Ensimmäisen plussaviikon koittaessa on ehkä syytä valottaa tarinaa näiden pudotettujen kilojen takana. Tarina on nimittäin itseänikin hieman hämmentävä, ja tämä pieni plussakin oikeastaan ihan jees.
Tänä vuonna laihduttaminen on ollut erilaista. Alkuvuodesta olin tosiaan kolme viikkoa perinteisellä detox-kuurilla, jolloin kaikki herkut ja ns. ylimääräinen oli kiellettyä, mutta sen jälkeen oikeastaan kaikki on ollut sallittua ja myös kaikkea on tullut syötyä.
Avainasemasassa on ollut arkiruokailut. Aamupalaksi kaurapuuroa, lounaaksi kevyt salaatti, välipalaksi hedelmää ja pähkinöitä, päivälliseksi pieni annos kotiruokaa ja iltapalaksi leipää/kananmunaa/hedelmää. Tämä maltillinen ja etenkin määrällisesti vähäisempi arkisyöminen on mahdollistanut viikonloppuherkuttelut. Suklaata, sipsejä, kebabia, viiniä, siideriä, keksejä, muuten vaan rasvaista ja epäterveellistä ruokaa.
Tämä tuntuu sopivan itselleni erityisen hyvin. Arkena jaksaa keskittyä terveellisyyteen ja annosten kokoihin kun tietää, että viikonloppuna saa syödä mitä haluaa. Tästä on myös seurannut se, että viikonloppuisinkaan ei tee mieli mässäillä mitenkään överisti.
Tämänviikkoinen pieni painonnousu ei huoleta minua. Viime viikonloppuna olin yökylässä, jossa tuli sekä juotua että syötyä antaumuksella sekä lauantaina lisäksi vietettyä kotona ystävänpäivää syntisen epäterveellisiä rakkausruokia kokkaillen. En tunne tästä huonoa omaatuntoa. Kokonaispudotukseen olen kuitenkin tyytyväinen, eikä nytkään kauas jääty miinuskiloista.
Jatkossakin aion keskittyä syömään vähemmän. Kaikkea vähemmän, katsotaan kuinka pitkälle sillä pääsee.
perjantai 20. helmikuuta 2015
perjantai 9. tammikuuta 2015
Ensimmäinen detox-viikko
Viikko takana kevennettyä ruokavaliota ja kiloja poissa 3,2. Olen oikein tyytyväinen. Olo on myös hieman kevyempi ja pirteämpi, ja motivaatio jatkon suhteen korkealla.
Viikon aikana kävin kahdesti noin tunnin lenkillä ja kerran 45min pilateksessa. Se on kolme kertaa enemmän liikuntaa viikossa kuin aiemmin. Pilates on itselleni uusi laji, joka ensi kerran jälkeen vaikutti oikein tehokkaalta ja hyvältä lisältä viikkooni. Ensi viikolla alkaa myös keppijumppa, jossa olen käynyt viime syksystä asti niska-hartiajumeja helpottamassa. Sekin on hyvää jumppaa istumatyötä tekevälle (tai opiskelijalle minun tapauksessani), mutta ei kokonaisuudessaan kovin tehokasta.
En aseta itselleni tässä kohtaa sen enempää liikuntatavoitteita. Kaksi kertaa viikossa ohjattu jumppaa saa riittää, lisäksi ulkoilen fiiliksen mukaan.
Viikon aikana kävin kahdesti noin tunnin lenkillä ja kerran 45min pilateksessa. Se on kolme kertaa enemmän liikuntaa viikossa kuin aiemmin. Pilates on itselleni uusi laji, joka ensi kerran jälkeen vaikutti oikein tehokkaalta ja hyvältä lisältä viikkooni. Ensi viikolla alkaa myös keppijumppa, jossa olen käynyt viime syksystä asti niska-hartiajumeja helpottamassa. Sekin on hyvää jumppaa istumatyötä tekevälle (tai opiskelijalle minun tapauksessani), mutta ei kokonaisuudessaan kovin tehokasta.
En aseta itselleni tässä kohtaa sen enempää liikuntatavoitteita. Kaksi kertaa viikossa ohjattu jumppaa saa riittää, lisäksi ulkoilen fiiliksen mukaan.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Alkuvuoden detox
Tämä taitaa olla nyt kolmas vuosi putkeen kun alkuvuodesta otan avuksi Detox-puhdistuskuurin. 20 päivää aamuisin 12ml litkua naamaan ja päivän aikana paljon vettä päälle. Ylimääräinen turvotus poistuu kehosta nopeasti ja näkyy jo neljän päivän jälkeen mukavana melkein 3kg pudotuksena.
