perjantai 24. huhtikuuta 2009

Ees taas

Kumma juttu tuo paino. Miksiköhän se nyt oli melkein kilon vähemmän kuin viime viikolla? En oikein voi väittää keventäneeni paljonkaan, enkä ole tällä viikolla urheillut kertaakaan.

Tänään kyllä olisi aikaa lenkkeillä, täytyy varmaan käydä sulattelemassa jäätelöt mahasta...

Edit. 17.27
Tein kävelylenkin luonnonsuojelualueella ja meinasin pakahtua keväisen luonnon kauneudesta.

kävely 9km, 90 min

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Vatsa kasvaa syödessä

Kuukaudessa kaksi kiloa. Jos se olisi alaspäin, asiat olisivat hyvin. Mutta kun se on ylöspäin.

Minun ei kyllä vieläkään tarvitse ihmetellä miksi näin on. Eilenkin ostin mämmiä (tarjouksessa oli) ja purkin kuohukermaa (no mitä muutakaan) sen kanssa. Samoin kuin eilen olin jo syönyt jäätelön (nokun ilmatteeks annettiin) ja keskiviikkona kävin Hesessä ranskalaisilla (menin vaan seuraksi). Tässä vain muutama esimerkki.

Liikuntakaan ei nyt suju, kun alkuviikosta venäytin selkäni. Pitäisi aina muistaa oikea nostoasento, eikä vaan äkkiä repäistä selällä... Ei tuo alaselkäkipu liikkumista estä, mutta ei vaan huvita kun jatkuvasti särkee ja kävelyasentokin on vähän kummallinen. Täytyy silti pysyä liikkeessä, vaikka hikilenkki ei nyt huvitakaan.

Jotenkin ei nyt kiinnosta tehdä tuolle ruokavaliollekaan mitään. Vaikka läskit ahdistaa ja vaatteet kiristää. En muuten enää muista, miltä tuntui olla 20 kiloa painavampi, vaikka nyt jo muutama lisäkilo tuntuvat ihan hirveiltä. On mulla mahtanut paha olla.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Mistä tietää että syöminen on ongelma?
Siitä, kun kauhoo lusikalla Oivariinia suoraan purkista kun kaikki muu on jo syöty.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Kevät! Aurinko! Luonto! Voisin lentää!

Täytyy äkkiä kirjoittaa kun on jotain hyvää kerrottavaa.

Mahtava ilma, mahtava lenkki!

Löysin upeat lenkkimaastot tästä lähistöltä. Tai olen kyllä tiennyt niiden olemassaolosta, mutta jostain syystä en ole aiemmin sinne suunnalle eksynyt. Ihanaa, keväinen luonto on parasta mitä tiedän, ja nyt ainakin on selvää, missä siitä tulen nauttimaan.

Hölkkä sujui kuin lentäen, tuntui että olisin voinut juosta loputtomiin. Olisin varmasti tehnyt paljon pidemmän lenkin, ellei jo alkumatkasta ilmaantunut vessahätä olisi pakottanut kotiin.

Nyt on siis hyvä mieli, mutta katsotaan mihin tämä vuoristorata seuraavaksi suuntaa...


Viikon liikunnat:
ke pyöräily 17min 5,6km
to kävely/hölkkä 75min 7,7km
pe kävely/hölkkä 55min 5,9km
la pyöräily 45min 10km
su kävely/hölkkä 75min 8,2km

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Syvänne

Edellisen entryn loppuun heitin itselleni haasteen...

Ensimmäinen kohta on rikottu jo kahtena iltana, ja toisesta olen pysynyt erossa sipsipussin ja lettukasan avulla.

Tiedän että syön (ja juon) helpottaakseni kaikkia ikäviä tunteita, mutta mitä sitten?! Mitä sitten pitää tehdä kun ne tunteet on tiedostanut? Liikunta auttaa edelleen sen hetken, mutta kun sitäkään ei voi harrastaa 12 tuntia vuorokaudessa.

Hakisin lääkäriltä Reductil-reseptin heti, jos olisi varaa ostaa niitä nappeja.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Lomaläskit puntariin

Lupasin päivittää painoni tänään, ja sen myös tein. Siitäkin huolimatta, että tämä viikko ei vielä ollutkaan se kevennetty. Pieni ylläri alkuviikosta sekoitti kaiken ja annoin itselleni liikaa löysää. Olen kyllä availlut Kiloklubin sivuja ja vähän merkkaillut ja suunnitellut, mutta en ole pysynyt tavoitteissani.

Esim. keskiviikkona olin illalla Kiloklubin mukaan nauttinut ihanteellisesti ravintoa, ja tyydyinkin jo iltapalaksi nakertamaan selleriä, kunnes kahmaisin kaapista vielä sellaiset yli 500kcal yösyömiset. Ja eilen, kun kävin elokuvissa, niin vissypulloa ja pastilleja ostaessani mukaan tarttui ciabatta-leipä, jonka vetäisin pikkunälkääni ennen näytöstä.

