perjantai 27. marraskuuta 2009

En jaksa. Olen ollut koko elämäni lihava, läski jo lapsena. En pääse näistä kiloista ja syömistavoista eroon. Tänään tuntuu, etten jaksa taistella enää päivääkään. Eikö elämä voisi olla jotain muutakin?

6 kommenttia:

Punaruskea kirjoitti...

Luin äsken asperger-syndroomasta. Kirjassa todettiin, että se on valuvika, jonka kanssa on vain opittava elämään.

Ajattelin, että myös minulla on valuvika. Tiedän toki, että ainaisella laihduttamisella tälle valuvialle voi sentään tehdä jotain. Silti: en ole valuvikaani itse valinnut. Sain sen syntymässä. On silti opittava elämään sen kanssa.

Jonain toisena päivänä on parempi olo ja hallinta onnistuu taas.

Anonyymi kirjoitti...

tää on varmaan kertausta osaksi =) Painoa on kans se satanen, mut elämäni ekan kerran paino on ollut 2 vuotta sama. Olen syönyt hivenaineita mikä estää vähän makeanhimoa. Sitten olen kuulostellut kehoani milloin se huutaa ruokaa. Minun pitää syödä aamulla tunnin kahden välein aina klo 12 saakka. sen jälkeen syönti vähenee. Mutta jos nuukailen syönnin kanssa aamulla niin repsahdus on takuuvarma jonain päivänä viikolla tai jo saman päivän iltapäivällä. Repsahdukselle ei tahdo sen jälkeen näkyä loppua. Toivottavasti saat itsesi tsempattua. Sinun taisteluja on ollut mukava lukea. Ja olen ollut tunteella mukana. Vielä kun saisin itseäni niskasta kiinni =)

Sotanorsu kirjoitti...

Elämä voisi olla muutakin. Ehdottomasti.

Syntymästä asti väärille urille lähtenyt kelkka kääntyy hitaasti, mutta kääntyy kuitenkin. Olen elävä esimerkki siitä, että elämäntapojen ja syvään juurtuneiden syyllisyydentuntojen muuttaminen onnistuu vähitellen myös psykologin avulla.

Jos tunnet itsesi niin vahvasti syömishäiriöiseksi, kuin mitä olen kirjoituksistasi lukenut, marssi terveydenhuoltoon ja vaadi apua! Olet siihen oikeutettu.

Ajatuksia herättävä nettisivu voisi myös olla Iloiset syöjättäret, googlaamalla löytynee helpoiten.

Voimia!

Calathea kirjoitti...

Punaruskea: Vai valuvika...?

Anonyymi: Kun minä syön, tuntuu ettei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa mitä kehoni sanoo. Saatan hokea itselleni "ei ole nälkä, en tarvitse mitään, tämä on turhaa ja pahaa, miksi syön tätä" mutta silti vain syön. Mieli on vaikea.

Laihduttajan pitäisi kuunnella vain järkeä, ei ollenkaan sydäntä.

Sotanorsu: En tiedä onko minulla syömishäiriö, ehkä ei edes ole. Haluaisin vaan välillä sysätä syyn pois omilta niskoiltani. Ettei tämä ole minun epäonnistumiseni, vaan syömishäiriön voitto, tai jotain.

Olisin alusta asti halunnut psykologin tai jonkun muun ulkopuolisen ammattilaisen mukaan tähän projektiin. Koska tiedän itse että syyt ovat syvemmällä kuin äkkiä katsottuna näyttää. Lääkäri sanoi silloin, että ainut vaihtoehto on terveydenhoitaja. Kävinkin paikallisen terkkarin luona tarkoituksena aloittaa säännölliset käynnit, mutta se vanha setä "älä syö sipsejä ja pullaa" -lausahduksineen ei oikein vastannut sitä mitä olin mennyt hakemaan.

En tiedä mistä muualta voisin apua saada ilman isoa tukkua rahaa.

Ja Iloiset syöjättäret... Jos pääsen yli tuosta kömpelöstä ulkoasusta ja leijailevista enkeleistä niin voisin ehkä tutustua sivuston sisältöön :D

Sotanorsu kirjoitti...

Heh, sivuston ulkoasu on kyllä järkyttävä, mutta sisältä löytyy paljon asiaa. Siihen, miten noista laihduttamisen turhaumista voisi päästä eroon.

Tosin, se yksi vaatimus, että eheytymiseen tarvittaisiin laihduttamisen lopettaminen, voi olla melko paljon vaadittu keneltä tahansa, joka sivulle eksyy. Itse olenkin poiminut lähinnä vinkkejä, koska laihduttamista en ole lopettanut...

Tosi harmillista, että terveydenhoitaja ei ollut tehtäviensä tasalla! Pönttöpäitä tuntuu terveydenhuollossakin riittävän. Olet varmaan oikeassa, että rahatukun kanssa sitä saisi vaikka mitä palvelua.

Itse jouduin tai pääsin psykologille alkuaan muista syistä, kuin syömisongelmien takia, mutta mahtavasti on lähtenyt lukot aukeamaan myös lukkiutuneen ja tiedostamattoman ruokasuhteen osalta!!

Omppu kirjoitti...

Sotanorsu:"Syntymästä asti väärille urille lähtenyt kelkka kääntyy hitaasti, mutta kääntyy kuitenkin." -Niin totta!

Löysin blogis vasta ja huomasin, että tää teksti oli jo aika vanha.. Toivottavasti tuut vielä takas kirjottelemaan. Itselläni on tuota painoa nimittäin myös reilusti(100kg->)