Ja tämä onkin se olennainen vaihe. Tiedän, että alkuun pudonneet kilot ovat pelkkää ylimääräistä kehoon kertynyttä nestettä, mutta silti vaa'alla näkyvät pienemmät luvut tsemppaavat jatkamaan.
Kuitenkin tärkeintä tässä on kuuriin liittyvä ruokavalio, joka ohjaa rankasti pois joulukuun ja koko syksyn jatkuneesta megamässyttelystä. Ei sokeria, valkoisia jauhoja, maitotuotteita, punaista lihaa, pitkälle prosessoitua ruokaa eikä alkoholia. Paljon kasviksia, hedelmiä, gluteenittomia viljoja, kalaa ja palkokasveja.
Mielestäni tämä kuuri on siinä mielessä perusteltu, että samaa ruokavaliota voi jatkaa tämän jälkeenkin. Litkun juominen vaan jää pois. No okei, rehellisyyden nimissä aion kyllä ottaa ruokavalioon mukaan maitotuotteet ja punaista lihaakin varmasti syön ja viiniäkin saatan maistaa. Mutta pääpiirteittäin tällä yritetään mennä.
Täällä blogissa jo kertaalleen lähes 25kg pudottaneena uskon että se on taas mahdollista!
Ja tämä onkin se olennainen vaihe. Tiedän, että alkuun pudonneet kilot ovat pelkkää ylimääräistä kehoon kertynyttä nestettä, mutta silti vaa'alla näkyvät pienemmät luvut tsemppaavat jatkamaan.
Kuitenkin tärkeintä tässä on kuuriin liittyvä ruokavalio, joka ohjaa rankasti pois joulukuun ja koko syksyn jatkuneesta megamässyttelystä. Ei sokeria, valkoisia jauhoja, maitotuotteita, punaista lihaa, pitkälle prosessoitua ruokaa eikä alkoholia. Paljon kasviksia, hedelmiä, gluteenittomia viljoja, kalaa ja palkokasveja.
Mielestäni tämä kuuri on siinä mielessä perusteltu, että samaa ruokavaliota voi jatkaa tämän jälkeenkin. Litkun juominen vaan jää pois. No okei, rehellisyyden nimissä aion kyllä ottaa ruokavalioon mukaan maitotuotteet ja punaista lihaakin varmasti syön ja viiniäkin saatan maistaa. Mutta pääpiirteittäin tällä yritetään mennä.
Täällä blogissa jo kertaalleen lähes 25kg pudottaneena uskon että se on taas mahdollista!
maanantai 5. tammikuuta 2015
Muistatteko minut?
Neljän vuoden tauon jälkeen olen lähtöpisteessä. Aika moni asia on muuttunut, mutta painon kanssa taistelen edelleen. Tekisi mieli taas kirjoittaa blogia laihduttamisen tueksi.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, löytyykö täältä vielä vanhoja lukijoita?
lauantai 31. joulukuuta 2011
Painotaulukko 2011
ma 10.01. 109,2 kg
ma 17.01. 106,8 kg
ma 24.01. 106,0 kg
ma 31.01. 105,0 kg
ma 07.02. 104,2 kg
ma 14.02. 104,4 kg
ma 17.01. 106,8 kg
ma 24.01. 106,0 kg
ma 31.01. 105,0 kg
ma 07.02. 104,2 kg
ma 14.02. 104,4 kg
maanantai 14. helmikuuta 2011
Ei se ollutkaan niin helppoa
Oho, ei kyllä ollut mitään rotia viime viikossa. Ei se sitten ollutkaan ihan niin helppoa "vähän löysätä". Onneksi paino nyt ei kuitenkaan noussut tuon enempää.
Tavoitteena edelleen pitää ateriarytmi ja annoskoot hallussa. Ja jos vaikka tällä viikolla tähtäisi vain kahteen kosteampaan iltaan, viime viikolla niitä olikin yllättäen kolme.