Mutta kaikesta lipsumisen ja herkuttelun määrästä huolimatta painoni on pysynyt melko maltillisissa lukemissa.

Polkupyörän kaivoin varaston uumenista esille, ja testiajoin sillä kauppaan ja takaisin jokusen kilometrin. Tehokkaalta tuntui, joten täytyy varmaan noita pyöräreissuja alkaa suunnittelemaan tässä kevään mittaan. Ja hankkia kypärä!

Eilen kuulin ennen lenkille lähtöä hyviä uutisia, ja painelin 7,7 km kovin innokkaana ja tehokkaana. Kyllä mieliala vaan vaikuttaa omaan tehotasoon. Tein vain pienen virheen, kun lähdin kulkemaan sulaa kuntopolkua pitkin, joka ei pohjoisrinteellä ja metsän uumenissa ollutkaan vielä yhtään sula. Ja tiedättekö mitä, kengät eivät puristaneet yhtään! Mietin, että kostea ilma ja pari askellusta vesilätäkössä saattoivat vähän avittaa kengän muotoutumista. Eiköhän noilla kesällä juosta ihan ilman ongelmia.

Sitä tässä nyt vaan mietin, että vaikka olen kulkenut jo aika pitkän matkan ja kiloja on takana, on niitä edessä vieläkin enemmän eikä määränpäätä näy missään. Paljon olen oppinut, mutta niin paljon on vielä opeteltavaa, ettei tätä projektia voi jättää puolitiehen.

Aika paljon on tullut takapakkia, kun kevättakki sen kun pienenee ja kesän tavoitehousut kutistuvat kaapissa entisestään, mutta ehkä tämä on tehnyt hyvää mielelle. Tai näin haluan uskoa. Mutta nyt tästä ei ole kuin yksi suunta, eikä se suunta saa jäädä epäselväksi kenellekään.

Mukavaa pääsiäisviikonloppua!

P.S. Alkoton ja suklaaton pääsiäinen on ensimmäinen haasteeni. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Negatiivinen positiivisuuspostaus

Onhan se paino noussut. Ainakin pari kiloa on tullut lisää. Mutta huomenna aion taas keventää. Toivottavasti edes osa painosta on vain ylimääräistä nesteturvotusta.

Mieli on apea. Tunnen epäonnistuneeni taas niin monessa eri asiassa. Tämä aika on haastavaa syömisten suhteen. Epäilen taas, että olen väärällä tiellä, kun yritän hoitaa mielenterveyttäni laihduttamalla. Tai kun kuvittelen, että laihtuminen on ainoa ratkaisu ongelmiini.

---

Ehkä nyt, kun mieleni tekisi vain vajota pimeään vaatehuoneen nurkkaan loppuiäksi, on hyvä pohtia muutama hyvä asia ulkonäössäni.

-Minulla on melko sirot nilkat
-Käsivarteni ovat hoikat suhteessa vartalooni
-Huulet ovat ok
-Hiukseni ovat paksut

Siinähän niitä jo onkin. Ihanaa, kun voi tuntea itsensä kauniiksi naiseksi juuri sellaisena kuin on... *angst*

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Läskilomalla paino ei nousekaan?

Paino on noussut yllättävän vähän. Tänä aamuna vaaka näytti 95,4kg, vaikka minusta se olisi voinut helposti näyttää 100kg. Täytekakkua, suolaisia leivonnaisia, sipsejä, suklaata, salmiakkia, alkoholia, kebabbia, After work -buffet, kermajuustoja... joka päivä jotain! Näilläkö en ole saanut itseäni lihoamaan tuon enempää? Varaudun kyllä vielä loppuviikosta ja ensi viikollakin kohtaamaan hurjempia lukuja.

Liikunta on jäänyt harmillisesti taka-alalle. Tai no, viime viikolla loppunut työharjoittelu tosin kävi aivan riittävän hyvin liikunnasta, ja tälläkin viikolla ehdin jo lenkille ja kävin tanssimassa, vaikka olo on vähän kipeä (voi kyllä, TAAS tuntuu puolikuntoiselta). Erehdyin ottamaan muutaman juoksuaskeleen asfaltilla, ja sain heti jalkani kipeäksi. Täytyisi vaan malttaa odottaa kuntopolkujen kuivumista ja säästää ne juoksuaskeleet sinne.

Aika paljon kyllä lenkillä häiritsi liian pienet lenkkarit. Onneksi ne eivät sentään hierrä, mutta varpaiden puutuminen tuntuu myös inhottavalta ja vie pois osan lenkin tuomasta nautinnosta. Täytyy kai vaan tottua.

Nyt syön aamiaiseksi luomua ruispuuroa luomuilla kauraleseillä, ja sekaan taidan heittää mahtavia goji-marjoja, kun mustikoitakaan ei nyt ole.