Eräänlainen kurinpalautus

Ei tämä toimi näin. En voi antaa itselleni lupaa olla laihduttamatta, koska tässä käy väkisinkin silloin niin, että lihon. Olo on turvonnut ja paksu, ja vaa'an lukema uhkaa kivuta ylöspäin. Eli stop nyt kaikille tasannevaiheille yms.

Laihduttaminen jatkuu aivan normaalisti. Onhan tässä vielä kaksi kokonaista viikkoa ennen jouluakin. Ajattelin, jos ensi viikon pitäisin ruokapäiväkirjaa täällä. En ole enää aikoihin kirjannut Kiloklubiin syömisiäni muutamaa satunnaista kertaa lukuunottamatta, mutta voisin uhkarohkeasti kirjoittaa ruokailuni tänne. Syön kyllä niin paljon enemmän kuin kukaan, jonka ruokapäivistä olen seurannut, mutta siinäpähän sitten kauhistelette :D

Alkoholista ajattelin pidättäytyä tämän pari viikkoa. Keittiössä kyllä nököttää yksi punaviinipullo, ja voi olla että se sieltä alkaa huutelemaan kun loma alkaa. Että sallittakoon se sitten jos oikeen mieli tekee, mutta muuten ei ole mitään syytä kallistaa kuppia.
Yhdet hautajaiset tässä ennen joulua vielä on, mutta jätän siellä kaiken syömisen mahdollisimman vähälle. Jos esim. isänpäivänä sai huoletta maistella kaikkia kahvipöydän antimia, niin nyt on aika pidättäytyä.

En muuten eilen ollut salilla, vaan tein reissun bussilla kauppaan ja kävelin sieltä kotiin vajaa 4 km. Ihan ei ollut terve olo, mutta hyvää se teki. Tänään kyllä aion mennä salille hikoilemaan ja ehkä mahdollisesti uimaan. Pakko päästä!

---

Todella hurja tulos eilisessä Olet mitä syöt -ohjelmassa olleella miehellä: Kahdeksassa viikossa 17 senttiä pois vatsanympäryksestä! Eikä kiloja ollut lähtenyt kuitenkaan älyttömästi. Olen kateellinen.

Mittanauhamuistutus

Eilen juhlistin itsenäisyyspäivää hyvän ruoan ja juoman parissa. En edes yrittänyt hillitä itseäni, vaan otin lisää sitä mitä teki mieli ja join sokerijuomia, vaikka olisin voinut valita toisinkin. Olen nyt ilmeisesti antanut itselleni luvan pysyä tässä painossa loppuvuoden.

Vilkaisin itseäni hetki sitten peilistä, ja järkytyin. Näytin mielestäni paljon paksummalta kuin esim. vielä viikko sitten. Oli pakko ottaa mittanauha käteen ja kaivaa edelliset mittaustulokset esiin. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä kaikki mitat olivat pienentyneet. Eivät tosin ihan viime viikosta, vaan syyskuun lopusta... jotenkin kun on tuo vaaka päässyt ykkösmittariksi tässä projektissa. Täytyy yrittää ottaa aamumitat vaikka ensi perjantaina punnituksen yhteydessä, niin saan oikeasti vertailukelpoiset tulokset. Kerron sitten teillekin montako senttiä on mistäkin huvennut.

Olen nyt keskimäärin pudottanut 0,9kg viikossa, 22 viikon ajan. Ehkä kuukauden tasannevaihe ei ole ollenkaan huono tähän väliin.

P.S. Polvikipuni on kadonnut :)
P.P.S Tekis mieli salille huomenna. Oiskohan liian itsetuhosta?

Pikaisesti

Ei tässä nyt ole mitään hätää. Täytyy vaan tyytyä siihen, että paino ei varmaan tämän vuoden puolella enää putoa, ja toisaalta uskoa siihen, ettei muutamat nautiskelupäivät vielä pilaa koko projektia. Ensi vuoden alussa ei pitäisi olla esteitä taas pidemmälle terveelliselle kaudelle, joten suuri tsemppaus alkaa vasta siellä.

Liikuntaa on ikävä. Tänään minulla todettiin sekä korva- että poskiontelontulehdus, joten en tiedä milloin pääsen urheilemaan. Ehkä keskiviikkona vesijumppaan?

Olen pettymys itselleni

En ymmärrä miksi menin pilaamaan huomisen punnituksen. Olen syönyt tänään aivan liikaa. Söin päivällä isot annokset mm. janssoninkiusausta, otin jälkiruokaakin, vanhasta muistista söin lisää heti kotiin päästyäni, ja olen vielä pitkin iltaa hakenut kaapista kinkkua ja monta siivua leipää. Äsken keittiössä juustosiivuja nakertaessani heräsin, tulin koneelle ja kirjoitin ruokailut ylös Kiloklubiin. Vasta tähän loppui syömiset.

Harmittaa. Ärsyttää. VITUTTAA.

Tällä hetkellä vaakaa huutaa lähes 100kg, ja huomenna huudan minä. Mun heikko ja kärsimätön luonteeni ei kestä painon nousua, eikä edes oikeen jumitusta. Oli syyt sitten mitkä vain...

Sairas ihminen

Oli pakko jäädä tänään kotiin, kun pyörrytti niin paljon, etten päässyt keittiöön asti hakemaan vettä, jotta olisin saanut särkylääkkeen nielaistua. Kuumetta on, ja kaikki paikat inhottavasti särkee. Tosin luulen, että särky johtuu liian makaamisesta, nukuin nimittäin eilen pitkät päiväunet ja tänäänkin heräilin vasta hetki sitten. Olisi ihanaa päästä nyt pitkälle lenkille, jotta jäsenet vetreytyisivät, mutta nyt ei taida auttaa muu kun käpertyä sohvan nurkkaan. Huomenna ja ylihuomenna ei nimittäin ole mitään asiaa jäädä kotiin nukkumaan, vaikka kuinka pyörryttäisi.

Eipähän ainakaan ole ruokahalua.

Elimistö vaatii enemmän lepoa

Nieleminen sattuu toispuoleisesti, kaikki tunnistavat ensioireen. Voihan perse.

Jätän suosiolla tanssin väliin, koska loppuviikosta ei ole varaa jäädä kotiin parantelemaan. Ärsyttää ja harmittaa, kun oli niin hyvä alkuviikko ja tsemppis päällä liikunnan suhteen.

Vaikka onhan se polvikin tänään valitellut normaalia enemmän, pitäisi ostaa siihen jonkinlainen tukiside.

Plääh. Kun yrittää hoitaa kehoaan parhaansa mukaan, voisi se palkita olemalla terve ja vastustuskykyinen. Tuntuu, että olen tämän projektin aikana ollut kipeämpi kuin "läskeimpänä" yhteensä, ei nimittäin ollut aiemmin tapana pahemmin sairastella flunssia sun muita.

Kevein askelin

Hihii, lähdin lenkille tihkusateeseen ja oli vaan niin hyvä fiilis, että oli pakko ottaa hölkkäaskelia alkuun, vaikka pitäisikin varoa polvea vielä. En edes tajunnut pelätä pimeällä metsäpolulla kävellessäni, kun kävely tuntui jotenkin niin hyvältä.

Into tosin laantui mitä pidemmälle pääsin, ja lopulta olin jo kotona 45 minuutin päästä. Mutta ei sekään huonosti ollut tällä kelillä.

Koitan nyt kovin skarpata syömisten kanssa ja muistella miten aiemmin kaikki kävi niin luonnostaan. Kyllä tämä tästä.