sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Nyt pomppas

Ensimmäinen plussamerkintä kirjanpitoon, argh! Ja tänään vaaka näytti vielä enemmän, 98,4kg. Olen kyllä täysin ansainnut tämän nousun, mutta nyt vaan pelottaa, että saanko suuntaa enää käännettyä. Ei ole apuna lääkkeitä, ei mitään... Syöminen on niin mukavaa ja olutkin taas hyvää, nyt kun sen makuun viikonloppuna pääsi.

Vaikka ei kai tässä auta ihmetellä. Juhlat on nyt juhlittu, ja tänään on taas ensimmäinen terveellinen päivä. Lasken vaikka kaloreita noin suunnilleen vähän aikaa, niin tulee se oikea tatsi tähän.

Tavoitteena on ensi viikkoon saada paino sinne, missä se on alimillaan käynyt. Tai edes alle 98. Tavoite koko loppuvuodeksi voisi olla päästä 95 kiloon, sillä joulua ei voi vain ohittaa, vaan kyllä ne kinkut ja suklaakonvehdit tulevat väkisinkin vielä vastaan.

Olen huonolla tuulella.

/Lisäys.
Tein lenkin tihkusateessa, 1h 15min. Alkumatkasta tuntui, että polvi ei kestä ja lähdinkin tekemään lyhyempää lenkkiä, mutta pidensin matkaa kuitenkin loppupäästä kun kipu hävisi lähes kokonaan. Nyt myöhemminkään ei ole ollut juurikaan ongelmia, eli tuntuu, että kävely on ainakin sopivaa liikuntaa tällä hetkellä. Tiistaina on tanssi, siellä täytyy varmaan jättää ainakin hypyt tekemättä. Katsoo nyt.

Ruokaa tekee mieli jatkuvasti.

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Kipua

Kiitos muuten kaikille onnittelijoille ja tsemppareille! En oikein muista tai osaa suhtautua kaikkiin onnitteluihin, mutta tietysti ne aina lämmittävät mieltä. Useimmiten sitä ei itse ymmärräkään minkälaisen työn on jo tehnyt.

En ole vielä saanut yhtään spontaania "oletpas laihtunut!" -tyylistä kommenttia, ja joskus epäilen, että näkyykö pudottamani kilot oikeastaan missään.

Nii. Mutta piti tulla kirjoittamaan ihan muusta. Meinasin ensin unohtaa koko vesijumpan illalla, mutta onneksi havahduin sen verran ajoissa, että ehdin vielä ihan hyvin mukaan. Täytyy vaan nyt ikäväkseni tunnustaa, että mulla kremppaa polvi nyt siihen malliin, etten uskaltanut tehdä sillä liikkeitä ihan täysillä. Se on ollut jo pari päivää kipeänä, mutta toivoin hiljaa mielessäni, että kipu menisi ohitse. Vaan ei hyvältä vaikuta. Mitään kiertoliikkeitä en uskalla sillä tehdä lainkaan, naksuu ikävästi ja vihloo naaman irveeseen.

En tiedä olisiko parasta nyt vaan antaa polven levätä ja ottaa ihan rauhallisesti, vai pitäisikö liikkua ja tehdä töitä kivun sallimissa rajoissa. Ymmärtääkseni nykyään kannatetaan liikuntaa kaikenlaisten kipujenkin hoitoon, mutta kai se vähän riippuu vamman laadusta, olisiko lepo enemmän hyödyksi.

Harmittaa. Onneksi voin ensi viikon tarvittaessa ottaa hyvinkin rennosti, mutta ei ole kiva jos kipu estää minua toimimasta normaalisti...

Väliaikapäivitys

Mulla ei oikeastaan ole nyt mitään uutta laihdutuksen suhteen. Muut asiat ovat pitäneet kiireisenä, niin että syömiset ja liikkumiset ovat olleet sivuroolissa tämän viikon. Varovainen arvio on, että paino ei sittenkään nouse perjantaihin, vaikka viimeisin punnitus olikin aika alakanttiin. Mutta sen näkee sitten.

Tänään yritän päästä vesijumppaan, tulisi edes yksi liikuntakerta tälle viikolle. On kyllä todella harmillista, että aikaisin tulevan pimeys on karsinut oikeastaan kaikki iltalenkkini pois. Ja minkälaisilla kengillä tuolla edes voi lenkkeillä, kun tavalliset lenkkarit eivät ainakaan pidä yhtään lumen liukastamilla teillä?

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Takapakkia

Otetaanpas nyt vähän takaisinpäin. Tänä aamuna vaaka näytti 98,0kg, se on vähän maltillisempi tulos. En muistanut kertoa, että olin torstaina syönyt ilmeisesti jotain pilaantunutta, ja suorittanut melko perusteellisen suolen tyhjennyksen. Joten perjantaiaamuna saattoi olla vielä nestevajausta ja muutenkin luonnottoman ontto olo.

Joku mainitsi, että iso pudotus varmasti taas tsemppaa eteenpän. Noh... ei varsinaisesti, koska pudotus saavutettiin mässäilemällä. Jos jatkan, ja niinkuin olen jatkanutkin, samalla linjalla, alkaa käyrä taatusti nousta jossain vaiheessa. Pitäisi hetken taas keskittyä niihin syihin, miksi syön jatkuvasti.

Ensi viikolla tiedossa onneksi aktiivista työskentelyä, joten luotan jälleen fyysisen kuormituksen apuun painon pudotuksessa. Ja sitten onkin ne pikkujoulut, joissa en aio kaloreita laskea!

perjantai 21. marraskuuta 2008

Yksi paradoksi lisää

Laihtuminen on yksi iso paradoksi.

