torstai 26. maaliskuuta 2009

Menköön

En tiedä mitä vaaka näyttää, mutta olo on paksu ja pöhöttynyt. Ja naamasta näkee, ettei ruokavalio ole ollut kovin terveellinen. Juuri äsken söin melkein pötköllisen Tobleronea, kun huomasin leivonnaisia varten ostaneeni sitä väärän värisenä. Vaikka minusta se on aika pahaa.

Hiilareita olen syönyt liikaa ja vääränlaisia. Olen perustellut esim. makaroonin syömistä sen edullisuudella. Einesruokaakin on jääkaapin kautta suuhun eksynyt... aika paha.

Tämä loma ei selvästikään tee minulle hyvää, mutta lusitaan nyt loppuun asti.

torstai 19. maaliskuuta 2009

Löysäys

Päätin pitää sen aiemmin jo puhutun laihdutusloman. Oikeastaan se tarkoittaa vain sitä, etten päivitä painoani minnekään muutamaan viikkoon. Yritän yhä pitää syömiset jotenkin kurissa ja pysyä aktiivisena. Viikon päästä toivon pääseväni kevään ensimmäiselle hölkälle.

Tämä maaliskuu on aina yhtä stressaavaa aikaa. Ja toisaalta nyt on joka viikonlopulle tiedossa syitä juhlia, enkä halua tiukistella kun muutenkin ahdistaa.

Painon päivitän tänne seuraavaksi 10.4. Saatan kyllä silti kirjoitella kuulumisia ja varmaan väliaikatietoja painostakin, kun en kuitenkaan malta pysyä pois vaa'alta.

Yritän myös keksiä itselleni jonkin muun säännöllisen liikuntamuodon kun vesijumppa (ja uinti ja kuntosaleilu) jäi kokonaan pois.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Vyöstä ja haaveilusta

Kävin viime viikolla ostamassa elämäni ensimmäisen vyön itselleni Tarjoustalosta. Huvituin kyllä itsekseni, kun pisimmissä malleissa luki "ylipitkä". Ilmeisesti ostamani 120cm vyö ei vielä ollut liian pitkä, mutta 135cm jo oli. En siis taida tuon vyöluokituksen mukaan olla enää "ylipaksu".

Seuraavaksi vähän haaveilua, mitä haluaisin ostaa tulevaisuudessa hoikentuneen ruhoni kaunistukseksi. Vielä olen liian paksu näihin, mutta ehkä joskus:

-Istuvat farkut, jotka eivät ole (löysää) stretchiä. Ärsyttävää, kun joustavat farkut aina venähtävät niin, etteivät enää muutaman käyttökerran jälkeen istukaan hyvin, vaan lörpöttävät ikävästi reisistä, vaikka kuinka olisin valinnut mahdollisimman pienen koon.

-Kauniit, seksikkäät alusvaatteet. Sukkanauhaliivit. Ei tästä vartalosta enää kaunista saa, mutta jos nyt edes niin, ettei mistään mikään pursuisi pahasti ylimääräisen näköisesti.

-Tyköistuva nahkatakki. Haluan sellaisen rokkarihenkisen lyhyen nahkatakin, joka näyttää hyvältä niiden tyköistuvien farkkujen ja bootsien kanssa.

-Korsetti. Olisi hienoa, jos joskus olisi vyötärö, jota voisi korostaa jollain kauniilla korsetilla.

-Nahkahame. Lyhyt, pehmoinen nahkahame olisi ihana.

Lisäksi haaveilen laadukkaista korkokengistä. Omistan tällä hetkellä muutamat halpiskorkkarit, joiden kanssa olen yrittänyt opetella kävelemään, mutta huonoin tuloksi. Uskoisin, että kevyemmän ruhon kanssa kävelykin sujuisi paremmin ja voisin panostaa myös kenkiin enemmän.

Tämän hetkinen pukeutumistyylini ei juurikaan vastaa sitä, miten haluaisin pukeutua, jos vartaloni ei olisi esteenä. Nyt päällä on lähinnä sitä, mikä mahtuu. Tosin myös sitä, mihin opiskelijabudjetilla on varaa.

lauantai 14. maaliskuuta 2009

Hätä on tämän näköinen

Olin eilen todella yllättynyt, ettei paino ollut noussut tuon enempää! Edellisenä viikonloppuna nimittäin kävin leffateatterissa nauttimassa koko arsenaalin eväitä (karkkia, suklaata, popcornia ja viiniä) ja pitkin viikkoa olen syönyt todella epämääräisesti. Iski kamala stressi ja ahdistus, enkä edelleenkään osaa helpottaa tunnetta muuten kuin syömällä. Syöminen auttaa tasan sen aikaa, kun ruoka on suussa, ja ahdistus jatkuu heti kun syöminen loppuu. Ei siis kovin tehokasta kivunlievitystä, mutta en tiedä muustakaan...