Tavoitteena edelleen pitää ateriarytmi ja annoskoot hallussa. Ja jos vaikka tällä viikolla tähtäisi vain kahteen kosteampaan iltaan, viime viikolla niitä olikin yllättäen kolme.
maanantai 7. helmikuuta 2011
Haaste ohi
Neljän viikon haaste on nyt ohitse ja tämä pötkylä on viisi kiloa keveämpi ja muutaman sentin kapeampi. Olo ei ole niin löysä kuin vuoden alussa ja mielikin vähän taas parempi.
Tästä eteenpäin tavoitteena säilyttää viiden aterian päivärytmi ja pitää annoskoot maltillisina. Tissuttelua ei sallita ja herkkuja saa syödä vain erityistilanteissa tai kerran viikossa jos ei mitään erikoista muuten tapahdu.
Katsellaan, miten tämä oma soveltaminen nyt lähtee käyntiin.
Tästä eteenpäin tavoitteena säilyttää viiden aterian päivärytmi ja pitää annoskoot maltillisina. Tissuttelua ei sallita ja herkkuja saa syödä vain erityistilanteissa tai kerran viikossa jos ei mitään erikoista muuten tapahdu.
Katsellaan, miten tämä oma soveltaminen nyt lähtee käyntiin.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Blogipalkinto ja tunnustuksia
Sain tällaisen tunnustuksen Fanttiblogista , kiitoksia vaan!
Sääntöihin kuuluu kirjoittaa itsestään seitsemän tunnustusta ja jakaa palkintoa eteenpäin. Tässä blogin aihepiiriin liittyvät tunnustukseni:
|1| Olen ollut huomattavasti ylipainoinen jo alle kouluikäisenä.
|2| Vaikka söin lapsena paljon karkkia, en nykyään välitä makeista herkuista, vaan rakastan kaikkea suolaista.
|3| Olen ollut varhaisessa teini-iässä 2 viikkoa sairaalassa osastolla laihdutustarkoituksessa Nutrilett-kuurilla. Minulla ei siis ollut mitään muita sairauksia.
|4| En ole oikein koskaan kehdannut käydä pikaruokapaikoissa. Kuvittelin, miten kaikki ajattelevat "tuolla se läski taas mättää hampurilaisia naamaansa". Nykyään ehkä kehtaisin mutta enää ei kiinnosta.
|5| Jos joskus hävettää ostaa kaupasta paljon herkkuja, yhtälailla joskus häpeän ostaa pelkästään terveellisiä asioita. Kuvittelen kassan arvaavan minun laihduttavan, joka jostain syystä tuntuu minusta nololta. Taidan ajatella aivan liikaa sitä mitä muut ajattelevat...
|6| Ostan monesti vähän pieniä vaatteita, koska ajattelen aina kohta mahtuvani niihin.
|7| Ajattelen usein, että ylipaino on pilannut koko tähänastisen elämäni. Vaikka olen itsekseni yrittänyt työstää tätä ajatusta, minun on silti usein vaikea kuvitella, että voisin koskaan olla onnellinen.
Tämä jakamisvaihe on taas niin vaikea kun monilla tämä palkinto jo onkin, joten jätän sen väliin.
maanantai 17. tammikuuta 2011
GFG 1. viikko takana
Viikko takana dieettiä ja paino putosi 2,4 kg. Ihan ok tulos, mutta en kauheasti osaa iloita.
Äsken tein viikko-ohjelmaan kuuluvan kotitreenin. Tein osan liikkeistä peilin edessä ja voi ällötys mitä sieltä kuvastuikaan. Lannistuin niin, että menin treenin läpi vain kahteen kertaan, vaikka kolmaskin olisi varmasti mennyt.
Uskomatonta miten sitä kuvittelee jotenkin olevansa paljon pienempi ja sirompi kuin todellisuudessa onkaan. Kun seisoo suorassa peilin edessä ja jotenkin sopivasti vetää vatsaa sisään ja katsoo sopivasta kulmasta, häviää valtava mahakin jonnekin. Vaikka siinä se hyllyy makkarana vyötäröllä kun vähänkin kyykistyy.
Miksen minä saa koskaan sellaisia "nyt mä näytän!" -tunteita tai saa mitään tsemppiä oman tilan tiedostamisesta? Niin kauan menee hyvin kuin jotenkin onnistun elämään sokeana itselleni, mutta heti kun totuus taas iskee suoraan silmille, ainoat tunteet ovat vain häpeä ja lannistuminen. Koen vaan olevani niin epäonnistunut.
