torstai 20. elokuuta 2009

Hei, muistatteko minut?

Niin se kesä meni, ja arkiset opiskelurutiinit ovat palanneet takaisin. Nämä muutamat laihduttamisesta vapaat kuukaudet tekivät yllättävän vähän hallaa, ainakin jos puhtaasti vaa'alla mitataan. Pari kiloa lisää kaikesta siitä nautiskelusta ja ylenmääräisestä herkuttelusta ei ole paha hinta.

Omituista kuitenkin on se, että mielestäni vaatteet kiristävät enemmän kuin keväällä. Voiko olla mahdollista, että olen sekä kasvattanut lihasmassaani (mikä on todennäköistä) JA lihonut? Se selittäisi miksi vaaka ei paljon ole värähtänyt, mutta vatsa tuntuu kasvaneen.

Nyt on tietenkin valtavan iso haaste palata terveellisemmän elämän pariin. Oli tarkoitus jo viime viikolla aloittaa ruokavalion puhdistus, mutta käytännössä en ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Syön edelleen kaikkea turhaa ja epämääräistä, mikä taatusti kostautuu pina, koska arkiaktiivisuuteni on laskenut huomattavasti, enkä enää huomaamattani kulutakaan pois niitä kaikkia syömiäni jäätelöitä ja herkkuja.

En kuitenkaan ole ajatellut alkaa laskemaan kaloreita tai kirjaamaan ylös syömisiäni. Mietin, että taidan taas keskittyä ennemminkin siihen, että harrastaisin tarpeeksi liikuntaa, ja söisin mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti. Yritän tarkkailla annoskokoja ja välttää santsaamista.

Viime viikolla kävin lenkillä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En todellakaan ole koko kesänä harrastanut töiden lisäksi minkäänlaista liikuntaa, ja olin ihan varma, että kestävyyskuntoni on huonontunut. En uskaltanut vielä hölkätä, ja tajusin siinä aikani kehoni fiiliksiä tutkaillessani, että minulla todellakin on liian pienet lenkkarit.

Niinpä kävin pari päivää myöhemmin ostamassa uudet Niken juoksukengät, ja tiistaina tein niillä kunnon lenkin. Hölkkäsin aika sujuvasti uuden ennätykseni, tai suunnilleen ainakin saman verran (1km). Olisin jaksanut varmaan paljon pidempäänkin, mutta maltoin hidastaa kävelyksi, etten nyt heti ensimmäisellä kunnon lenkillä riko paikkojani. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä, etten ainakaan paljoa ole taantunut viimekeväisestä kunnostani, vaikka aerobinen harjoittelu onkin jäänyt vähemmälle.

En ole ihan vakuuttunut, että nuokaan kengät ovat juuri minun jalalleni parhaat mahdolliset, mutta ne eivät ainakaan purista varpaista, eikä koko matkana tarvinnut keskittyä kipristelemään varpaita tai muutenkaan tarkkailemaan askeliaan. Paitsi epätasaisessa maastossa nuo tuntuvat olevan liian pletkut, eli niissä ei ole riittävästi tukea. Mutta kuntopolullahan minä pääasiassa juoksentelenkin.

tiistai 18.8.
kävely/hölkkä 6,3km, 65min

Blogimaailmaan on taas ilmestynyt paljon uusia mielenkiintoisia laihduttamisesta ja terveellisemmistä elämäntavoista kirjoittavia ihmisiä, yritän tehdä kattavan kommenttikierroksen hetkenä minä hyvänsä. Tervetuloa lukemaan minunkin matkastani!

4 kommenttia:

äiteen tytär kirjoitti...

Täältäpä löytyikin seurattava blogi. Mie vasta äiteeni kanssa aloittelen laihtumista. (taas kerran :D)

Eija - Vade Satana! kirjoitti...

Sun blogi on ollut alusta asti tuossa mun luettavissa. Luulisi painon tippuvan, kun jaksat noin lenkkeillä. Täälläkin pitäisi hölkätä - mutta hidasta on. Tervetuloa takaisin! =)

Täti Punaruskea kirjoitti...

Minäkin tulin takaisin "lomalta". Huomenna se alkaa taas.

Calathea kirjoitti...

äiteen tytär: Tervetuloa seuraamaan. Täytyy tulla vastavierailulle!

Keiju: Kiva jos vielä on mukana alusta asti olleita. Pitäisi ja pitäisi - ihan sama täällä!
Kiitos :)

Täti Punaruskea: Minä oikeastaan aloitin vasta tänään. Mukava kuulla sinustakin!