Olin eilen todella yllättynyt, ettei paino ollut noussut tuon enempää! Edellisenä viikonloppuna nimittäin kävin leffateatterissa nauttimassa koko arsenaalin eväitä (karkkia, suklaata, popcornia ja viiniä) ja pitkin viikkoa olen syönyt todella epämääräisesti. Iski kamala stressi ja ahdistus, enkä edelleenkään osaa helpottaa tunnetta muuten kuin syömällä. Syöminen auttaa tasan sen aikaa, kun ruoka on suussa, ja ahdistus jatkuu heti kun syöminen loppuu. Ei siis kovin tehokasta kivunlievitystä, mutta en tiedä muustakaan...
Lisäksi tajusin tänään, että olen tämä projektin myötä alkanut syömään suklaata. Ostelen vähän väliä tummaa suklaata, kun se on "niin terveellinen herkku", vaikka aiemmassa elämässäni ei olisi tullut mieleenkään herkutella suklaalla. Täytyy varmaan kiinnittää asiaan enemmän huomiota.
Eilen meni pussillinen sipsejä ja tänään sitä suklaata. O-ou?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Puhut kovin tutusta asiasta! Mikä siinä on, että ainoa tapa lääkitä stressiä tuntuu olevan syöminen?
Kävin muutama vuosi sitten läpi kiltin tytön taudin, eli puolivakavan masennuksen. Sen yhteydessä tajusin sairaudella olevan selvä yhteys syömiseen: masentuneena haluaa raskaita ja rasvaisia ruokia, perunaa, suklaata, voita. Peruna ja suklaa lisäävät mielihyvähormooni serotoniinin tuotantoa, joten näille himoille on stressaantuneena fysiologiset syyt. Jäin miettimään: syötkö suklaata koska sinun tekee sitä mieli, vain onko kyseessä vain uusi tapa?
Helka: Hmm. Minun ei tee mieli suklaata, vaan "jotain". Koen vain ilmeisesti tumman suklaan melko turvalliseksi vaihtoehdoksi sille "jollekin". Eli lähinnä se on uusi tapa.
Nimim. Elämäntapamasentunut
Lähetä kommentti