Kävin kyllä tänään salilla ja uimassa, mutta olen myös syönyt ihan hullun lailla. Mikä nyt mättää?! Oli niin hyvä olo 1,5 tunnin liikunnan jälkeen, että ajattelin illan sujuvan kevyen ruokailun merkeissä.
Blääääh. Nyt sattuu mahaan ja on kurja olo, melkein itkettää.
Tarvitsisin sellaisen tukihenkilön, jolle voisin soittaa tällaisina iltoina, kun en saa syömisputkea katkaistua.
Haluan Acot takaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
4 kommenttia:
Oletko ollut pitkään kovin tiukalla ja pienellä kalorimäärällä? Olen kyllä pidempään seuraillut blogiasi, mutta en nyt muista. Siitä meinaan seuraa ennemmin tai myöhemmin syömiskohtauksia, jos kalorivaje on liian suuri. Itselläni mm. painonvartijoiden sallitut kalorimäärät ovat liian vähän, jolloin sitä äkemmin sortuu ahmimaan...
Ja mitä illalla ahmit? Kasviksia, kuitupitoista leipää yms. vai karkkia, pullaa? Kaikki ahmiminen kun ei ole niin vaarallista. :)
Älä ole itsellesi vihainen, vaan mieti mikä mättää. Jos ihmisellä on nälkä, silloin tulee syötyä, eli onko kalorimäärät ja ruuan laatu kohdillaan. Vai onko nyt joku muu syy takana, ahdistusta, masennusta, laihdutusväsymystä? Syötkö nälkääsi vai täytätkö henkisiä aukkoja.
Muista, että tämä on matka. Joidenkin pysäkkien ohi juna kulkee pysähtymättä, toisilla seistään pidempään. Kaikki on hyvin, vaikka vähän joutuu joskus palaamaan takaisinpäin hakemaan lisää vauhtia. Et ole lähtöasemalla, olet nyt väliseisakkeella miettimässä minne suuntaan junasi kulkee. Menethän mielummin eteenpäin, et takaisin lähtöpisteeseen?
Minä toivon, että matkasi jatkuu eteenpäin. Minä uskon, että sinä pystyt siihen. Matkasi on edennyt tähän asti hienosti, olet jo pitkällä!
Sennikkä: Kiitos kommentista!
En ole ollut niukkaenergisellä dieetillä, päinvastoin. Viimeisen kuukauden aikana olen vedellyt vähän turhankin runsaita aterioita ihan "normipäivinäkin". Ehkä joku 1500-2000kcal/päivä. Terveydenhoitajan suosittelemalla 1200 kalorilla en minäkään todellakaan pitkälle pötkisi!
Ahmin monta ruisleipää runsaalla kerroksella Oivariinia, paketillisen kunkkuleikettä, porkkanalaatikkoa ja rosollia. Oishan sitä voinut pahemminkin... mutta tuossa oli jo melkein KILO ruokaa.
Tiedän mikä mättää. En syö nälkääni, vaan yksinäisyyteen, ahdistukseen ja epävarmuuteen. Tämä joulun aika ei muutenkaan ole suosikkini, ja on tässä muutakin. En vaan tiedä miten purkaa oloani, koska ruoka on ainut ystäväni, lohduttaja ja turva. Kuvittelin, että liikunnan aiheuttama mielihyvä olisi tasoittanut syömisen tarvetta, mutta toisin kävi.
Tuo yksinäisyyteen syöminen on jo vähän hankalampaa selvitettävää. Ystäviä kun ei ole niin helppo saada kun ruokaa. Tiedän tunteen paremmin kun hyvin, yksinäisyyteen syömisellä itseni aikanaan paisutin näihin mittoihin.
Mutta älä ole vihainen itsellesi näistä ahmimiskohtauksista. Itseään pitää rakastaa ja ymmärtää, varsinkin vaikeina hetkinä. Sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen. Ethän suuttuisi ystävällesikään ahmimiskohtauksesta?
Ajan tällä takaa sitä, että vaikka sorruitkin syömään, älä ole vihainen ja pettynyt itseesi. Negatiivinen ajattelu ruokkii lisää negatiivista ajattelua, joten sitä alitajunnassaan "rankaisee" itseään vaikka syömällä lisää. Mässäilyhän on rankaisu eikä palkinto kun ylipainon kanssa kamppailee! (Olen kelvoton, enkä ansaitse mitään hyvää -> syön itseni takaisin lihavaksi, silloin minulla on syytä inhota itseäni vielä lisää.)
Hemmottele itseäsi terveellisellä ruualla, halaa itseäsi peilin edessä aamuisin ja sano peilille, että minä rakastan sinua. Koita ajatella, että mässäily on rankaisu, terveelliset elämäntavat ovat palkinto.
Mutta, tiedän kokemuksesta, että ahdistuneena ja masentuneena on vaikea olla erityisen kiinnostunut itsestään. Ehkä tällä hetkellä sinun olisi tärkeämpää päästä yli näistä ikävistä tunteista kun laihduttaa.
Löydän niin monesta asiasta sinussa itseni muutama vuosi sitten, joten siksi oli pakko alkaa kommentoimaan. Toivottavasti et pahastunut.
Sennikkä: Viisaita sanoja, hyvä että jollain niitä riittää. En tietenkään pahastu, vaan tosi hyvä että joku ulkopuolinen muistuttaa mistä tässä kaikessa olikaan kyse.
Kaikki kommentit ovat tervetulleita!
Lähetä kommentti