perjantai 31. joulukuuta 2010

Painotaulukko 2010

pe 08.01. 108,8 kg
pe 15.01. 108,8 kg
ma 22.11. 108,2 kg
pe 26.11. 106,6 kg
pe 03.12. 107,2 kg

tiistai 30. marraskuuta 2010

Paljastuksia vasten tahtoa

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa alusvaatteiden erikoisliikkeessä. Ajattelin vain piipahtaa sisällä vähän vilkaisemassa, mutta hetken päästä olinkin sovituskopissa myyjän kanssa ilman paitaa sovittamassa rintaliivejä. Onneksi kaikki tapahtui tosi nopeasti, enkä ehtinyt ajattelemaan asiaa sen enempää.

Nimittäin viimeinen asia, jonka päältäni riisuisin, on paita. Keskiosa on vartalossani kaikein ällöttävin ja rumin asia. Sen lisäksi, että olen siis omenavartaloinen ja pelastusrenkaat löytyy vyötäröltä, on vatsassani ja selässäkin paljon raskausarpia. Arvet ovat nuoremmalta iältä ja aika hyvin vaalentuneet, mutta eivät missään nimessä näkymättömiä.

Siinä kuitenkin seisottiin tuntemattoman nuoren myyjän kanssa katsomassa lähes paljasta ylävartaloani. Ainut lohduttava ajatus oli, että ehkä myyjä ajattelee, että arpeni todellakin ovat raskausarpia.

Miten valtavan iso ja ahdistava asia onkaan ollut oman vartalon paljastaminen ylipäätään kenellekään. Vieläkään en vapaaehtoisesti riisu paitaani kenenkään edessä, jos vaan voin välttää tilanteen. Onneksi ahdistus ei enää ole samaa luokkaa kuin esim. peruskoulussa, jossa en koskaan vaihtanut paitaa liikuntatunnilla ja uimaan menot välttelin kaikkien mahdollisten tekosyiden turvin. Kerran minut pakotettiin mukaan uimaan ja muistan vieläkin miten itku kurkussa itseäni piilotellen olin suihkussa viimeisessä nurkassa ja häpesin itseäni niin paljon, että meinasin varmasti saada panikkikohtauksen.

Huh. Onneksi olen päässyt noista pahimmista ajoista ylitse. Olenhan kuitenkin käynyt paljon uimassa ja pystyn kyllä tuollaisissa neutraaleissa tilanteissa (tuntemattomien nähden) olemaan alasti, mutta edelleenkään se ei ole minulle luontevaa, pahempina päivinä itse asiassa tosi vaikeaa.

Enemmän kuin laihtumista, toivoisin joskus voivani hyväksyä vartaloni sellaisena kuin se on, lihavana tai vähän hoikempana. Kaikkein raskainta on jatkuvasti vihata itseään ja omaa vartaloaan.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Normi viikonloppu

Viikonloppu meni odotetusti pämppäillessä. Perjantaina jaksoin laskea kalorit myös juomisista, mutta ei sillä sinänsä ollut mitään merkitystä, koska se ei vaikuttanut juomisen määrään mitenkään. Lauantaina unohdin kaikki laskurit ja sunnuntaina elin kuin huomista ei olisikaan. Nyt on maanantai ja kiloklubi taas aukeaa.

Kuulostaahan tämä vähän surulliselta.

Taidan tänään kävellä kauppaan ostamaan itselleni kunnolliset talviulkoilukengät.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Puntaripäivä

Ajattelin ottaa mukaan perinteiset perjantaipunnitukset. Olen vältellyt vaakaa hyvin tehokkaasti koko tämän vuoden, mutta nyt kun sille taas kerran uskaltauduin, aion sillä myös käydä säännöllisesti. Sitä paitsi vaa'assa pienenevät luvut ovat ehdottomasti tehokkain motivaattori minulle.

En sitten eilen nauttinut sitä punaviiniä, vaan join ison lasillisen vettä ja menin nukkumaan. Mutta tänään aion juopotella. Mietin vielä yritänkö laskea juomistenkin kalorit vai annanko vaan mennä.

torstai 25. marraskuuta 2010

Me, myself and I

Eilinen oli harmillisesti aamusta asti vaikea. Olin jo aikaisin iltapäivällä melkein syönyt kalorit täyteen ja koko ajan teki mieli jotain lisää. Jotenkin kuitenkin onnistuin pitämään päivän kokonaiskalorit n. 2000:ssa. Jos en olisi seurannut syömisiäni, olisin aivan varmasti vetäissyt toiset mokomat päälle. Eilen toisaalta olin myös tanssitunnilla.

Tänään oli tavallaan onnistunut päivä, vaikka vähän persiilleen se näin illasta menikin. Olin koko päivän poissa kotoa, söin joitain mitä ehdin/huvitti/sattui olemaan tarjolla, mm. puoli pussillista chilipähkinöitä. Seitsemän jälkeen kotona kuitenkin ynnäsin kaiken syömäni yhteen ja kalorit olivatkin yllättäen vain n.1700 ja kaikki kiloklubin pallurat raikuivat vihreänä. Noh, olin kuitenin jo asennoitunut siihen, että plörinäksi meni, joten vetelin kaapista naamaan vielä vähän kaikenlaista ja nyt ollaan taas siinä kahden tonnin paremmalla puolella.

