perjantai 27. marraskuuta 2009

En jaksa. Olen ollut koko elämäni lihava, läski jo lapsena. En pääse näistä kiloista ja syömistavoista eroon. Tänään tuntuu, etten jaksa taistella enää päivääkään. Eikö elämä voisi olla jotain muutakin?

torstai 19. marraskuuta 2009

Lääkkeillä laihdutus

Haluan nyt muistuttaa lukijoitani, ja kertoa uusille, että vuonna 2008 laihduttamani n. 20kg olivat Acomplia-nimisen laihdutuslääkkeen ansiota. Harmi vain, että lääke vedettiin pois markkinoilta loppuvuodesta 2008. Lääkkeen lopettamisen jälkeen pystyin pitämään painoani suunnilleen samoissa lukemissa, ja kesän 2009 onnistuneen painonhallinnan pistän kokonaan aktiivisen työni piikkiin.

Lääkkeen syömisenkin aikana oleellisinta oli tietysti ruokavalio ja liikunta, mutta lääkkeen ansiossa pytyin pitämään molemmat hyvin hallinnassa. Ei ollut epämääräisiä mielitekoja, tarvetta syödä jatkuvasti, itsekontrolli toimi "riskitilanteissa" ihailtavasti jne.

Ymmärrän sen, etten missään tapauksessa olisi voinut jatkaa lääkkeen syömistä loppuelämääni, mutta ehkä olisin tarvinnut vähän pidemmän itsetutkiskeluajan lääkkeen kanssa, jotta olisin saavuttanut pysyviä tuloksia.

Tällä hetkellä markkinoilla taitaa olla edelleen Reductil-niminen laihdutuspilleri, mutta ymmärtääkseni sen vaikutustavat poikkeavat Acompliasta. Olen silloin tällöin harkinnut lääkärikäyntiä Reductilin tiimoilta, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Selkäkipuja

En mennyt tiistaina lenkille, koska ei huvittanut. En mennyt eilen tanssitunnille, koska nukuin.

Tänään en tiedä mitä teen. Alaselkä on ollut jo monta päivää kipeä eikä huvita mikään. En tiedä miksi se oireilee. Liikunko liian vähän? Olenko lihonut liikaa? Ovatko lihakseni surkastuneet siinä määrin, että viimekesäinen selkävamma kärsii?

Olen muutenkin taas ihan hukassa. Jos välillä sattuukin olemaan parempi päivä, otan siitä hyvästä olosta kaiken irti ja korostan sitä syömällä hyvää ruokaa. Paljon. Jos taas on huono päivä, syön silloinkin paljon, mutta silloin ruoan ei tarvitse olla edes niin hyvää.

tiistai 17. marraskuuta 2009

SOS

Missä vaiheessa syömisestä tulee sairaus? Milloin minä voin kävellä jonnekin ja pyytää apua tähän sairauteen. Elämä on pelkkää syömistä, syömisen ajattelua, syömättömyyden ajattelua, ruokaaruokaaruokaa!!!!!!

maanantai 16. marraskuuta 2009

Kalaöljylle stop

Lenkki suoritettu. Vähän pitkin hampain, mutta kuitenkin.

kävely 6,7km, 70min

Olo ja fiilis on ollut omituinen jo pidempään. Tänään on taas ollut kummallisia vatsavaivoja. Täytyy varmaan lopettaa noiden E-epa + E-dha -kapseleiden syönti. Ehkä ne eivät sovi minulle.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Sunnuntaikävely

Perjantaina ajattelin, että pidän täysin alkottoman viikonlopun. Käyn pitkillä lenkeillä ja syön maltillisesti. Ja mitä vielä! Suunnitelmat vaihtoivat äkkiä suuntaa, enkä ehtinyt perjantaina lenkille ollenkaan. Illalla nautiskelin elämästä punaviinin ja hyvän ruoan parissa, joten sunnuntain rötväsinkin sohvalla liian nuutuneena liikkumaan. Sain sentään itsestäni sen verran irti, että pääsin ostamaan kaupasta tuhansia ja taas tuhansia kaloreita, jotka vedin napaani sohvan pohjalta.

