Kävin viime viikolla ostamassa elämäni ensimmäisen vyön itselleni Tarjoustalosta. Huvituin kyllä itsekseni, kun pisimmissä malleissa luki "ylipitkä". Ilmeisesti ostamani 120cm vyö ei vielä ollut liian pitkä, mutta 135cm jo oli. En siis taida tuon vyöluokituksen mukaan olla enää "ylipaksu".
Seuraavaksi vähän haaveilua, mitä haluaisin ostaa tulevaisuudessa hoikentuneen ruhoni kaunistukseksi. Vielä olen liian paksu näihin, mutta ehkä joskus:
-Istuvat farkut, jotka eivät ole (löysää) stretchiä. Ärsyttävää, kun joustavat farkut aina venähtävät niin, etteivät enää muutaman käyttökerran jälkeen istukaan hyvin, vaan lörpöttävät ikävästi reisistä, vaikka kuinka olisin valinnut mahdollisimman pienen koon.
-Kauniit, seksikkäät alusvaatteet. Sukkanauhaliivit. Ei tästä vartalosta enää kaunista saa, mutta jos nyt edes niin, ettei mistään mikään pursuisi pahasti ylimääräisen näköisesti.
-Tyköistuva nahkatakki. Haluan sellaisen rokkarihenkisen lyhyen nahkatakin, joka näyttää hyvältä niiden tyköistuvien farkkujen ja bootsien kanssa.
-Korsetti. Olisi hienoa, jos joskus olisi vyötärö, jota voisi korostaa jollain kauniilla korsetilla.
-Nahkahame. Lyhyt, pehmoinen nahkahame olisi ihana.
Lisäksi haaveilen laadukkaista korkokengistä. Omistan tällä hetkellä muutamat halpiskorkkarit, joiden kanssa olen yrittänyt opetella kävelemään, mutta huonoin tuloksi. Uskoisin, että kevyemmän ruhon kanssa kävelykin sujuisi paremmin ja voisin panostaa myös kenkiin enemmän.
Tämän hetkinen pukeutumistyylini ei juurikaan vastaa sitä, miten haluaisin pukeutua, jos vartaloni ei olisi esteenä. Nyt päällä on lähinnä sitä, mikä mahtuu. Tosin myös sitä, mihin opiskelijabudjetilla on varaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
8 kommenttia:
Voi, särähti niin pahasti, kun kirjoitit: "Ei tästä vartalosta enää kaunista saa.." Totta kai saa! Muutos kuvissasikin on jo valtaisa, jatkat vain samaan suuntaan, niin sieltä se kaunis vartalo vyötäröineen ennen pitkää löytyvät.
Lyyti: Ihana kommentti. Mutta.. ehkä jos joskus opin hyväksymään monet raskausarpeni ja muutenkin huonon ihon, sekä luultavasti roikkumaan jäävän alavatsani, niin voin sanoa itseäni kauniiksi. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta.
Ajattele siltä kannalta, että menet kuitenkin koko ajan parempaan suuntaan. Olet niin nuori, että ihosi pystyy vielä mukautumaan melkoisesti, luultavasti paljon enemmän kuin nyt uskoisit. Kauneuskin on niin suhteellista, ja kun olet ylpeä saavutuksistasi niin näytät omissa silmissäsikin kauniimmalta. Hyvät puolet korostuvat ja huonot eivät tunnukaan enää niin isoilta kuin aikaisemmin. Usko vain itseesi!
Lyyti: Niitä hyviä puolia ollaan tässä etsimässä, vielä ei ole näkynyt.. Nojoo. On vaan vähän vaikea opetella pitämään itsestään, kun koko elämänsä on saanut kuulla lähinnä ivaa ja solvauksia ulkonäöstään.
Nyt vaan tsemppiä ja voimia jatkoon! Se tekee itsetunnolle ja minäkuvalle ihmeitä kun saavuttaa lopulta sen oman tavoitteensa!
Siihen on ehkä vaikeaa uskoa juuri nyt, mutta aivan satavarmasti olet kaunis jo nyt, muutut koko ajan kauniimmaksi ja lopulta ymmärrät sen itsekin. Tiedän todella hyvin, miten se syö itsetuntoa kun sitä samaa saa kuulla vuodesta toiseen, mutta uskon että sen kadotetun itsetunnon voi saada takaisin ja oppia rakastamaan itseään ihan uudella tapaa. Voimia!
Tiedän tuon tunteen, että on vaikea löytää itsestään niitä kauniita puolia, mutta sellaisia meissä jokaisessa on, usko pois.
Joskus kun kävelen peilin ohi ja se valtava ohi vilahtava ruho ällöttää, menen pienemmän peilin eteen, katselen kasvojani ja tuumailen, että "onpas minulla vain kauniit silmät, tukkakin on ihana ja hymy vallan valloittava. Tämmösiä ranteita ei kyllä ole muilla, tissitkin on aikas kivat ja joo, pohkeet on vähän paksut, mutta aikas nätit silti."
Olen siis hakemalla hakenut itsestäni niitä kauniita puolia, korostanut niitä ja huonon päivän yllättäessä tutkiskellut ja korostanut juuri näitä parhaita paikkoja.
Ihmisen on ehkä kaikkein vaikeinta rakastaa juuri itseään, minäkin olen sitä joutunut opettelemaan pitkän aikaa. Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!!
Memphis Black: Kiitos kannustuksesta.
Tuikkunen: Täytyy varmaan kirjoittaa oma entry hyvistä puolistani... Tsemppiä sinullekin!
Vöitä katsellessa sitä joutuu tämän kokoinen menemään miesten puolelle etsimään. Ei toivoakaan, että mikää kaunis, naisellinen vyö ylettäisi ympäri.
Mutta jonakin päivänä, varmasti. :D
Ja se itsensä hyväksyminen tuo mukanaan sellaisen hyvän auran ihmisen ympärille, ja kaikista kaunein ihminen on se joka kantaa itsensä ylpeästi, oli minkä näköinen ja kokoinen tahansa. Missinkään ulkonäön omaava ei kovin kauniilta näytä hartiat lysyssä ja pälyilevä ilme silmissä! Usko vain, että kyllä se sieltä aikanaan tulee, sekä kauneus, että itsensä hyväksyminen.
Lähetä kommentti