Se on jännää, miten tuntuu kuin minussa olisi kaksi aivan eri henkilöä: yksi, joka ajattelee järkevästi ja osaa sanoa "nyt riittää", ja sitten se toinen joka vähän välittää sen ensimmäisen ajatuksista tai tunteista ja tekee jotain ihan muuta.

Nyt tekisi aivan älyttämästi mieli lasillista punaviiniä. Ehkä otan ehkä en.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Kalorimatikkaa

Olen nyt ensitöikseni päättänyt alkaa laskemaan kaloreita. Näpyttelen kiltisti kaiken syömäni Kiloklubiin ja seuraan palluroiden värinvaihteluita ja tarkkailen kertyneitä kaloreita. Okei, ihan simppeliä. Tärkeintä on minusta syödä riittävästi kasviksia, saada tarpeellisia rasvoja ja pitää kiinni proteiineista. Tämä on siis edelleen yhtä yksinkertaista kuin ennenkin. En aio vetää kaloreita minimiin, pääasia että pysyvät alle 2000. Tänään kaloreita on tähän mennessä kertynyt vasta 1100, vaikka olen syönyt itseni kylläiseksi jo kolme kertaa ja napostellut vielä välipalojakin. Ei siis haittaa vaikka kalorit jäisivät vähän alemmaksi, pääasia ettei nälkä pääse yllättämään.

Ookei, tähän asti vaikuttaa helpolta. Katsotaan mitä on huomenna mielessä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Lämmittelyä

Moro!

Kas vain, lähes vuosi on kulunut edellisestä kirjoituksestani. Ja lähes vuosi on kulunut viimeisestä todellisesta ajatuksesta ja tunteesta tehdä jälleen jotain näille kiloille.

Ensimmäistä kertaa syy tsemppaukseen on fyysisen kunnon pettäminen. Aivan yht'äkkiä yllättäen, ilman mitään selkeää syytä, kärsin alaselkävaivoista. Kun lysähtää kontalleen lattialle pystymättä liikkumaan milliäkään, alkaa vähän pelottaa.

Haluan elvyttää tämän blogin jälleen henkiin. Ajattelin lähteä liikkeelle pikkuhiljaa ja kirjoitella päivittäin jotain pientä, samalla kun yritän saada arjen rutiineja jälleen siihen hyvään ja terveelliseen suuntaan.

Jotain hyvää tässä alussa ainakin on. Kun katson viimeisintä painomerkintääni viime tammikuulta, voin ilokseni huomata, että luku ei tällä hetkellä ole ainakaan isompi. Lohduttavaa, että näillä syntisillä elämäntavoilla ei ole ollut järin laajentavaa vaikutusta.

Vieläkö täällä on vanhoja lukijoita kuulolla? :)

perjantai 15. tammikuuta 2010

Ongelma

Minulla on nyt ongelma. Kaikki talvikävelykenkäni hiertävät niin, etten enää pysty kävelemään yksilläkään pidempää matkaa. Olen yrittänyt etsiä alennusmyynneistä edullisia ulkoilukenkiä, mutta huonoin tuloksin. Vähän pistää nyt ärsyttämään.

Eilenkin oli hyvä ajatus kävellä kaupunkiin asioille ja kävellä vielä takaisinkin, mutta minun oli pakko tulla bussilla kotiin. Eihän tästä tule mitään jos en pääse kunnolla ulkoilemaan ennen lenkkarikelejä!

to
kävely 3,8 km

torstai 14. tammikuuta 2010

Puurosta

Puuro ei oikeastaan kuulu suosikkiaamupaloihini, ainakaan sellaisenaan. Työaamuina opettelin syömään sitä rahkan ja marjojen kanssa, koska aamupalan oli pakko olla ravitseva ja pitää nälkää loitolla. Nykyään jätän monesti puuron syömättä ja paistan munia ja syön vaihtelevasti mitä milloinkin kaapista löytyy.

Lempparipuurohiutaleeni ovat olleet Pirkan Luomu ruishiutaleet, mutta näköjään ne ovat nyt uuden pakkauksen myötä muuttaneet myös jotenkin koostumustaan. Ne näyttävät ja maistuvat mielestäni enemmänkin tavallisille kaurahiutaleille, ovat sellaisia vaaleita ja lölläjä. Toisin kuin aiemmat ruishiutaleet olivat tummia ja karheampia, jonka vuoksi niistä pidin.

Joskus lisään puuroon vähän maitoa tai hunajaa makua tuomaan, mutta tänään heitin puuron sekaan auringonkukansiemeniä ja aamupala maistui taas ihan eri tavalla. Kiva kun on puurossakin jotain pureskeltavaa, ja hyviähän ne siemenet ovat. Joku kerta voisi kokeilla raakapuuron valmistamista.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Jotain puuttuu

Alkuviikko meni, niinkuin tiedossa oli, aivan hunningolla. Tänään taas normaali arki ja normaalit syömiset. Perjantaiksi en uskalla odottaa minkäänlaista tulosta.

