perjantai 3. heinäkuuta 2009

Helteinen tervehdys!

Viikot kuluvat niin hurjaa vauhtia, etten meinaa perässä pysyä.

Kuten painotaulukosta näette, en oikeastaan ole sen enempää laihtunut kuin lihonutkaan. Paino vaihtelee yhä tuossa muutaman kilon marginaalissa. Sanotaan nyt vaikka, että hyvä niin. On nimittäin mennyt vähän överiksi välillä.

Eräänä päivänä päätin lähteä puistoon istumaan litran jäätelöpaketin kanssa. Ja toisena iltana söin kevyeksi iltapalaksi paketillisen valmisbroilerpyöryköitä. Kummastakaan ei jäänyt hyvä olo, mutta ylimääräisiä kaloreita tuli ainakin 1000. Esimerkkejä varmaan riittäisi, mutta en viitsi muistella.

Ongelmakseni olen nyt erityisesti huomannut sen, että syön kun en tiedä mitä muuta tekisin. Töiden jälkeen on vielä monta tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa, enkä oikeen osaa käyttää sitä aikaa muuhun kuin syömiseen. Jos en syö, tunnen oloni levottomaksi, keskittymiskyvyttömäksi, epävarmaksi, jotenkin häilyväksi. Kun saan ruokaa suuhuni rauhoitun ja voin sen hetken taas olla levollisin mielin.

Vika on psyykessä ja pääni varmaan kaipaisi kutistajaa, mutta näillä nyt mennään.

Kiitos taas vaan fyysisen työn, paino ei ole lähtenyt erityisesti nousuun.

Oikeastaan tulin alunperin kirjoittamaan tänne aiheesta "Miksi haluan laihtua?", mutta aihe olikin paljon vaikeampi kuin odotin. Tyhjentävin ja kaikenkattava vastaus on oikeastaan se, että haluan näyttää paremmalta. Se on vain kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin surullista, sillä se ajatus sotii lähes kaikkea sitä vastaan, mitä arvostan ja millaisia arvoja haluaisin vaalia tässä elämässä. Monet tuntuvat laihduttavan terveydellisistä syistä, mutta minä en osaa pelätä sairauksia. Tuntuu, että motiivini eivät kanna, ja toisaalta olen aivan liian hedonistinen laihtuakseni.

Ajatus ei pysy yhtään kasassa, mutta se on tyypillistä minulle.