Ajatus

Hei vaan, täällä minä vielä pyristelen!

Vaaka puhui tänään karua kieltään, ja ilmoitti taas vähän suuremman lukeman kuin viikko sitten. Hassua kyllä, en ole kamalan pettynyt.

Alan ehkä vähän päästä takaisin raiteille. Luulen, että se pahin flunssavaihe lannisti minut täysin ja annoin itselleni liikaa vapauksia. Niin ei tietenkään saisi käydä, mutta ensi kerralla yritän ymmärtää paremmin. Nyt alan olla jo suhteellisen terve, ja ensi viikolla ajattelin aloittaa taas hölkkälenkit.

Tällä viikolla urheilin ainoastaan tiistaina (nia), vaikka oikeastaan olisi ehkä sekin pitänyt jättää välistä/ottaa rauhallisemmin, mutta halusin osallistua koska se on niin kivaa mutta niin harvoin. Keskiviikkona en viitsinyt mennä vesijumppaan, kun räkäisyys saattoi vielä iskeä milloin tahansa.

Yritän tässä nyt pitää viikon kestävän detox-kuurin. Eli ei mitään ylimääräsitä, ei edes vähää. Kai se lähinnä tarkoittaa, että pysyn erossa alkoholijuomista tämän viikonlopun.

Aloitin eilen erään lyhyen taidekurssin, jossa pääsin vähän toteuttamaan itseäni ja sain hyvää palautetta. Jäin hyvälle mielelle ja sain ehkä vähän uskoa siihen, että minusta on vielä johonkin, että voin onnistua ja olla kokonainen oma itseni muiden edessä. Se ajatus kun pysyisi, niin luulisin laihduttamisenkin olevan helpompaa.

On vaikeaa kamppailla jatkuvasti huonon itsetunnon, oman arvottomuudentunteen ja omien heikkouksien parissa, saati sitten yrittää korjata asioita pelkästään pinnallisilla asioilla, kuten laihduttamalla. Mutta ihminen on kokonaisuus, eikä yhdenkään osan merkitystä sovi vähätellä.

Ja hei, kiitos kaikille tsempistä! Kyllä se oikeasti kummasti auttaa, kun tietää ettei täällä ihan yksinään räpiköidä. Paljon on nyt uusia mielenkiintoisia blogeja ilmestynyt, ja yritän pysyä mukana teidän kaikkien jutuissa.