perjantai 3. heinäkuuta 2009

Helteinen tervehdys!

Viikot kuluvat niin hurjaa vauhtia, etten meinaa perässä pysyä.

Kuten painotaulukosta näette, en oikeastaan ole sen enempää laihtunut kuin lihonutkaan. Paino vaihtelee yhä tuossa muutaman kilon marginaalissa. Sanotaan nyt vaikka, että hyvä niin. On nimittäin mennyt vähän överiksi välillä.

Eräänä päivänä päätin lähteä puistoon istumaan litran jäätelöpaketin kanssa. Ja toisena iltana söin kevyeksi iltapalaksi paketillisen valmisbroilerpyöryköitä. Kummastakaan ei jäänyt hyvä olo, mutta ylimääräisiä kaloreita tuli ainakin 1000. Esimerkkejä varmaan riittäisi, mutta en viitsi muistella.

Ongelmakseni olen nyt erityisesti huomannut sen, että syön kun en tiedä mitä muuta tekisin. Töiden jälkeen on vielä monta tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa, enkä oikeen osaa käyttää sitä aikaa muuhun kuin syömiseen. Jos en syö, tunnen oloni levottomaksi, keskittymiskyvyttömäksi, epävarmaksi, jotenkin häilyväksi. Kun saan ruokaa suuhuni rauhoitun ja voin sen hetken taas olla levollisin mielin.

Vika on psyykessä ja pääni varmaan kaipaisi kutistajaa, mutta näillä nyt mennään.

Kiitos taas vaan fyysisen työn, paino ei ole lähtenyt erityisesti nousuun.

Oikeastaan tulin alunperin kirjoittamaan tänne aiheesta "Miksi haluan laihtua?", mutta aihe olikin paljon vaikeampi kuin odotin. Tyhjentävin ja kaikenkattava vastaus on oikeastaan se, että haluan näyttää paremmalta. Se on vain kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin surullista, sillä se ajatus sotii lähes kaikkea sitä vastaan, mitä arvostan ja millaisia arvoja haluaisin vaalia tässä elämässä. Monet tuntuvat laihduttavan terveydellisistä syistä, mutta minä en osaa pelätä sairauksia. Tuntuu, että motiivini eivät kanna, ja toisaalta olen aivan liian hedonistinen laihtuakseni.

Ajatus ei pysy yhtään kasassa, mutta se on tyypillistä minulle.

3 kommenttia:

daami d. kirjoitti...

Mielestäni ei tarvitse olla edes erityisen pinnallinen halutessaan näyttää hyvältä. Siis se, että haluaa näyttää paremmalta ei tee sinusta pinnallista tai että sinulla olisi jokin hämärtynyt käsitys siitä mikä ihmisen tekee oikeasti kauniiksi.

Pitänee hyväksyä itsensä kiloineen päivineen mutta ei se sitä tarkoita, etteikö haluaisi muutosta. Etteikö saisi ajatella, että jos tuosta ja tuosta nipistäisi niin näyttäisin VIELÄ paremmalta. Ihminen on koko elämänsä "work in progress".

Ääh joka tapauksessa haluan sanoa, että taidan ymmärtää mitä tarkoitat mutten osaa nyt ilmaista itseäni kovin hyvin tähän kommenttiin. Aivot on lomalla ;)

Älä luovuta. Mulla kilojen suhteen ihan sama homma. Samoilla numeroilla taaplataan koko ajan. Mut sekin on jo jotain! Kaameampaa olisi jos paino nousisi.

sotanorsu kirjoitti...

Hieno juttu, ettei paino kuitenkaan ole karannut käsistä.

Kaiketi ihmisellä on joku perustarve se, että se haluaa hyväksyntää, tarvitsee ja janoaa sitä. On tosi nurinkurista, että nykyisellään ihmisen täytyy laihduttaa saadakseen takaisin sen hyväksynnän, mikä jokaiselle kuuluisi, ilman minkäänlaisia reunaehtoja!! Mutta siitähän se pohjimmiltaan on kysymys, kun haluaa laihtua näyttääkseen paremmalta. Näyttäessään paremmalta, hyväksyntää on helpompi saada, on helpompi kuulua joukkoon. Joten turhaan soimailet itseäsi pinnalliseksi tai muuten, jos motivaatiosi laihtua on se, että näytät paremmmalta. Saatpahan monta palkintoa yhtä aikaa: paremman terveyden ja mukavamman ulkonäön!

Kesäterkuin, Sontsis

Candyfloss kirjoitti...

Yhdyn oikeastaan noihin edellisiin aika pitkälti, mutta on muutakin mihin halusin kommentoida, nimittäin tuo syöminen kun ei ole muutakaan tekemistä, itselläni aivan sama ongelma sen kanssa.
Ja jos olen stressaantunut,ahdistunut yms niin ruoka koituu aina kohtaloksi..

Mutta tsemppiä sinulle painon laskuun. :)