Tänäänkin olisin mieluusti vaan vätystellyt kotona, mutta tsemppasin sentään vähän. Ei huvittanut pätkääkään lähteä lenkille, mutta päätinkin tällä kertaa tehdä vähän erilaisen kierroksen. Lähden normaalisti kävelemään tuonne lenkkeilyreiteille, poispäin kaupungista, mutta en tänään. Päätin ottaa vähän rauhallisemmin ja lähdin kiertelemään asutusalueita ja tirkistelemään ihmisten koteihin. Olipahan piristävän erilainen lenkki.

Päivän lenkki:
sunnuntaikävely 75min, 6,7km

perjantai 13. marraskuuta 2009

Paha vaaka

Perjantaipunnitukset alkakoon taas. En ole vähään aikaan uskaltanut käydä vaa'alla, mutta nyt päätin, että pakko.
Argh! Luku oli vielä suurempi kuin odotin. Ja se on varmasti ollut tätäkin korkeampi. Tuli kyllä niin epäonnistunut fiilis, mutta täytyy vaan yrittää ottaa pieniä askelia. Jälleen kerran.

torstai 12. marraskuuta 2009

Mielihyvää lenkillä

Vielä yksikään päivä ei ole tällä viikolla mennyt syömisten osalta kiitettävästi. Eilenkin vetelin iltapalaksi 400g kaupan halvinta lenkkimakkaraa, joka piti ostaa vaan koska se oli niin halpaa (-30%). Äly hoi? Tuollaista makkaraa ei pitäisi syödä vaikka sitä saisi ilmaiseksi.

Tämän päivän lenkki sujui oikein mukavasti. Tein taas havainnon, että suunnilleen siitä reilu puoli tuntia käveltyäni kehon valtasi sellainen hyvänolon- ja voiman tunne. Tutnui, että voisi kävellä tai hölkätä loputtomiin. Se sama tunne tulee joka kerta, välillä vähän voimakkaampana ja välillä huomaamattomampana. Voisiko olla, että siinä vaiheessa lihakset ovat riittävästi lämmenneet ja keho alkaa tuottaa endorfiinia tai jotain?

Päivän lenkki:
kävely(/hölkkä) 6,9km, 70min

Eilen en muuten käynyt lenkillä, vaan kävin tanssimassa. Menin tunnille pyörällä (4km/suunta), mutta sen lasken hyötyliikunnaksi, joten ei siitä merkintöjä.

Liikunta 11.11.
tanssi 60min

tiistai 10. marraskuuta 2009

Calathea ja viina ne yhteen soppii?

Eilinen meni hyvin. Kunnes sain kaverilta takaisin pienen summan rahaa, jolla ostin kaupasta ison pussillisen tacolastuja ja 200g valkohomejuustoa. Niistä + avocadosta ja kuivatuista luumuista sitten loihdin itselleni herkkuillallisen, jonka huuhdoin alas muutamalla lasillisella vodkaa. Hups.

Alkoholi on muuten yksi iso paha. Olen käyttänyt sitä viime kuukausina aivan liikaa. Silloin kun laihduin onnistuneesti, olin jättänyt kaikki alkoholijuomat lähes kokonaan. Nautin punaviiniä vain tarkoin harkituissa tilanteissa ja silloinkin kohtuudella. Nyt juon vähän väliä, enkä niinkään kohtuudella. Rappiolla on vaan niin hyvä olla...

Päivän lenkki:
kävely 9,2km, 100min

maanantai 9. marraskuuta 2009

Päätös I

Tein lenkin. Aion tehdä lenkin täst' edes joka päivä.

kävely 7,5km 80min

Alkumatkasta jo vitutti kuin isoa sikaa; takki kiristi, mp3-soittimen toinen kuuloke ei toiminut, kengät hiersivät. Keskimatkasta henkeä ahdisti, kengät hiersivät edelleen, palelsi. Löysin kuitenkin ihan hetkeksi sen ulkoilun nautinnon ja syksyisen luonnon kauneuden. Yritin pitää siitä tunteesta kiinni.

Matkalla jotenkin havahduin myös kuuluvani sikainfluenssan riskiryhmään. Olen sairaalloisen lihava. Olen sairaalloinen. Olen sairas olemalla niin lihava. Voisin sairaana ihmisenä mennä hakemaan piikin itselleni.
Seuraava ajatukseni kuitenkin oli, että jos saan kyseisen taudin, se on luonnonvalinta. Jos elimistöni ei kestä tautia ja kuolen, se on luonnonvalinta. Minulla ei ole mitään menetettävää. Ajattelin ihan oikeasti voivani kuolla menettämättä mitään.