On tasan kaksi hyvää syytä, miksi tällä viikolla painon ei olisi pitäny pudota:
1) Olen syönyt paljon. Normaalin suht terveellisen arkiruoan lisäksi mm. salmiakkia, suolaisia snacksejä, paljon pähkinöitä ja siemeniä, rasvaisia juustoja, rahkaa, oliiveja, majoneesia.
2) En ole juurikaan liikkunut. Tämä viikko on taas perusaktiivisuudeltaan melko rauhallinen, ja viikon ainaoksi urheilukerraksi jäi tiistainen tanssi. Keskiviikkoisen vesijumpankin jätin väliin kun pelkäsin värjääväni altaan punaiseksi.

Silti vaaka näyttää tänään -2,4kg verrattuna viikon takaiseen. Toisaalta, edellisviikko oli taas kulutukseltaan niin suuri, että se varmasti tasoittaa vielä tämänkin viikon energioita, mutta silti. Ei tästä ainakaan saa mitään selkeää yhteenvetoa tehtyä, miten kannattaisi vastaisuudessa jatkaa projektia.

Anyway, olen äärimmäisen tyytyväinen tulokseen. Ensimmäinen tavoitteenikin (99,0kg) on nyt virallisesti saavutettu ja reilusti alitettukin, vieläpä jopa suunnittelemassani aikataulussa. Olen ollut näissä painolukemissa viimeksi joskus 8 vuotta sitten? Hurjaa.

Asetan uuden tavoitteen ja yritän vähän koota ajatuksia ja keinoja seuraavaan entryyn tässä kohta.


keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Vieroitusoireita

Nyt on elimistö sekaisin. Tajusin vihdoin, mistä on kyse tässä oudossa olossa. Kuukautisoireitahan tässä pukkaa päälle, tosin ilman sitä punaista tulvaa. Näin on käynyt joskus ennenkin, kun kroppani on ollut jossain muutostilanteessa, ja tässä tapauksessa uskon muutoksen johtuvan Acoista. Pillereiden lopettamisesta alkaa olla nyt sen verran aikaa, että lääkepitoisuudet ovat varmaankin huomattavasti jo laskeneet elimistössäni.

Päätin ottaa eilisen tanssin rauhallisesti, ja otinkin. Tosin välillä tuntui, että olin jossain ihan muissa maailmoissa, kun en jaksanut keskittyä jatkuvasti. Vaikka toisaalta tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun en sekoillut koreografioissa juurikaan.
Tanssin jälkeen normaalisti syön jotain pientä proteiinipitoista, mutta eilen painelin kauppaan ostamaan leipää ja salmiakkia. Ja annoin itselleeni oikein luvan syödä niin paljon kuin huvittaa. Jotenkin olin niin hämmentynyt kummallisesta olostani, että päätin olla rajoittamatta itseäni. Ja minähän sitten söin. Salmiakitkin söin kaikki, vaikka ne olivat pahoja. Yritin varmaan etsiä jotain turvaa vieraaseen olooni.

Mahtoikohan tuo viikonloppuinen outo kuumeilu ja pyörtyminenkin liittyä jotenkin Acoihin? Nooh.. kaipa elimistö tähänkin taas tottuu. Jos tuntuu, että kummallisia oireita jatkuu pidempään, otan yhteyttä lääkäriin.

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Petos lautasella

Viikonloppu meni ihan hukkaan. Eilen nousi aivan yllättäen kova kuume, jota nukuin pois lähes koko päivän. Illalla olin niin huonossa kunnossa, että pyörryin ensimmäistä kertaa eläessäni. Joten arvata saattaa, että eilen jäi syömiset ja juomiset lähes kokonaan välistä.

Tänään on ollut jo parempi olo, ja ostinkin itselleni herkkumaksamakkaraa ja cheddarjuustoa, joita olen nauttinut jälkiuunileivän kanssa.

Sain tänään myös luettua loppuun Mats-Eric Nilssonin kirjan Petos lautasella - tiedätkö, mitä kaikkea suuhusi panet? Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka ovat kiinnostuneita elintarviketeollisuuden meille tarjoamasta ruoasta. Mitä syömämme ruoka oikeastaan sisältää ja miksi.

Olen jo aiemminkin suhtautunut melko kriittisesti kaikkiin kevyttuotteisiin ja niiden terveellisyyteen, mutta nyt viimeistään alan karttaa tiettyjä tuoteryhmiä, joissa hyvät rasvat on korvattu mm. arominvahventeilla ja sokerit keinotekoisilla makeutusaineilla. Itse asiassa monissa, noh, lähes kaikissa käyttämissäni elintarvikkeissa on E-aineita, joita tahtoisin alkaa välttelemään. Valitettavasti opiskelijabudjetilla on mahdotonta syödä pelkkää aidoista raaka-aineista valmistettua ruokaa, mutta ainakin tietoisuuteni asioista on lisääntynyt, ja tulevaisuudessa voin ja haluan siirtyä tarkkailemaan yhä enemmän syömäni ruoan laatua.

Toivottavasti olisin tiistaihin mennessä niin terve, että uskallan lähteä tanssimaan.

Uusi blogipohja

Tämä blogi on suora jatkumo blogista Viimeinen päivä läskeimpänä. Matka sairaalloisesta lihavuudesta lievään ylipainoon on nyt saavuttanut jo kaksinumeroisen puntarilukeman, joten on aika vaihtaa blogipohjaa.

Almamedia ei saa enää kannatustani, ja toivon myös Vuodatuksesta aiheutuneiden ongelmien jäävän nyt historiaan.

Toivottavasti opin käyttämään tätä nopeasti, ja saan sivuston muokattua mieleisekseni. Erityisesti toivon kaikkien lukijoideni edelleen pysyvän matkassa mukana, koska yhtä paljon kirjoitan tätä blogia itselleni kuin teillekin!