Vatsa kasvaa syödessä

Ei se ollutkaan niin helppoa

2011-02-14T13:41:00.002+02:00

Oho, ei kyllä ollut mitään rotia viime viikossa. Ei se sitten ollutkaan ihan niin helppoa "vähän löysätä". Onneksi paino nyt ei kuitenkaan noussut tuon enempää.

Tavoitteena edelleen pitää ateriarytmi ja annoskoot hallussa. Ja jos vaikka tällä viikolla tähtäisi vain kahteen kosteampaan iltaan, viime viikolla niitä olikin yllättäen kolme.

Haaste ohi

2011-02-07T13:08:00.002+02:00

Neljän viikon haaste on nyt ohitse ja tämä pötkylä on viisi kiloa keveämpi ja muutaman sentin kapeampi. Olo ei ole niin löysä kuin vuoden alussa ja mielikin vähän taas parempi.

Tästä eteenpäin tavoitteena säilyttää viiden aterian päivärytmi ja pitää annoskoot maltillisina. Tissuttelua ei sallita ja herkkuja saa syödä vain erityistilanteissa tai kerran viikossa jos ei mitään erikoista muuten tapahdu.

Katsellaan, miten tämä oma soveltaminen nyt lähtee käyntiin.

Blogipalkinto ja tunnustuksia

2011-01-31T09:35:00.003+02:00

Sain tällaisen tunnustuksen Fanttiblogista , kiitoksia vaan!

Sääntöihin kuuluu kirjoittaa itsestään seitsemän tunnustusta ja jakaa palkintoa eteenpäin. Tässä blogin aihepiiriin liittyvät tunnustukseni:

|1| Olen ollut huomattavasti ylipainoinen jo alle kouluikäisenä.

|2| Vaikka söin lapsena paljon karkkia, en nykyään välitä makeista herkuista, vaan rakastan kaikkea suolaista.

|3| Olen ollut varhaisessa teini-iässä 2 viikkoa sairaalassa osastolla laihdutustarkoituksessa Nutrilett-kuurilla. Minulla ei siis ollut mitään muita sairauksia.

|4| En ole oikein koskaan kehdannut käydä pikaruokapaikoissa. Kuvittelin, miten kaikki ajattelevat "tuolla se läski taas mättää hampurilaisia naamaansa". Nykyään ehkä kehtaisin mutta enää ei kiinnosta.

|5| Jos joskus hävettää ostaa kaupasta paljon herkkuja, yhtälailla joskus häpeän ostaa pelkästään terveellisiä asioita. Kuvittelen kassan arvaavan minun laihduttavan, joka jostain syystä tuntuu minusta nololta. Taidan ajatella aivan liikaa sitä mitä muut ajattelevat...

|6| Ostan monesti vähän pieniä vaatteita, koska ajattelen aina kohta mahtuvani niihin.

|7| Ajattelen usein, että ylipaino on pilannut koko tähänastisen elämäni. Vaikka olen itsekseni yrittänyt työstää tätä ajatusta, minun on silti usein vaikea kuvitella, että voisin koskaan olla onnellinen.

Tämä jakamisvaihe on taas niin vaikea kun monilla tämä palkinto jo onkin, joten jätän sen väliin.

GFG 1. viikko takana

2011-01-17T21:07:00.002+02:00

Viikko takana dieettiä ja paino putosi 2,4 kg. Ihan ok tulos, mutta en kauheasti osaa iloita.

Äsken tein viikko-ohjelmaan kuuluvan kotitreenin. Tein osan liikkeistä peilin edessä ja voi ällötys mitä sieltä kuvastuikaan. Lannistuin niin, että menin treenin läpi vain kahteen kertaan, vaikka kolmaskin olisi varmasti mennyt.

Uskomatonta miten sitä kuvittelee jotenkin olevansa paljon pienempi ja sirompi kuin todellisuudessa onkaan. Kun seisoo suorassa peilin edessä ja jotenkin sopivasti vetää vatsaa sisään ja katsoo sopivasta kulmasta, häviää valtava mahakin jonnekin. Vaikka siinä se hyllyy makkarana vyötäröllä kun vähänkin kyykistyy.

