Mittanauhamuistutus

Eilen juhlistin itsenäisyyspäivää hyvän ruoan ja juoman parissa. En edes yrittänyt hillitä itseäni, vaan otin lisää sitä mitä teki mieli ja join sokerijuomia, vaikka olisin voinut valita toisinkin. Olen nyt ilmeisesti antanut itselleni luvan pysyä tässä painossa loppuvuoden.

Vilkaisin itseäni hetki sitten peilistä, ja järkytyin. Näytin mielestäni paljon paksummalta kuin esim. vielä viikko sitten. Oli pakko ottaa mittanauha käteen ja kaivaa edelliset mittaustulokset esiin. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä kaikki mitat olivat pienentyneet. Eivät tosin ihan viime viikosta, vaan syyskuun lopusta... jotenkin kun on tuo vaaka päässyt ykkösmittariksi tässä projektissa. Täytyy yrittää ottaa aamumitat vaikka ensi perjantaina punnituksen yhteydessä, niin saan oikeasti vertailukelpoiset tulokset. Kerron sitten teillekin montako senttiä on mistäkin huvennut.

Olen nyt keskimäärin pudottanut 0,9kg viikossa, 22 viikon ajan. Ehkä kuukauden tasannevaihe ei ole ollenkaan huono tähän väliin.

P.S. Polvikipuni on kadonnut :)
P.P.S Tekis mieli salille huomenna. Oiskohan liian itsetuhosta?

Elimistö vaatii enemmän lepoa

Nieleminen sattuu toispuoleisesti, kaikki tunnistavat ensioireen. Voihan perse.

Jätän suosiolla tanssin väliin, koska loppuviikosta ei ole varaa jäädä kotiin parantelemaan. Ärsyttää ja harmittaa, kun oli niin hyvä alkuviikko ja tsemppis päällä liikunnan suhteen.

Vaikka onhan se polvikin tänään valitellut normaalia enemmän, pitäisi ostaa siihen jonkinlainen tukiside.

Plääh. Kun yrittää hoitaa kehoaan parhaansa mukaan, voisi se palkita olemalla terve ja vastustuskykyinen. Tuntuu, että olen tämän projektin aikana ollut kipeämpi kuin "läskeimpänä" yhteensä, ei nimittäin ollut aiemmin tapana pahemmin sairastella flunssia sun muita.

Kevein askelin

Hihii, lähdin lenkille tihkusateeseen ja oli vaan niin hyvä fiilis, että oli pakko ottaa hölkkäaskelia alkuun, vaikka pitäisikin varoa polvea vielä. En edes tajunnut pelätä pimeällä metsäpolulla kävellessäni, kun kävely tuntui jotenkin niin hyvältä.

Into tosin laantui mitä pidemmälle pääsin, ja lopulta olin jo kotona 45 minuutin päästä. Mutta ei sekään huonosti ollut tällä kelillä.

Koitan nyt kovin skarpata syömisten kanssa ja muistella miten aiemmin kaikki kävi niin luonnostaan. Kyllä tämä tästä.

Kipua

Kiitos muuten kaikille onnittelijoille ja tsemppareille! En oikein muista tai osaa suhtautua kaikkiin onnitteluihin, mutta tietysti ne aina lämmittävät mieltä. Useimmiten sitä ei itse ymmärräkään minkälaisen työn on jo tehnyt.

En ole vielä saanut yhtään spontaania "oletpas laihtunut!" -tyylistä kommenttia, ja joskus epäilen, että näkyykö pudottamani kilot oikeastaan missään.

Nii. Mutta piti tulla kirjoittamaan ihan muusta. Meinasin ensin unohtaa koko vesijumpan illalla, mutta onneksi havahduin sen verran ajoissa, että ehdin vielä ihan hyvin mukaan. Täytyy vaan nyt ikäväkseni tunnustaa, että mulla kremppaa polvi nyt siihen malliin, etten uskaltanut tehdä sillä liikkeitä ihan täysillä. Se on ollut jo pari päivää kipeänä, mutta toivoin hiljaa mielessäni, että kipu menisi ohitse. Vaan ei hyvältä vaikuta. Mitään kiertoliikkeitä en uskalla sillä tehdä lainkaan, naksuu ikävästi ja vihloo naaman irveeseen.

En tiedä olisiko parasta nyt vaan antaa polven levätä ja ottaa ihan rauhallisesti, vai pitäisikö liikkua ja tehdä töitä kivun sallimissa rajoissa. Ymmärtääkseni nykyään kannatetaan liikuntaa kaikenlaisten kipujenkin hoitoon, mutta kai se vähän riippuu vamman laadusta, olisiko lepo enemmän hyödyksi.

Harmittaa. Onneksi voin ensi viikon tarvittaessa ottaa hyvinkin rennosti, mutta ei ole kiva jos kipu estää minua toimimasta normaalisti...