Siis hetkinen? Niin kauan kuin en pidä itseäni minkään arvoisena, on kai ihan sama yritänkö elää terveellisemmin vai en. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan. En enää muista mikä voima minua ennen ajoi eteenpäin? Muistan kyllä, että sain tyydytystä itse laihtumisesta, numeroiden pienenemisestä, jossain määrin siitä kontrollin tunteesta... mutta siinäkö oli kaikki? Siinäkö on kaikki?

perjantai 6. marraskuuta 2009

Elossa ollaan ja paksusti voidaan

Laskurin mukaan täällä käy yllättävän paljon porukkaa, vaikken edes ole jaksanut päivitellä. Mitä te odotatte löytävänne täältä? Onko mielenkiintoisempaa seurata lihomistani kuin laihtumistani?

Noh, missäs nyt mennään? Paino on edelleen noussut. Tänään vaaka näytti 105,0kg. Olen tavallaan päässyt kuitenkin siitä pahimmasta holtittomuudesta ylitse. Kiinnostus laihtumiseen ja laihduttamiseen, eli terveellisempiin elintapoihin on palannut. Vielä ei vaan käytäntö toimi niinkuin haluaisin.

Statukseni yhteiskunnassa on tällä hetkellä "työtön", ja tässä työttömyyden alkuvaiheessa olen vielä opiskelijaakin köyhempi. Rahaa ei irtoa vielä mistään suunnasta, mutta elettävä olisi. Tämä luonnollisestikin tarkoittaa sitä, että kaupassa ruokaostokset tehdään puhtaasti hinnan perusteella. Olen panostanut edullisiin kausihedelmiin, kaaliin, juureksiin, soijarouheeseen, tomaattimurskaan, kananmuniin ja ruishiutaleisiin. Näillä luulisi laihtuvan. Mutta koska itsekontrollini on ajoittain olematonta, eksyipä eräänäkin iltana ostoskorin kautta suuhun paketillinen brie-juustoa, pötköllinen maksamakkaraa ja pussillinen kuivattuja luumuja. Tästä voitte päätellä, että olen ihan yhtä onneton rahankäytön, kuin laihduttamisenkin suhteen.

Liikunta. Mitä se on?
En ole harrastanut aktiivista liikuntaa juurikaan. Jotenkin tuo syksyn hektisin ja stressaavin vaihe vei kaiken innon lenkkeilystä. Tanssimassa olen käynyt kerran viikossa (yhtä viikkoa lukuunottamatta) ja kerran kävin kokeilemassa zumbaakin (oli kivaa). Mutta siinäpä ne. Uimaan, vesijumppaan ja -juoksemaan tekisi kovasti mieli, etenkin kun lähiuimalani on taas auennut, mutta nyt ei vaan ole varaa. Kävelemään pitäisi aktivoitua, mutta kun ulkoilutakki ei meinaa mahtua päälle, ja flunssakin vaivaa. Niin, olen muuten tainnut flunssaillakin koko syksyn. En tosin näillä elämäntavoilla yhtään ihmettele, että kroppa huutaa apua jatkuvasti.

Itse asiassa mulla on ollut aika paljon kaikenlaisia vaivoja viime aikoina. Pahin kaikista on sellainen yleinen ähky jatkuvasti. Kymmenen kiloa lisäpainoa lyhyessä ajassa tietysti tuntuu raskaalta kantaa, mutta varmasti ruokavaliokin on osaltaan vaikuttanut. Ja se, että monena päivänä en ole muuta tehnytkään kuin syönyt... Lisäksi olen saanut kaikenlaisia vatsakramppeja, olen ollut jatkuvasti väsynyt ja muissa maailmoissa, kaikenlaisista henkisistä ongelmista puhumattakaan.

Tällä hetkellä peilikuvani näkeminen aiheuttaa lähinnä lannistumista ja ahdistusta. Olen jättänyt joitakin sosiaalisia tilantetakin taas väliin kun en kehtaa mennä tämän "läskin olon" kanssa minnekään. En pystynyt nauttimaan omista valmistujaisistanikaan epämukavan olon vuoksi.

Jottain tarttis tehrä.