Viime viikko meni kuitenkin hyvin tiukkaa dieettiä noudattaen ja uskon, että pystyn samaan vielä seuraavat kolme viikkoa. Nälkä ei ole, mutta ruoka pyörii jatkuvasti mielessä. Pahaa oloa tekisi mieli helpottaa syömällä, mutta nyt on vaan keksittävä muuta. Päivä kerrallaan.
Äsken tein viikko-ohjelmaan kuuluvan kotitreenin. Tein osan liikkeistä peilin edessä ja voi ällötys mitä sieltä kuvastuikaan. Lannistuin niin, että menin treenin läpi vain kahteen kertaan, vaikka kolmaskin olisi varmasti mennyt.
Uskomatonta miten sitä kuvittelee jotenkin olevansa paljon pienempi ja sirompi kuin todellisuudessa onkaan. Kun seisoo suorassa peilin edessä ja jotenkin sopivasti vetää vatsaa sisään ja katsoo sopivasta kulmasta, häviää valtava mahakin jonnekin. Vaikka siinä se hyllyy makkarana vyötäröllä kun vähänkin kyykistyy.
Miksen minä saa koskaan sellaisia "nyt mä näytän!" -tunteita tai saa mitään tsemppiä oman tilan tiedostamisesta? Niin kauan menee hyvin kuin jotenkin onnistun elämään sokeana itselleni, mutta heti kun totuus taas iskee suoraan silmille, ainoat tunteet ovat vain häpeä ja lannistuminen. Koen vaan olevani niin epäonnistunut.
Viime viikko meni kuitenkin hyvin tiukkaa dieettiä noudattaen ja uskon, että pystyn samaan vielä seuraavat kolme viikkoa. Nälkä ei ole, mutta ruoka pyörii jatkuvasti mielessä. Pahaa oloa tekisi mieli helpottaa syömällä, mutta nyt on vaan keksittävä muuta. Päivä kerrallaan.
maanantai 10. tammikuuta 2011
Go fat go
Auts. Ei mitään järkeä missään. Olen ollut niin tuuliajolla etten koskaan. Elämässä ovat asiat nyt siinä mallilla, että suruun ja murheeseen tulee sekä syötyä että juotua. Asiat eivät ole muuttumassa parempaan (päinvastoin), joten ainoa keino saada nyt muutos aikaan on löytää lohtu muualta.
En tosin vieläkään ole löytänyt sen enempää ystävää, rakastettua, tukea tai turvaakaan tähän elämään, mutta satuinpa eilen kiinnostumaan Go Fat Go -haasteesta. Kirjauduin sivuille ja innostuin.
Tarvitsen juuri nyt sitä, että joku muu sanoo mitä teen, milloin ja miten. Toivoisin samanlaista ohjausta kaikilla muillakin elämän osa-alueilla juuri nyt, mutta tästä on hyvä aloittaa.
Katsotaan, saanko taakkaa hartioilla kevennettyä (henkisesti kuin fyysisestikin), vai vaivunko taas huomenna johonkin mustaan aukkoon. Toivotan kuitenkin itselleni tsemppiä, koska saatan kuulla motivaation askeleet jo rappukäytävässä...
En tosin vieläkään ole löytänyt sen enempää ystävää, rakastettua, tukea tai turvaakaan tähän elämään, mutta satuinpa eilen kiinnostumaan Go Fat Go -haasteesta. Kirjauduin sivuille ja innostuin.
Tarvitsen juuri nyt sitä, että joku muu sanoo mitä teen, milloin ja miten. Toivoisin samanlaista ohjausta kaikilla muillakin elämän osa-alueilla juuri nyt, mutta tästä on hyvä aloittaa.
Katsotaan, saanko taakkaa hartioilla kevennettyä (henkisesti kuin fyysisestikin), vai vaivunko taas huomenna johonkin mustaan aukkoon. Toivotan kuitenkin itselleni tsemppiä, koska saatan kuulla motivaation askeleet jo rappukäytävässä...
perjantai 31. joulukuuta 2010
Painotaulukko 2010
pe 08.01. 108,8 kg
pe 15.01. 108,8 kg
ma 22.11. 108,2 kg
pe 26.11. 106,6 kg
pe 03.12. 107,2 kg
pe 15.01. 108,8 kg
ma 22.11. 108,2 kg
pe 26.11. 106,6 kg
pe 03.12. 107,2 kg
tiistai 30. marraskuuta 2010
Paljastuksia vasten tahtoa
Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa alusvaatteiden erikoisliikkeessä. Ajattelin vain piipahtaa sisällä vähän vilkaisemassa, mutta hetken päästä olinkin sovituskopissa myyjän kanssa ilman paitaa sovittamassa rintaliivejä. Onneksi kaikki tapahtui tosi nopeasti, enkä ehtinyt ajattelemaan asiaa sen enempää.