Miksen minä saa koskaan sellaisia "nyt mä näytän!" -tunteita tai saa mitään tsemppiä oman tilan tiedostamisesta? Niin kauan menee hyvin kuin jotenkin onnistun elämään sokeana itselleni, mutta heti kun totuus taas iskee suoraan silmille, ainoat tunteet ovat vain häpeä ja lannistuminen. Koen vaan olevani niin epäonnistunut.

Viime viikko meni kuitenkin hyvin tiukkaa dieettiä noudattaen ja uskon, että pystyn samaan vielä seuraavat kolme viikkoa. Nälkä ei ole, mutta ruoka pyörii jatkuvasti mielessä. Pahaa oloa tekisi mieli helpottaa syömällä, mutta nyt on vaan keksittävä muuta. Päivä kerrallaan.

Go fat go

2011-01-10T17:35:00.003+02:00

Auts. Ei mitään järkeä missään. Olen ollut niin tuuliajolla etten koskaan. Elämässä ovat asiat nyt siinä mallilla, että suruun ja murheeseen tulee sekä syötyä että juotua. Asiat eivät ole muuttumassa parempaan (päinvastoin), joten ainoa keino saada nyt muutos aikaan on löytää lohtu muualta.

En tosin vieläkään ole löytänyt sen enempää ystävää, rakastettua, tukea tai turvaakaan tähän elämään, mutta satuinpa eilen kiinnostumaan Go Fat Go -haasteesta. Kirjauduin sivuille ja innostuin.

Tarvitsen juuri nyt sitä, että joku muu sanoo mitä teen, milloin ja miten. Toivoisin samanlaista ohjausta kaikilla muillakin elämän osa-alueilla juuri nyt, mutta tästä on hyvä aloittaa.

Katsotaan, saanko taakkaa hartioilla kevennettyä (henkisesti kuin fyysisestikin), vai vaivunko taas huomenna johonkin mustaan aukkoon. Toivotan kuitenkin itselleni tsemppiä, koska saatan kuulla motivaation askeleet jo rappukäytävässä...

Paljastuksia vasten tahtoa

2010-11-30T18:17:00.003+02:00

Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa alusvaatteiden erikoisliikkeessä. Ajattelin vain piipahtaa sisällä vähän vilkaisemassa, mutta hetken päästä olinkin sovituskopissa myyjän kanssa ilman paitaa sovittamassa rintaliivejä. Onneksi kaikki tapahtui tosi nopeasti, enkä ehtinyt ajattelemaan asiaa sen enempää.

Nimittäin viimeinen asia, jonka päältäni riisuisin, on paita. Keskiosa on vartalossani kaikein ällöttävin ja rumin asia. Sen lisäksi, että olen siis omenavartaloinen ja pelastusrenkaat löytyy vyötäröltä, on vatsassani ja selässäkin paljon raskausarpia. Arvet ovat nuoremmalta iältä ja aika hyvin vaalentuneet, mutta eivät missään nimessä näkymättömiä.

Siinä kuitenkin seisottiin tuntemattoman nuoren myyjän kanssa katsomassa lähes paljasta ylävartaloani. Ainut lohduttava ajatus oli, että ehkä myyjä ajattelee, että arpeni todellakin ovat raskausarpia.

Miten valtavan iso ja ahdistava asia onkaan ollut oman vartalon paljastaminen ylipäätään kenellekään. Vieläkään en vapaaehtoisesti riisu paitaani kenenkään edessä, jos vaan voin välttää tilanteen. Onneksi ahdistus ei enää ole samaa luokkaa kuin esim. peruskoulussa, jossa en koskaan vaihtanut paitaa liikuntatunnilla ja uimaan menot välttelin kaikkien mahdollisten tekosyiden turvin. Kerran minut pakotettiin mukaan uimaan ja muistan vieläkin miten itku kurkussa itseäni piilotellen olin suihkussa viimeisessä nurkassa ja häpesin itseäni niin paljon, että meinasin varmasti saada panikkikohtauksen.

Huh. Onneksi olen päässyt noista pahimmista ajoista ylitse. Olenhan kuitenkin käynyt paljon uimassa ja pystyn kyllä tuollaisissa neutraaleissa tilanteissa (tuntemattomien nähden) olemaan alasti, mutta edelleenkään se ei ole minulle luontevaa, pahempina päivinä itse asiassa tosi vaikeaa.

