keskiviikko 26. elokuuta 2009

Alamäessä lujaa

Kohta ei mene enää farkut kiinni. En pysty hillitsemään syömishimojani yhtään. Ja niitä himojahan on!

Eilen kun olin vetäissyt noin vartissa pikarillisen jäätelöä, 350g maalaishyytelöä, vähän kermaviiliä, banaanin ja kipollisen maustamatonta jogurttia, oli pakko lähteä kauhean morkkiksen ja ähkyn siivittämänä lenkille. Jotain positiivista edes.

tiistai:
kävely/hölkkä 65min, 6,8km

maanantai 24. elokuuta 2009

Väärä suunta

Kohta paukkuu sata kiloa rikki. Viikonloppu meni taas mussuttaessa kaikkea mahdollista, ja päälle vielä hieman lisää. Tätä menoa olen pian reippaasti kolmenumeroisissa luvuissa. Mistä ihmeestä sen motivaation löytäisi?

Olen sitä paitsi ollut vähän kipeänä, enkä ole uskaltanut lenkkeillä. Ehkä normaalisti olisin käynyt kävelemässä, mutta nyt minulla ei oikeasti olisi varaa sairastua ja jäädä kotiin, joten olen minimoinut lisäsairastumisen riskit. Tekosyy tai ei, ei liikkumattomuus silti ole mikään syy syödä kaksin käsin.

Taidan haastaa itseni herkuttomuuteen. Fuskaan tässä sen verran, että saan syödä ja nautiskella jo etukäteen sovituissa tapahtumissa, sekä jos yllättäen tulee jotain tapaamisia. Ongelma on kuitenkin se, että herkuttelen yksin ollessani. Ja yksin yleensä koko homma lähtee käsistä.

Viimeisen vuoden aikana olen laihtunut 20 kiloa, ja se tulos on yksinkertaisesti saavutettu järjestelmällisesti kieltäytymällä kaikesta ylimääräisestä. Tulevanakaan vuonna ei taida olla mitään oikotietä hoikistumiseen. Laihtuminen on raakaa peliä, nyt tarvitsisi vain osata asennoitua uudestaan.

Minulla on muutenkin tiedossa muutosten syksy, ja olen aina ollut huono käsittelemään monia asiaota yhtä aikaa. Laihtuminen ei tällä hetkellä ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, mutta se ei saisi tarkoittaa että voin antaa itseni lihota.

torstai 20. elokuuta 2009

Hei, muistatteko minut?

Niin se kesä meni, ja arkiset opiskelurutiinit ovat palanneet takaisin. Nämä muutamat laihduttamisesta vapaat kuukaudet tekivät yllättävän vähän hallaa, ainakin jos puhtaasti vaa'alla mitataan. Pari kiloa lisää kaikesta siitä nautiskelusta ja ylenmääräisestä herkuttelusta ei ole paha hinta.

Omituista kuitenkin on se, että mielestäni vaatteet kiristävät enemmän kuin keväällä. Voiko olla mahdollista, että olen sekä kasvattanut lihasmassaani (mikä on todennäköistä) JA lihonut? Se selittäisi miksi vaaka ei paljon ole värähtänyt, mutta vatsa tuntuu kasvaneen.

Nyt on tietenkin valtavan iso haaste palata terveellisemmän elämän pariin. Oli tarkoitus jo viime viikolla aloittaa ruokavalion puhdistus, mutta käytännössä en ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Syön edelleen kaikkea turhaa ja epämääräistä, mikä taatusti kostautuu pina, koska arkiaktiivisuuteni on laskenut huomattavasti, enkä enää huomaamattani kulutakaan pois niitä kaikkia syömiäni jäätelöitä ja herkkuja.

En kuitenkaan ole ajatellut alkaa laskemaan kaloreita tai kirjaamaan ylös syömisiäni. Mietin, että taidan taas keskittyä ennemminkin siihen, että harrastaisin tarpeeksi liikuntaa, ja söisin mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti. Yritän tarkkailla annoskokoja ja välttää santsaamista.

Viime viikolla kävin lenkillä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En todellakaan ole koko kesänä harrastanut töiden lisäksi minkäänlaista liikuntaa, ja olin ihan varma, että kestävyyskuntoni on huonontunut. En uskaltanut vielä hölkätä, ja tajusin siinä aikani kehoni fiiliksiä tutkaillessani, että minulla todellakin on liian pienet lenkkarit.

Niinpä kävin pari päivää myöhemmin ostamassa uudet Niken juoksukengät, ja tiistaina tein niillä kunnon lenkin. Hölkkäsin aika sujuvasti uuden ennätykseni, tai suunnilleen ainakin saman verran (1km). Olisin jaksanut varmaan paljon pidempäänkin, mutta maltoin hidastaa kävelyksi, etten nyt heti ensimmäisellä kunnon lenkillä riko paikkojani. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä, etten ainakaan paljoa ole taantunut viimekeväisestä kunnostani, vaikka aerobinen harjoittelu onkin jäänyt vähemmälle.

En ole ihan vakuuttunut, että nuokaan kengät ovat juuri minun jalalleni parhaat mahdolliset, mutta ne eivät ainakaan purista varpaista, eikä koko matkana tarvinnut keskittyä kipristelemään varpaita tai muutenkaan tarkkailemaan askeliaan. Paitsi epätasaisessa maastossa nuo tuntuvat olevan liian pletkut, eli niissä ei ole riittävästi tukea. Mutta kuntopolullahan minä pääasiassa juoksentelenkin.

tiistai 18.8.
kävely/hölkkä 6,3km, 65min

Blogimaailmaan on taas ilmestynyt paljon uusia mielenkiintoisia laihduttamisesta ja terveellisemmistä elämäntavoista kirjoittavia ihmisiä, yritän tehdä kattavan kommenttikierroksen hetkenä minä hyvänsä. Tervetuloa lukemaan minunkin matkastani!