Nimittäin viimeinen asia, jonka päältäni riisuisin, on paita. Keskiosa on vartalossani kaikein ällöttävin ja rumin asia. Sen lisäksi, että olen siis omenavartaloinen ja pelastusrenkaat löytyy vyötäröltä, on vatsassani ja selässäkin paljon raskausarpia. Arvet ovat nuoremmalta iältä ja aika hyvin vaalentuneet, mutta eivät missään nimessä näkymättömiä.
Siinä kuitenkin seisottiin tuntemattoman nuoren myyjän kanssa katsomassa lähes paljasta ylävartaloani. Ainut lohduttava ajatus oli, että ehkä myyjä ajattelee, että arpeni todellakin ovat raskausarpia.
Miten valtavan iso ja ahdistava asia onkaan ollut oman vartalon paljastaminen ylipäätään kenellekään. Vieläkään en vapaaehtoisesti riisu paitaani kenenkään edessä, jos vaan voin välttää tilanteen. Onneksi ahdistus ei enää ole samaa luokkaa kuin esim. peruskoulussa, jossa en koskaan vaihtanut paitaa liikuntatunnilla ja uimaan menot välttelin kaikkien mahdollisten tekosyiden turvin. Kerran minut pakotettiin mukaan uimaan ja muistan vieläkin miten itku kurkussa itseäni piilotellen olin suihkussa viimeisessä nurkassa ja häpesin itseäni niin paljon, että meinasin varmasti saada panikkikohtauksen.
Huh. Onneksi olen päässyt noista pahimmista ajoista ylitse. Olenhan kuitenkin käynyt paljon uimassa ja pystyn kyllä tuollaisissa neutraaleissa tilanteissa (tuntemattomien nähden) olemaan alasti, mutta edelleenkään se ei ole minulle luontevaa, pahempina päivinä itse asiassa tosi vaikeaa.
Enemmän kuin laihtumista, toivoisin joskus voivani hyväksyä vartaloni sellaisena kuin se on, lihavana tai vähän hoikempana. Kaikkein raskainta on jatkuvasti vihata itseään ja omaa vartaloaan.
Nimittäin viimeinen asia, jonka päältäni riisuisin, on paita. Keskiosa on vartalossani kaikein ällöttävin ja rumin asia. Sen lisäksi, että olen siis omenavartaloinen ja pelastusrenkaat löytyy vyötäröltä, on vatsassani ja selässäkin paljon raskausarpia. Arvet ovat nuoremmalta iältä ja aika hyvin vaalentuneet, mutta eivät missään nimessä näkymättömiä.
Siinä kuitenkin seisottiin tuntemattoman nuoren myyjän kanssa katsomassa lähes paljasta ylävartaloani. Ainut lohduttava ajatus oli, että ehkä myyjä ajattelee, että arpeni todellakin ovat raskausarpia.
Miten valtavan iso ja ahdistava asia onkaan ollut oman vartalon paljastaminen ylipäätään kenellekään. Vieläkään en vapaaehtoisesti riisu paitaani kenenkään edessä, jos vaan voin välttää tilanteen. Onneksi ahdistus ei enää ole samaa luokkaa kuin esim. peruskoulussa, jossa en koskaan vaihtanut paitaa liikuntatunnilla ja uimaan menot välttelin kaikkien mahdollisten tekosyiden turvin. Kerran minut pakotettiin mukaan uimaan ja muistan vieläkin miten itku kurkussa itseäni piilotellen olin suihkussa viimeisessä nurkassa ja häpesin itseäni niin paljon, että meinasin varmasti saada panikkikohtauksen.
Huh. Onneksi olen päässyt noista pahimmista ajoista ylitse. Olenhan kuitenkin käynyt paljon uimassa ja pystyn kyllä tuollaisissa neutraaleissa tilanteissa (tuntemattomien nähden) olemaan alasti, mutta edelleenkään se ei ole minulle luontevaa, pahempina päivinä itse asiassa tosi vaikeaa.
