Alkuvuoden detox

Tämä taitaa olla nyt kolmas vuosi putkeen kun alkuvuodesta otan avuksi Detox-puhdistuskuurin. 20 päivää aamuisin 12ml litkua naamaan ja päivän aikana paljon vettä päälle. Ylimääräinen turvotus poistuu kehosta nopeasti ja näkyy jo neljän päivän jälkeen mukavana melkein 3kg pudotuksena.

Ja tämä onkin se olennainen vaihe. Tiedän, että alkuun pudonneet kilot ovat pelkkää ylimääräistä kehoon kertynyttä nestettä, mutta silti vaa'alla näkyvät pienemmät luvut tsemppaavat jatkamaan.

Kuitenkin tärkeintä tässä on kuuriin liittyvä ruokavalio, joka ohjaa rankasti pois joulukuun ja koko syksyn jatkuneesta megamässyttelystä. Ei sokeria, valkoisia jauhoja, maitotuotteita, punaista lihaa, pitkälle prosessoitua ruokaa eikä alkoholia. Paljon kasviksia, hedelmiä, gluteenittomia viljoja, kalaa ja palkokasveja.

Mielestäni tämä kuuri on siinä mielessä perusteltu, että samaa ruokavaliota voi jatkaa tämän jälkeenkin. Litkun juominen vaan jää pois. No okei, rehellisyyden nimissä aion kyllä ottaa ruokavalioon mukaan maitotuotteet ja punaista lihaakin varmasti syön ja viiniäkin saatan maistaa. Mutta pääpiirteittäin tällä yritetään mennä.

Täällä blogissa jo kertaalleen lähes 25kg pudottaneena uskon että se on taas mahdollista!

Muistatteko minut?

Neljän vuoden tauon jälkeen olen lähtöpisteessä. Aika moni asia on muuttunut, mutta painon kanssa taistelen edelleen. Tekisi mieli taas kirjoittaa blogia laihduttamisen tueksi. Ihan mielenkiinnosta kysyn, löytyykö täältä vielä vanhoja lukijoita?

Painotaulukko 2011

ma 10.01. 109,2 kg
ma 17.01. 106,8 kg
ma 24.01. 106,0 kg
ma 31.01. 105,0 kg
ma 07.02. 104,2 kg
ma 14.02. 104,4 kg

Ei se ollutkaan niin helppoa

Oho, ei kyllä ollut mitään rotia viime viikossa. Ei se sitten ollutkaan ihan niin helppoa "vähän löysätä". Onneksi paino nyt ei kuitenkaan noussut tuon enempää.

Tavoitteena edelleen pitää ateriarytmi ja annoskoot hallussa. Ja jos vaikka tällä viikolla tähtäisi vain kahteen kosteampaan iltaan, viime viikolla niitä olikin yllättäen kolme.

Haaste ohi

Neljän viikon haaste on nyt ohitse ja tämä pötkylä on viisi kiloa keveämpi ja muutaman sentin kapeampi. Olo ei ole niin löysä kuin vuoden alussa ja mielikin vähän taas parempi.

Tästä eteenpäin tavoitteena säilyttää viiden aterian päivärytmi ja pitää annoskoot maltillisina. Tissuttelua ei sallita ja herkkuja saa syödä vain erityistilanteissa tai kerran viikossa jos ei mitään erikoista muuten tapahdu.

Katsellaan, miten tämä oma soveltaminen nyt lähtee käyntiin.

Blogipalkinto ja tunnustuksia

Sain tällaisen tunnustuksen Fanttiblogista , kiitoksia vaan!

Sääntöihin kuuluu kirjoittaa itsestään seitsemän tunnustusta ja jakaa palkintoa eteenpäin. Tässä blogin aihepiiriin liittyvät tunnustukseni:

|1| Olen ollut huomattavasti ylipainoinen jo alle kouluikäisenä.

|2| Vaikka söin lapsena paljon karkkia, en nykyään välitä makeista herkuista, vaan rakastan kaikkea suolaista.

|3| Olen ollut varhaisessa teini-iässä 2 viikkoa sairaalassa osastolla laihdutustarkoituksessa Nutrilett-kuurilla. Minulla ei siis ollut mitään muita sairauksia.

|4| En ole oikein koskaan kehdannut käydä pikaruokapaikoissa. Kuvittelin, miten kaikki ajattelevat "tuolla se läski taas mättää hampurilaisia naamaansa". Nykyään ehkä kehtaisin mutta enää ei kiinnosta.

|5| Jos joskus hävettää ostaa kaupasta paljon herkkuja, yhtälailla joskus häpeän ostaa pelkästään terveellisiä asioita. Kuvittelen kassan arvaavan minun laihduttavan, joka jostain syystä tuntuu minusta nololta. Taidan ajatella aivan liikaa sitä mitä muut ajattelevat...

|6| Ostan monesti vähän pieniä vaatteita, koska ajattelen aina kohta mahtuvani niihin.

|7| Ajattelen usein, että ylipaino on pilannut koko tähänastisen elämäni. Vaikka olen itsekseni yrittänyt työstää tätä ajatusta, minun on silti usein vaikea kuvitella, että voisin koskaan olla onnellinen.

Tämä jakamisvaihe on taas niin vaikea kun monilla tämä palkinto jo onkin, joten jätän sen väliin.

GFG 1. viikko takana

Viikko takana dieettiä ja paino putosi 2,4 kg. Ihan ok tulos, mutta en kauheasti osaa iloita.

Äsken tein viikko-ohjelmaan kuuluvan kotitreenin. Tein osan liikkeistä peilin edessä ja voi ällötys mitä sieltä kuvastuikaan. Lannistuin niin, että menin treenin läpi vain kahteen kertaan, vaikka kolmaskin olisi varmasti mennyt.

Uskomatonta miten sitä kuvittelee jotenkin olevansa paljon pienempi ja sirompi kuin todellisuudessa onkaan. Kun seisoo suorassa peilin edessä ja jotenkin sopivasti vetää vatsaa sisään ja katsoo sopivasta kulmasta, häviää valtava mahakin jonnekin. Vaikka siinä se hyllyy makkarana vyötäröllä kun vähänkin kyykistyy.

Miksen minä saa koskaan sellaisia "nyt mä näytän!" -tunteita tai saa mitään tsemppiä oman tilan tiedostamisesta? Niin kauan menee hyvin kuin jotenkin onnistun elämään sokeana itselleni, mutta heti kun totuus taas iskee suoraan silmille, ainoat tunteet ovat vain häpeä ja lannistuminen. Koen vaan olevani niin epäonnistunut.

Viime viikko meni kuitenkin hyvin tiukkaa dieettiä noudattaen ja uskon, että pystyn samaan vielä seuraavat kolme viikkoa. Nälkä ei ole, mutta ruoka pyörii jatkuvasti mielessä. Pahaa oloa tekisi mieli helpottaa syömällä, mutta nyt on vaan keksittävä muuta. Päivä kerrallaan.