Jotain tästä fiiliksestä edelleen puuttuu. Ihan kuin osa minua olisi koko laihtumisen ideaa vastaan. En ymmärrä.

Mutta tuloksia on saatava. Joko fyysisesti tai edes henkisellä puolella. Suunnittelen nimittäin taas esim. erään menon perumista ihan vain siksi, etten kehtaa näin lihavana lähteä minnekään. Hävettää olla olemassa. Hävettä etten edes itse pysty hyväksymään itseäni. Huoh.

Ajattelin taas kirjata liikkumiseni tänne.

tanssi 60min

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Kiikun kaakun

Viikko takana, mutta en ole erityisen tyytyväinen. Yritinköhän kuitenkin ottaa liian suuren askeleen kerralla?

Tosin nyt ei saa olla liian ankara itselleen. Menihän ne syömiset ihan ok, ja sain liikuttuakin vähän. Eilinen vain harmittaa, kun menin juomaan viiniä, vaikka olin päättänyt olla tämän viikonlopun ottamatta. Viinin seurauksena söin tietysti vielä yöpalaksi raskaan pekoni-munakkaan.

Kunnon hikiliikuntaa on ikävä. Täällä kotona esim. zumbatessa tulee kuitenkin seinät vähän liian äkkiä vastaan eikä täällä voi tehdä täysillä. Onneksi ensi viikolla alkaa tanssi.

Vielä viikko sitten olin huomattavasti toiveikkaammalla tuulella laihtumisen ja koko tulevaisuuden suhteen, mutta äkkiä taas mieli on kääntynyt pessimismin puoleen. Nyt äkkiä jostain lisää hyvää energiaa!

tiistai 5. tammikuuta 2010

Uudella energialla uuteen vuoteen

Olenko todella kirjoittanut tänne viimeksi marraskuussa? Huh, voisin vaikka vannoa että eihän siitä ole kuin pari viikkoa... on tainnut aika kulua niin mukavasti syödessä ja velttoillessa. No olen sentään vähän töitäkin tehnyt.

Joka tapauksessa, tänään on kolmas päivä, kun merkkailen ylös syömisiäni ja liikuntoja Kiloklubiin, ja tunnen voivani taas paremmin. On tämä uuden vuoden alku aina vähän sellaista maagista aikaa, jotenkin tuntuu että energiat virtaavat aivan uudella tavalla.

Viime vuosi, erityisesti muutamat viimeiset kuukaudet, olivat aika pimeitä kausia. En tiedä lihoinko koska olin niin allapäin vai masennuinko koska lihosin, varmaan kumminkin päin. En tunne vieläkään oloani erityisen pirteäksi, saati onnelliseksi, mutta tein tavallaan pienen uudenvuodenlupauksen, että yritän nauttia elämästä.

Painon uskalsin joulun jälkeen kerran katsoa, 109,8kg. Voi olla että se siitä vielä nousi, rohkeus ei vaan riittänyt tarkistamaan. Ensi perjantaina alan taas normaalisti kirjaamaan painon ylös viikottain.

Kahtena edellisenä iltana olen zumbannut kotona n. puoli tuntia, se on ollut hauskaa ja hikistä puuhaa. Voisin yrittää ottaa tavaksi. Ulkona on nyt myös ollut mahtavia kävelykelejä, tosin kovin pitkiä lenkkejä ei kovassa pakkasessa tarkene tehdä. Etenkään kun minulla ei ole kunnollisia ulkoiluvarusteita. Kuntosalille on oikein hinku, mutta täytyy nyt katsoa onko salikorttiin varaa. Luistimet olen käynyt terotuttamassa ja tässä ihan päivänä minä hyvänsä suuntaan jäälle. Ensi viikolla alkaa taas tanssikin. Vielä kun olisi sukset niin voisi käydä hiihtämässäkin :D Mutta kuitenkin, intoa nyt riittää ja suunnitelmia on.

Syömisten osalta olen ajatellut noudattaa hiilaritietoista ruokavaliota. Eli turhat leivät, riisit, pastat ym. sokerit pois, se on tuntunut aiemminkin hyvältä. Kasviksia ja hedelmiä voin syödä niin paljon kuin haluan. Lisäksi yritän kiinnittää huomiota ruokailuaikoihin, eli syödä selkeästi aamiaisen, lounaan, päivällisen jne. Nyt nämä ruokailuni ovat menneet siihen, että napostelen koko ajan jotain. Mikään ei ole kiellettyä, syön kaikkea jos tarjotaan. Kaloreita en laske, seuraan mieluummin ruoan laatua.

Näillä eväillä nyt tähän vuoteen.

Edit.
Niin ja kiitos vielä kaikille kommentoineille ja kannustaneille viime vuodesta! Kommentit ovat edelleen tervetulleita. Nyt olisi hyvää aikaa itsellänikin tehdä kunnon blogikierros ja päivitellä muiden kuulumiset :) Monikohan päätti vuoden alussa perustaa uuden blogin? ;)