muutaman tavoitteen erikseen:

Vaihe 1
Alkaa oikeasti noudattamaan yllä olevia ohjeita. Päästä eroon joulukiloista ja löytää tasapaino tähän kaikkeen.

Vaihe 2
Pudottaa BMI seuraavalle tasolle, eli siirtyä vaikeasti lihavasta merkittävän lihavaksi. Kiloina se tarkoittaa 94. Annan itselleni nyt aikaa, ja toivon saavuttavani tämän helmikuun loppuun mennessä.

Vaihe 3
Jatkaa painon pudotusta niin kauan, kunnes vaaka näyttää alle 80. En osaa nyt asettaa enempää välitavoitteita, mutta tähän tulokseen pitäisi päästä heinäkuun loppuun mennessä. Ensimmäiset n. 20kg putosivat puolessa vuodessa, mutta luulen niiden olleen ne helpoimmat. Eikä muutenkaan tahdin tarvitse olla ihan noin kova.

Täällä muuten on ensimmäinen The Plan.

tiistai 6. tammikuuta 2009

Eiköhän se siitä

Eilen oli niin holtiton ruokapäivä, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa. Lounas venyi pitkälle iltapäivään ja nappasin kaupasta pahimpaan nälkääni leivän, jonka söin autossa matkalla kotiin. Illalla valmistin tortilloja, ja vetäisin niitä sitten vaatimattomasti 8kpl.

Tänään söin lounaan muualla, mutta tein illalliseksi itselleni salaattiannoksen.


Jäävuorisalaattia, purjoa, kurkkua, viinirypäleitä, tuoreita herkkusieniä sekä taivaallisen vahvaa valkosipulikastiketta (jota jäi eilisistä tortilloista). Ei ihan tavanomainen salaatti.

Eli tarkennetaan nyt vielä, etten ole edelleenkään palannut normaaliin päiväjärjestykseen. Mutta huomenna alkaa arki, eiköhän se siitä.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Jotain hukkunutta

En edes kerro. Yritän nyt vain pelastaa hukkuneen motivaationi, ennen kuin alan moittia itseäni.

Jatkoin ruoanlaittoa tänään vähän samoilla linjoilla kuin eilen, eli yritin käyttää jotain jo pitkään kaapissa lojunutta.

Tällä kertaa se oli lohikastikepussi. En kylläkään tehnyt sitä lohelle, vaan hain lähikaupasta pakasteseitä ja kaveriksi pakastevihanneksia. Kastike ei ole kovin kevyttä, mutta tulipahan syötyä pois. Juomana jotain ikivanhaa piimää, mutta ihan hyvältä se maistui :D Huomenna aion ostaa kunnon salaattiainekset.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Jäätävä lenkki

Haha, tänään vaaka näytti kaksi kiloa enemmän mitä eilen merkkasin tuonne listaan. Noh, jos se on totuus, niin ei paha silti. Olen syönyt ja juonut sieluni kyllyydestä melkein koko joulukuun, että ihan realistiselta vaikuttaa.

Kävin tänään lenkillä ja hyrrrr kun oli kylmä! Piti tulla lyhyempää tietä kotiin kun meinasin jäätyä pystyyn. Pitäisi ehkä ymmärtää, etten voi lenkkeillä samat kamppeet päällä vuoden ympäri. Mutta mitä ihmettä sitten puen päälleni.. pitäisikö panostaa lämpökerrastoon, toppahousuihin, villapaitaan vai miten häh?

Nyt muuten uskallan sanoa uusista juoksukengistäni sen, että ne ovat kuin ovatkin ainakin sen puoli kokoa liian pienet. Kyllä niillä lenkkeillä voi, mutta vähän varpaat puutuvat etenkin vasemmasta jalasta. Muuten ne ovat tuntuneet hyviltä, joten kelvatkoon.

-kävely 60min, 6,3km
-kauppareissu kävellen 1,7km x2

Haluatteko kuvia syömistäni aterioista? Voin yrittää ottaa aina kuvan, kun teen itse jotain, eli lähinnä viikonloppuisin ja nyt vielä muutaman päivän kun minulla on lomaa jäljellä. Kokeillaan ;)

Tein tänään ruokaa niistä aineksista, mitä kaappiin viime vuodelta vielä oli jäänyt. Soijarouhekastike keitettyjen porkkanoiden kanssa, ja kyytipojaksi kurkkua ja tomaattia, johon heitin päälle fetajämät ja vähän oliiviöljyä sekä pippuria ja suolaa.
Tuo soijarouhekastike taisi kyllä päästä suosikkilistalle, kun on niin älyttömän hyvää, helppoa ja edullista! Sipulia, valkosipulia, rypsiöljyä, paseerattua tomaattia, soijarouhetta, vettä, tabascoa, kasvislientä ja pippuria -> nam :P

perjantai 2. tammikuuta 2009

Petollinen nestehukka

Vaaka näytti aamulla todella maltillista lukemaa. Veikkaanpa vaan, että taisi olla melko paha nestehukka kehossa, kun tuli tuota uuttavuotta juhlittua vähän pidemmän kaavan mukaan. Ehkä viikon päästä tiedän vasta, missä oikeasti mennään.

Täytyisi taas kirjoittaa itselleen ylös mitä, miten ja miksi olen tekemässä. Koska nyt olisi niin helppo jättää asiat vähän rempalleen, että pakko tehdä selkeä suunnitelma, ja asettaa uusi välitavoite vihdoinkin.

Kevyttä ja liikunnallista vuotta 2009 kaikille lukijoilleni!