torstai 26. helmikuuta 2009

Laihdutusloma?

Kiitos taas kommenteista! Minulla ei ole ollut taaskaan energiaa tähän blogiin, mutta ajattelin nyt kommentoida tuota ideaa "laihdutuslomasta".

Näin äkkiseltään ajateltuna ns. loman pitäminen laihduttamisesta kuulostaa ihan hyvältä idealta, mutta kun mietin tarkemmin, en oikeastaan tiedä miten mikään muuttuisi.

En ole millään kuurilla, jonka voisin keskeyttää, eikä oikeastaan ole mitään, mitä voisin taas sallia itselleni. Koska haluan kuitenkin edelleen syödä terveellisesti ja monipuolisesti, vältellä pahoja hiilareita ja harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa, käytännössä mikään ei muuttuisi.

Oikeastaan koen jo olevani sillä "lomalla". Viime syksynä olin kuitenkin paljon tiukempi monen asian suhteen: kieltäydyin järjestelmällisesti kaikista herkuista, jätin ruoasta rasvaisimmat osat syömättä, alkoholia otin vain harvakseltaan jne.

En tiedä millaisen kuvan olette saaneet minusta nyt, kun painoni on junnannut samassa. En kuitenkaan ole oikeasti pettynyt itseeni, ja ihmettelen välillä edelleen muuttunutta vartaloani hyvillä mielin. En kuitenkaan ole vuosiin ollut näissä lukemissa.

Mikään ei silti muuta sitä tosiasiaa, että olen edelleen pahasti ylipainoinen ja laihdutettava on. En voi loppuelämäkseni jäädä tähän tasannevaiheeseen, mutta kuten kaikki laihduttajat tietävätkin, hitaasti hyvää tulee!

Tällaista tänään, ensi kerralla voin taas itkeä epäonnistumistani ;)

perjantai 20. helmikuuta 2009

Perimmäinen ongelma

Uskottelin viime entryssä itsellenikin, että ihan hyvin tässä on mennyt. Kaikki voivat kuitenkin todeta viereisestä painonkehitystaulukosta, että ihan niinkään ei voi sanoa. Pariin kolmeen kuukauteen ei ole oikeastaan tapahtunut minkäänlaista muutosta. Tiedän itse tasan tarkkaan missä on vika, minun ei tarvitse heittää ilmoille yhtään epätoivoista kysymysmerkkiä.

Nyt ollaan nimittäin laihduttamiseen liittyvän perimmäisen ongelman äärellä. Sen voi kukin nimetä miten haluaa: tahto/motivaatio/itsekuri/itsehillintä/arvojärjestys/nautinnonhalu tmv.

Saattaa olla, että kaivan kuoppaa itselleni, mutta uskon, että vähäisellä liikunnalla on ollut itselleni suuri merkitys. Näin ei tietenkään saisi olla, että liikkumiset tai liikkumatta jättämiset vaikuttaisivat suoraan syömiseen, mutta en ole päässyt niin pitkälle tässä projektissa, että voisin pitää niitä erillään.

Mutta vielä on mahdollista saavuttaa asettamani tavoite. Vai onko?

torstai 19. helmikuuta 2009

Huonosti kuuluu

Nyt alkaisi jo riittämään tämä puolikuntoisena elely. Eilen uskaltauduin vesijumppaan, jossa kaikki tuntui hyvältä, mutta tänään on olo taas astetta heikompi. WÄÄÄ! Tulisi sitten kunnon keuhkokuume niin voisin pari päivää rehellisesti sairastaa ja sitten viettää taas tervettä elämää. Nyt yritän ottaa vähän iisimmin ja kuulostella koko ajan kehoani, mutta ei siitä tunnu olevan mitään apua.

Oikea korvani on ollut lukossa pari viikkoa, olisi myös hauskaa saada kuulo takaisin.

Mutta mitenkäs se ravintopuoli sitten? Noo.. olisihan sitä voinut fiksumminkin syödä. Eilen maistoin laskiaispullaa ja illalla vetelin n. 10 ruispalaa aikani kuluksi. Eli vähän olisi viilaamista, mutta ei mitään pahoja ylilyöntejä ole tapahtunut. Kaalikeitto on ollut viikon suosikki.

Tuossa joku päivä testasin uusia vähäkalorisia Nellie Dellies -karkkeja. Ostin pussin Salty liquoriceja ja hyviä olivat. Tulivat myös liukkaasti ulos korkean kuitupitoisuutensa ansiosta :D Sport-lehti valistaa, että pussillisessa (70g) karkkeja on kuituja 16 ruispalan verran! Huisia.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Kestoflunssa

Flunssa se vaan pystyy sitkeästi. Lauantaina uskaltauduin vähän pidemmälle (mutta rauhalliselle) lenkille 7,8km, 80min, vaan seuraavana päivänä oli aivan kaamea olo. Harmittaa ja turhauttaa, koska olisin halunnut viettää oikein aktiivisen liikuntaloman tällä viikolla, mutta nyt tämä on kaikkea muuta.

