perjantai 6. marraskuuta 2009

Elossa ollaan ja paksusti voidaan

Laskurin mukaan täällä käy yllättävän paljon porukkaa, vaikken edes ole jaksanut päivitellä. Mitä te odotatte löytävänne täältä? Onko mielenkiintoisempaa seurata lihomistani kuin laihtumistani?

Noh, missäs nyt mennään? Paino on edelleen noussut. Tänään vaaka näytti 105,0kg. Olen tavallaan päässyt kuitenkin siitä pahimmasta holtittomuudesta ylitse. Kiinnostus laihtumiseen ja laihduttamiseen, eli terveellisempiin elintapoihin on palannut. Vielä ei vaan käytäntö toimi niinkuin haluaisin.

Statukseni yhteiskunnassa on tällä hetkellä "työtön", ja tässä työttömyyden alkuvaiheessa olen vielä opiskelijaakin köyhempi. Rahaa ei irtoa vielä mistään suunnasta, mutta elettävä olisi. Tämä luonnollisestikin tarkoittaa sitä, että kaupassa ruokaostokset tehdään puhtaasti hinnan perusteella. Olen panostanut edullisiin kausihedelmiin, kaaliin, juureksiin, soijarouheeseen, tomaattimurskaan, kananmuniin ja ruishiutaleisiin. Näillä luulisi laihtuvan. Mutta koska itsekontrollini on ajoittain olematonta, eksyipä eräänäkin iltana ostoskorin kautta suuhun paketillinen brie-juustoa, pötköllinen maksamakkaraa ja pussillinen kuivattuja luumuja. Tästä voitte päätellä, että olen ihan yhtä onneton rahankäytön, kuin laihduttamisenkin suhteen.

Liikunta. Mitä se on?
En ole harrastanut aktiivista liikuntaa juurikaan. Jotenkin tuo syksyn hektisin ja stressaavin vaihe vei kaiken innon lenkkeilystä. Tanssimassa olen käynyt kerran viikossa (yhtä viikkoa lukuunottamatta) ja kerran kävin kokeilemassa zumbaakin (oli kivaa). Mutta siinäpä ne. Uimaan, vesijumppaan ja -juoksemaan tekisi kovasti mieli, etenkin kun lähiuimalani on taas auennut, mutta nyt ei vaan ole varaa. Kävelemään pitäisi aktivoitua, mutta kun ulkoilutakki ei meinaa mahtua päälle, ja flunssakin vaivaa. Niin, olen muuten tainnut flunssaillakin koko syksyn. En tosin näillä elämäntavoilla yhtään ihmettele, että kroppa huutaa apua jatkuvasti.

Itse asiassa mulla on ollut aika paljon kaikenlaisia vaivoja viime aikoina. Pahin kaikista on sellainen yleinen ähky jatkuvasti. Kymmenen kiloa lisäpainoa lyhyessä ajassa tietysti tuntuu raskaalta kantaa, mutta varmasti ruokavaliokin on osaltaan vaikuttanut. Ja se, että monena päivänä en ole muuta tehnytkään kuin syönyt... Lisäksi olen saanut kaikenlaisia vatsakramppeja, olen ollut jatkuvasti väsynyt ja muissa maailmoissa, kaikenlaisista henkisistä ongelmista puhumattakaan.

Tällä hetkellä peilikuvani näkeminen aiheuttaa lähinnä lannistumista ja ahdistusta. Olen jättänyt joitakin sosiaalisia tilantetakin taas väliin kun en kehtaa mennä tämän "läskin olon" kanssa minnekään. En pystynyt nauttimaan omista valmistujaisistanikaan epämukavan olon vuoksi.

Jottain tarttis tehrä.

3 kommenttia:

Punaruskea kirjoitti...

Seuraan kiinnostuneena, milloin jaksat jatkaa. Olen samassa jamassa. Olen ikäänkuin herännyt ja tehnyt voimattomia aloituksia.
Hallinta ei oikein onnistu, koska olen hieman masentunut ja ahdistunut. Marraskuun harmaus vaatii voimia sekin.

VeeKoo© kirjoitti...

Voih, älä vain lannistu. Minullakin meinaa mennä usko omaan laihtumiseen, kun sairastelukierre ollut päällä monta viikkoa. Lähestyvä sikainfluenssa ei yhtään paranna tätä tuskaa, jota olen viime viikkoina kokenut. Yhtä ylämäkeä vaan on eloni ollut. Masentuneisuutta tämä lienee ja keinot sen selättämiseksi on tosi lujissa. Mitäs jos yhdessä kannustettas toisiamme?

Calathea kirjoitti...

Punaruskea: Voi, kuulostaa niiin tutulta! Vaikka tuon harmauden en usko itseeni vaikuttavan. Jostain vain on yritettävä löytää voimia.

Kaloriina: Olen lannistunut jo niin monta kertaa, ettei tosikaan. Täytyy vaan vielä yrittää voimattomana räpistellä...
Olen todella huono itse kannustamaan ketään, mutta yritän olla mukana matkallasi niin kuin vain pystyn! Tukea tässä kai tarvitaan, vaikken koskaan sellaista ole osannut edes vastaanottaa.