maanantai 24. elokuuta 2009

Väärä suunta

Kohta paukkuu sata kiloa rikki. Viikonloppu meni taas mussuttaessa kaikkea mahdollista, ja päälle vielä hieman lisää. Tätä menoa olen pian reippaasti kolmenumeroisissa luvuissa. Mistä ihmeestä sen motivaation löytäisi?

Olen sitä paitsi ollut vähän kipeänä, enkä ole uskaltanut lenkkeillä. Ehkä normaalisti olisin käynyt kävelemässä, mutta nyt minulla ei oikeasti olisi varaa sairastua ja jäädä kotiin, joten olen minimoinut lisäsairastumisen riskit. Tekosyy tai ei, ei liikkumattomuus silti ole mikään syy syödä kaksin käsin.

Taidan haastaa itseni herkuttomuuteen. Fuskaan tässä sen verran, että saan syödä ja nautiskella jo etukäteen sovituissa tapahtumissa, sekä jos yllättäen tulee jotain tapaamisia. Ongelma on kuitenkin se, että herkuttelen yksin ollessani. Ja yksin yleensä koko homma lähtee käsistä.

Viimeisen vuoden aikana olen laihtunut 20 kiloa, ja se tulos on yksinkertaisesti saavutettu järjestelmällisesti kieltäytymällä kaikesta ylimääräisestä. Tulevanakaan vuonna ei taida olla mitään oikotietä hoikistumiseen. Laihtuminen on raakaa peliä, nyt tarvitsisi vain osata asennoitua uudestaan.

Minulla on muutenkin tiedossa muutosten syksy, ja olen aina ollut huono käsittelemään monia asiaota yhtä aikaa. Laihtuminen ei tällä hetkellä ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, mutta se ei saisi tarkoittaa että voin antaa itseni lihota.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moikka!

Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa ja ammentanut siitä itselleni valtavasti motivaatiota omassa prosessissani, joka on samalla tavalla kuin sinulla, ollut kivipäällystetty tunnesyömisellä, onnistumisilla ja epäonnistumisilla.

Olet tullut valtavan matkan lähtöpisteestäsi ja toivon sinun löytävän tsempin jatkoonkin. :)

Herkkulakossa saat ainakin vertaistukea minusta! Täällä on myös luvattu olla ilman herkkuja aina jouluun asti. Kovaa työtähän tämä on, laihtuminen, mutta kuten sanotaan, "No pain, No gain".

Paljon onnistumisia elämäntaparemonttiin toivotellen! :)

Ani kirjoitti...

kyllä. tunnesyömisest5ä pois pääsy on niin kovin vaikeaa. ja juuri se päivän tyhjien aukkojen täyttö, kun on tottunut syömään...kun keksit keinot kerrohan meillekin. itselläkin prosessi vetää takapakkia, mutta kyllä täältä taas yritetään uusiksi.

Calathea kirjoitti...

Anonyymi: Hienoa jos kirjoitukseni ovat tsempanneet sinua! Nyt toivoisin että saisin itsekin vähän lisää voimia jo tehdystä työstä.

Herkkulakko ei todellakaan ole pitänyt, en oikein ottanut sitä alunperinkään kovin vakavasti. Huoh.

Kiitos kannustuksesta!

Ani: Keinot on edelleen vähissä :/ Ja takapakki jatkuu. Toivottavasti sinä onnistut minua paremmin!