Enemmän kuin laihtumista, toivoisin joskus voivani hyväksyä vartaloni sellaisena kuin se on, lihavana tai vähän hoikempana. Kaikkein raskainta on jatkuvasti vihata itseään ja omaa vartaloaan.
maanantai 29. marraskuuta 2010
Normi viikonloppu
Viikonloppu meni odotetusti pämppäillessä. Perjantaina jaksoin laskea kalorit myös juomisista, mutta ei sillä sinänsä ollut mitään merkitystä, koska se ei vaikuttanut juomisen määrään mitenkään. Lauantaina unohdin kaikki laskurit ja sunnuntaina elin kuin huomista ei olisikaan. Nyt on maanantai ja kiloklubi taas aukeaa.
Kuulostaahan tämä vähän surulliselta.
Taidan tänään kävellä kauppaan ostamaan itselleni kunnolliset talviulkoilukengät.
Kuulostaahan tämä vähän surulliselta.
Taidan tänään kävellä kauppaan ostamaan itselleni kunnolliset talviulkoilukengät.
perjantai 26. marraskuuta 2010
Puntaripäivä
Ajattelin ottaa mukaan perinteiset perjantaipunnitukset. Olen vältellyt vaakaa hyvin tehokkaasti koko tämän vuoden, mutta nyt kun sille taas kerran uskaltauduin, aion sillä myös käydä säännöllisesti. Sitä paitsi vaa'assa pienenevät luvut ovat ehdottomasti tehokkain motivaattori minulle.
En sitten eilen nauttinut sitä punaviiniä, vaan join ison lasillisen vettä ja menin nukkumaan. Mutta tänään aion juopotella. Mietin vielä yritänkö laskea juomistenkin kalorit vai annanko vaan mennä.
En sitten eilen nauttinut sitä punaviiniä, vaan join ison lasillisen vettä ja menin nukkumaan. Mutta tänään aion juopotella. Mietin vielä yritänkö laskea juomistenkin kalorit vai annanko vaan mennä.
torstai 25. marraskuuta 2010
Me, myself and I
Eilinen oli harmillisesti aamusta asti vaikea. Olin jo aikaisin iltapäivällä melkein syönyt kalorit täyteen ja koko ajan teki mieli jotain lisää. Jotenkin kuitenkin onnistuin pitämään päivän kokonaiskalorit n. 2000:ssa. Jos en olisi seurannut syömisiäni, olisin aivan varmasti vetäissyt toiset mokomat päälle. Eilen toisaalta olin myös tanssitunnilla.
Tänään oli tavallaan onnistunut päivä, vaikka vähän persiilleen se näin illasta menikin. Olin koko päivän poissa kotoa, söin joitain mitä ehdin/huvitti/sattui olemaan tarjolla, mm. puoli pussillista chilipähkinöitä. Seitsemän jälkeen kotona kuitenkin ynnäsin kaiken syömäni yhteen ja kalorit olivatkin yllättäen vain n.1700 ja kaikki kiloklubin pallurat raikuivat vihreänä. Noh, olin kuitenin jo asennoitunut siihen, että plörinäksi meni, joten vetelin kaapista naamaan vielä vähän kaikenlaista ja nyt ollaan taas siinä kahden tonnin paremmalla puolella.
Se on jännää, miten tuntuu kuin minussa olisi kaksi aivan eri henkilöä: yksi, joka ajattelee järkevästi ja osaa sanoa "nyt riittää", ja sitten se toinen joka vähän välittää sen ensimmäisen ajatuksista tai tunteista ja tekee jotain ihan muuta.
Nyt tekisi aivan älyttämästi mieli lasillista punaviiniä. Ehkä otan ehkä en.
Tänään oli tavallaan onnistunut päivä, vaikka vähän persiilleen se näin illasta menikin. Olin koko päivän poissa kotoa, söin joitain mitä ehdin/huvitti/sattui olemaan tarjolla, mm. puoli pussillista chilipähkinöitä. Seitsemän jälkeen kotona kuitenkin ynnäsin kaiken syömäni yhteen ja kalorit olivatkin yllättäen vain n.1700 ja kaikki kiloklubin pallurat raikuivat vihreänä. Noh, olin kuitenin jo asennoitunut siihen, että plörinäksi meni, joten vetelin kaapista naamaan vielä vähän kaikenlaista ja nyt ollaan taas siinä kahden tonnin paremmalla puolella.