Pääsin aika hyvin oikelle urille syömistenkin kanssa. Lauantaina tosin leivoin ystävänpäiväkääretortun, josta söin itse viikonlopun aikana ehkä 1/3. Se oli harkittua, mutta kun se ei jäänyt siihen.

Vähän yllätyksekseni tuo ystispäivä aiheutti ahdistusta, ja se kun liitettiin tähän flunssaturhautumiseen, ja vielä iskettiin päälle perus itsesääli, niin ei taas kauheasti ollut väliä mitä söin. Söin sitä mikä lohdutti, tai siis minkä kuvittelin lohduttavan. Morkkis, ähky ja huono omatunto mm. pellillisestä herkkunachoja vain tuli.

Vaaka jo ehdotteli melko alhaisia lukemia, ja uskoin pääseväni tavoitteeseen tämän kuun loppuun mennessä. Mutta saa taas nähdä. Jos ei paino noussutkaan, niin suolaturvotus on tällä hetkellä aikamoinen.

Onneksi ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Aktiiviset päivät ulkona ja hyvin suunnitellut eväät eivät voi pettää. Nyt vaan pitäisi alkaa sitä eväslistaa miettiä. Ja saada itsensä terveeksi!

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Suolet mykkyrällä

Eilinen tanssi tuntuu pakaroissa ja sisäreisissä. On se vaan mahtavaa, että on olemassa noin hauska ja mukava liikuntamuoto.

Kiva myös huomata, että tämä ryhtiliike näkyy nyt jo vaa'alla. Sillä on minulle niin suuri merkitys, että tulokset näkyvät heti, eivätkä kuukauden tai puolen vuoden päästä. Vaikka tietysti puolessa vuodessa tapahtuva muutos se vasta ilahduttaakin.

Jostain syystä olen kärsinyt kovista vatsakivuista viime päivät. Mahtoikohan äkillinen moskan lapioimisen lopettaminen pistää suolet mykkyrälle? Liian vähän punkkua ja liikaa kuituja?

Vitamiinikauppaan pitää marssia heti kun jostain ilmaantuu muutama euro taskun pohjalle.

Illalla ves'jumppa.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Kipeilyä

Koko viime viikon oli sellainen tunne, että olen tulossa kipeäksi. Olo on ollut vähän nuhainen ja tukkoinen, ja jonain päivinä mittailin jo kuumetta. Keskiviikkona jätin vesijumpan välistä varmuuden vuoksi.

Vasta eilen oli oikeastaan ensimmäinen normaali päivä, mutta tänään taas aivan outo olo. Illalla on tanssi, jonne aion mennä olosta huolimatta.

Ärsyttää, kun minulla ei ole aiemmin ollut tapana sairastella mitään flunssia tmv. lähes koskaan, mutta tämän laihdutusprojektin aikana olen vähän väliä kipeä tai jotenkin vajaakuntoinen. Luulisi, että asia olisi aivan toisin päin, mutta näin nyt vaan on.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Lyhyesti

On jäänyt niin vähälle päivittäminen, että en tiedä mistä nyt kirjoittaisin. Tässä pääasiat lyhyesti:

1) Paino on noussut pari kiloa.
2) Viikonloppuna taannuin lähes entiselle tasolle, unohdin kaikki terveellisen elämän perusasiat ja lisäksi vietin molemmat päivät lievässä krapulassa.
3) Tänään tein ryhtiliikkeen. Olen syönyt järkevästi ja tulin juuri pitkältä lenkiltä.

Haluan mahtua kesällä tavallisiin vaatteisiin. Ostin tavoitehousutkin kirpparilta, ja aion mahtua niihin kesällä.

Oliko minulla tavoitteena saavuttaa 95kg helmikuun loppuun mennessä? Tiukkaa tekee, mutta yritän!

torstai 5. helmikuuta 2009

Ennakkovaroitus

Sitä vaan, että tällä viikolla todellakin vatsa on kasvanut syödessä. En ole edes yrittänyt elää fiksusti. Alkaa surettaa.

Haluaisin jättää huomisen punnituksen välistä, mutta eipä se tosiasioita mihinkään muuttaisi.

En saa kiinni mistään, pakoilen ajatuksiakin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Kehtaanko edes kertoa

Ei oikein ole ollut kirjoiteltavaa tänne, koska en voi väittää laihduttaneeni tällä viikolla. Viime viikollakin pudonneet grammat eivät olleet ainakaan terveellisten syömisten tulosta. Liikuntaa olen harrastanut ihan kohtalaisesti, mutta tuntuu että enemmän olen laiskotellut kotona.

Viikonlopun aikana olen syönyt 1500g vanukasta. Oho! OHO!

Tuntuu, että joku muu elää tässä kehossani.