Lisäksi tajusin tänään, että olen tämä projektin myötä alkanut syömään suklaata. Ostelen vähän väliä tummaa suklaata, kun se on "niin terveellinen herkku", vaikka aiemmassa elämässäni ei olisi tullut mieleenkään herkutella suklaalla. Täytyy varmaan kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

Eilen meni pussillinen sipsejä ja tänään sitä suklaata. O-ou?

lauantai 7. maaliskuuta 2009

Sano se kuvin




Olen tosi huono tämän kuvankäsittelyn kanssa, mutta näkeehän tuosta jo muutoksen. Voi apua kuinka paksu olen ollut...

Nuo vaatteet ovat kyllä järkyt xD Taisin valita ne alunperinkin niin, että näyttäisin mahdollisimman rumalta.

P.S. Kukaan perheenjäseniä lukuunottamatta ei ole maininnut mitään painostani. Eivätkö ihmiset huomaa, vai eivätkö vain uskalla sanoa mitään. Vai eikö niitä kiinnosta? Minulle laihdutus on ehkä 80% ulkonäkökysymys, vaikka muiden syiden kai pitäisi painaa enemmän...

perjantai 6. maaliskuuta 2009

Vihdoinkin

Kas, olipas pudotus tällä viikolla! Se tarkoittaa sitä, että en ole kuin viikon jäljessä tavoitteistani. Hyvähyvähyvä.

Vaikka on tämä kyllä hauskaa, kun pitsalla ja laskiaispullilla laihtuu. Tähän kyllä sopii mitä parhaiten telkkaristakin tuttu lausahdus "Kuluta mitä syöt, syötpä mitä tahansa!" Fyysinen työ on pelastukseni, en halua enää koskaan koulun penkille istumaan, siis ihan kirjaimellisesti istumaan.

Huonojakin uutisia on. Käyttämäni uimahalli suljetaan kokonaan korjaustöiden vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että viime keskiviikkona oli viimeinen vesijumppa osaltani tänä keväänä. Eikä enää ole asiaa kuntosalillekaan. Voi itku! Harmittaa ihan tositosi paljon. Tiedän, ettei minun tule lähdettyä minnekään muualle uimaan, kun joutuisi kahdella bussilla kulkemaan, ja voi olla että kuntosaliharrastuskin jää. Tuossa aika lähellä olisi naisten oma kuntokeskus, mutta en uskalla edes ajatella niitä kuukausimaksuja, joita siellä vaaditaan.

Mutta. Toivotaan, että pian tulee kuiva ja lämmin kevät, että pääsen kuntopolulle juoksentelemaan. Nyt olisi tärkeää, että saan pidettyä itseni aktiivisena, enkä masennu uimalan sulusta.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Negatiivista energiaa

Ärh. Mikä ihmeen voima minut sai taas eilen tyhjentämään koko jääkaapin? Päivä meni hyvin ja olin hyvällä tuulella, mutta silti aloin illalla syömään nonstoppina. Taisin taas syödä yksinäisyyteen ja tyhjyyteen? Huoh.

Perjantain punnitus oli ihan ok, ei tullut ainakaan plussaa. Olen syönyt melko reippaanlaisesti, mutta toisaalta olen ollut koko viikon erittäin aktiivinen töissä. Jos olisin malttanut ottaa tämän viikonlopun kevyesti, olisin uskaltanut toivoa ensi viikolle kunnon pudotusta, mutta saa nyt taas nähdä.

En päässyt tavoitteeseeni (helmikuun loppuun mennessä 95kg), mutta toisaalta en voi väittää kovasti yrittäneenikään. Edellisessä entryssä olin kovin hyvillä mielin ja toiveikkaana tulevaisuudesta, mutta tänään taas tuntuu, että en voi onnistua, ellen saa elämääni tässä ja nyt kuntoon.

Nyt alan sentään olla vihdoinkin kokonaan terveiden kirjoissa. Suuriin urheilusuorituksiin tuskin silti lähiaikoina ryhdyn, sillä työpäivät ulkona kuluttavat energiaa aivan riittävästi. Vähän kyllä kutkuttaisi lähteä juoksentelemaan, mutta luulen, että odotan edelleen sulia teitä ja lämpimämpiä ilmoja.