Se on jännää, miten tuntuu kuin minussa olisi kaksi aivan eri henkilöä: yksi, joka ajattelee järkevästi ja osaa sanoa "nyt riittää", ja sitten se toinen joka vähän välittää sen ensimmäisen ajatuksista tai tunteista ja tekee jotain ihan muuta.
Nyt tekisi aivan älyttämästi mieli lasillista punaviiniä. Ehkä otan ehkä en.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kalorimatikkaa
Olen nyt ensitöikseni päättänyt alkaa laskemaan kaloreita. Näpyttelen kiltisti kaiken syömäni Kiloklubiin ja seuraan palluroiden värinvaihteluita ja tarkkailen kertyneitä kaloreita. Okei, ihan simppeliä. Tärkeintä on minusta syödä riittävästi kasviksia, saada tarpeellisia rasvoja ja pitää kiinni proteiineista. Tämä on siis edelleen yhtä yksinkertaista kuin ennenkin. En aio vetää kaloreita minimiin, pääasia että pysyvät alle 2000. Tänään kaloreita on tähän mennessä kertynyt vasta 1100, vaikka olen syönyt itseni kylläiseksi jo kolme kertaa ja napostellut vielä välipalojakin. Ei siis haittaa vaikka kalorit jäisivät vähän alemmaksi, pääasia ettei nälkä pääse yllättämään.
Ookei, tähän asti vaikuttaa helpolta. Katsotaan mitä on huomenna mielessä.
Ookei, tähän asti vaikuttaa helpolta. Katsotaan mitä on huomenna mielessä.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Lämmittelyä
Moro!
Kas vain, lähes vuosi on kulunut edellisestä kirjoituksestani. Ja lähes vuosi on kulunut viimeisestä todellisesta ajatuksesta ja tunteesta tehdä jälleen jotain näille kiloille.
Ensimmäistä kertaa syy tsemppaukseen on fyysisen kunnon pettäminen. Aivan yht'äkkiä yllättäen, ilman mitään selkeää syytä, kärsin alaselkävaivoista. Kun lysähtää kontalleen lattialle pystymättä liikkumaan milliäkään, alkaa vähän pelottaa.
Haluan elvyttää tämän blogin jälleen henkiin. Ajattelin lähteä liikkeelle pikkuhiljaa ja kirjoitella päivittäin jotain pientä, samalla kun yritän saada arjen rutiineja jälleen siihen hyvään ja terveelliseen suuntaan.
Jotain hyvää tässä alussa ainakin on. Kun katson viimeisintä painomerkintääni viime tammikuulta, voin ilokseni huomata, että luku ei tällä hetkellä ole ainakaan isompi. Lohduttavaa, että näillä syntisillä elämäntavoilla ei ole ollut järin laajentavaa vaikutusta.
Vieläkö täällä on vanhoja lukijoita kuulolla? :)
Kas vain, lähes vuosi on kulunut edellisestä kirjoituksestani. Ja lähes vuosi on kulunut viimeisestä todellisesta ajatuksesta ja tunteesta tehdä jälleen jotain näille kiloille.
Ensimmäistä kertaa syy tsemppaukseen on fyysisen kunnon pettäminen. Aivan yht'äkkiä yllättäen, ilman mitään selkeää syytä, kärsin alaselkävaivoista. Kun lysähtää kontalleen lattialle pystymättä liikkumaan milliäkään, alkaa vähän pelottaa.
Haluan elvyttää tämän blogin jälleen henkiin. Ajattelin lähteä liikkeelle pikkuhiljaa ja kirjoitella päivittäin jotain pientä, samalla kun yritän saada arjen rutiineja jälleen siihen hyvään ja terveelliseen suuntaan.
Jotain hyvää tässä alussa ainakin on. Kun katson viimeisintä painomerkintääni viime tammikuulta, voin ilokseni huomata, että luku ei tällä hetkellä ole ainakaan isompi. Lohduttavaa, että näillä syntisillä elämäntavoilla ei ole ollut järin laajentavaa vaikutusta.
Vieläkö täällä on vanhoja lukijoita kuulolla? :)
perjantai 15. tammikuuta 2010
Ongelma
Minulla on nyt ongelma. Kaikki talvikävelykenkäni hiertävät niin, etten enää pysty kävelemään yksilläkään pidempää matkaa. Olen yrittänyt etsiä alennusmyynneistä edullisia ulkoilukenkiä, mutta huonoin tuloksin. Vähän pistää nyt ärsyttämään.
Eilenkin oli hyvä ajatus kävellä kaupunkiin asioille ja kävellä vielä takaisinkin, mutta minun oli pakko tulla bussilla kotiin. Eihän tästä tule mitään jos en pääse kunnolla ulkoilemaan ennen lenkkarikelejä!
to
kävely 3,8 km
Eilenkin oli hyvä ajatus kävellä kaupunkiin asioille ja kävellä vielä takaisinkin, mutta minun oli pakko tulla bussilla kotiin. Eihän tästä tule mitään jos en pääse kunnolla ulkoilemaan ennen lenkkarikelejä!
to
kävely 3,8 km
torstai 14. tammikuuta 2010
Puurosta
Puuro ei oikeastaan kuulu suosikkiaamupaloihini, ainakaan sellaisenaan. Työaamuina opettelin syömään sitä rahkan ja marjojen kanssa, koska aamupalan oli pakko olla ravitseva ja pitää nälkää loitolla. Nykyään jätän monesti puuron syömättä ja paistan munia ja syön vaihtelevasti mitä milloinkin kaapista löytyy.
Lempparipuurohiutaleeni ovat olleet Pirkan Luomu ruishiutaleet, mutta näköjään ne ovat nyt uuden pakkauksen myötä muuttaneet myös jotenkin koostumustaan. Ne näyttävät ja maistuvat mielestäni enemmänkin tavallisille kaurahiutaleille, ovat sellaisia vaaleita ja lölläjä. Toisin kuin aiemmat ruishiutaleet olivat tummia ja karheampia, jonka vuoksi niistä pidin.
Joskus lisään puuroon vähän maitoa tai hunajaa makua tuomaan, mutta tänään heitin puuron sekaan auringonkukansiemeniä ja aamupala maistui taas ihan eri tavalla. Kiva kun on puurossakin jotain pureskeltavaa, ja hyviähän ne siemenet ovat. Joku kerta voisi kokeilla raakapuuron valmistamista.
Lempparipuurohiutaleeni ovat olleet Pirkan Luomu ruishiutaleet, mutta näköjään ne ovat nyt uuden pakkauksen myötä muuttaneet myös jotenkin koostumustaan. Ne näyttävät ja maistuvat mielestäni enemmänkin tavallisille kaurahiutaleille, ovat sellaisia vaaleita ja lölläjä. Toisin kuin aiemmat ruishiutaleet olivat tummia ja karheampia, jonka vuoksi niistä pidin.
Joskus lisään puuroon vähän maitoa tai hunajaa makua tuomaan, mutta tänään heitin puuron sekaan auringonkukansiemeniä ja aamupala maistui taas ihan eri tavalla. Kiva kun on puurossakin jotain pureskeltavaa, ja hyviähän ne siemenet ovat. Joku kerta voisi kokeilla raakapuuron valmistamista.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Jotain puuttuu
Alkuviikko meni, niinkuin tiedossa oli, aivan hunningolla. Tänään taas normaali arki ja normaalit syömiset. Perjantaiksi en uskalla odottaa minkäänlaista tulosta.
Jotain tästä fiiliksestä edelleen puuttuu. Ihan kuin osa minua olisi koko laihtumisen ideaa vastaan. En ymmärrä.
Mutta tuloksia on saatava. Joko fyysisesti tai edes henkisellä puolella. Suunnittelen nimittäin taas esim. erään menon perumista ihan vain siksi, etten kehtaa näin lihavana lähteä minnekään. Hävettää olla olemassa. Hävettä etten edes itse pysty hyväksymään itseäni. Huoh.
Ajattelin taas kirjata liikkumiseni tänne.
tanssi 60min
Jotain tästä fiiliksestä edelleen puuttuu. Ihan kuin osa minua olisi koko laihtumisen ideaa vastaan. En ymmärrä.
Mutta tuloksia on saatava. Joko fyysisesti tai edes henkisellä puolella. Suunnittelen nimittäin taas esim. erään menon perumista ihan vain siksi, etten kehtaa näin lihavana lähteä minnekään. Hävettää olla olemassa. Hävettä etten edes itse pysty hyväksymään itseäni. Huoh.
Ajattelin taas kirjata liikkumiseni tänne.
tanssi 60min
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