Enemmän kuin laihtumista, toivoisin joskus voivani hyväksyä vartaloni sellaisena kuin se on, lihavana tai vähän hoikempana. Kaikkein raskainta on jatkuvasti vihata itseään ja omaa vartaloaan.

Normi viikonloppu

2010-11-29T09:40:00.002+02:00

Viikonloppu meni odotetusti pämppäillessä. Perjantaina jaksoin laskea kalorit myös juomisista, mutta ei sillä sinänsä ollut mitään merkitystä, koska se ei vaikuttanut juomisen määrään mitenkään. Lauantaina unohdin kaikki laskurit ja sunnuntaina elin kuin huomista ei olisikaan. Nyt on maanantai ja kiloklubi taas aukeaa.

Kuulostaahan tämä vähän surulliselta.

Taidan tänään kävellä kauppaan ostamaan itselleni kunnolliset talviulkoilukengät.

Puntaripäivä

2010-11-26T07:58:00.002+02:00

Ajattelin ottaa mukaan perinteiset perjantaipunnitukset. Olen vältellyt vaakaa hyvin tehokkaasti koko tämän vuoden, mutta nyt kun sille taas kerran uskaltauduin, aion sillä myös käydä säännöllisesti. Sitä paitsi vaa'assa pienenevät luvut ovat ehdottomasti tehokkain motivaattori minulle.

En sitten eilen nauttinut sitä punaviiniä, vaan join ison lasillisen vettä ja menin nukkumaan. Mutta tänään aion juopotella. Mietin vielä yritänkö laskea juomistenkin kalorit vai annanko vaan mennä.

Me, myself and I

2010-11-25T20:32:00.003+02:00

Eilinen oli harmillisesti aamusta asti vaikea. Olin jo aikaisin iltapäivällä melkein syönyt kalorit täyteen ja koko ajan teki mieli jotain lisää. Jotenkin kuitenkin onnistuin pitämään päivän kokonaiskalorit n. 2000:ssa. Jos en olisi seurannut syömisiäni, olisin aivan varmasti vetäissyt toiset mokomat päälle. Eilen toisaalta olin myös tanssitunnilla.

Tänään oli tavallaan onnistunut päivä, vaikka vähän persiilleen se näin illasta menikin. Olin koko päivän poissa kotoa, söin joitain mitä ehdin/huvitti/sattui olemaan tarjolla, mm. puoli pussillista chilipähkinöitä. Seitsemän jälkeen kotona kuitenkin ynnäsin kaiken syömäni yhteen ja kalorit olivatkin yllättäen vain n.1700 ja kaikki kiloklubin pallurat raikuivat vihreänä. Noh, olin kuitenin jo asennoitunut siihen, että plörinäksi meni, joten vetelin kaapista naamaan vielä vähän kaikenlaista ja nyt ollaan taas siinä kahden tonnin paremmalla puolella.

Se on jännää, miten tuntuu kuin minussa olisi kaksi aivan eri henkilöä: yksi, joka ajattelee järkevästi ja osaa sanoa "nyt riittää", ja sitten se toinen joka vähän välittää sen ensimmäisen ajatuksista tai tunteista ja tekee jotain ihan muuta.

Nyt tekisi aivan älyttämästi mieli lasillista punaviiniä. Ehkä otan ehkä en.

Kalorimatikkaa

2010-11-23T18:05:00.003+02:00

Olen nyt ensitöikseni päättänyt alkaa laskemaan kaloreita. Näpyttelen kiltisti kaiken syömäni Kiloklubiin ja seuraan palluroiden värinvaihteluita ja tarkkailen kertyneitä kaloreita. Okei, ihan simppeliä. Tärkeintä on minusta syödä riittävästi kasviksia, saada tarpeellisia rasvoja ja pitää kiinni proteiineista. Tämä on siis edelleen yhtä yksinkertaista kuin ennenkin. En aio vetää kaloreita minimiin, pääasia että pysyvät alle 2000. Tänään kaloreita on tähän mennessä kertynyt vasta 1100, vaikka olen syönyt itseni kylläiseksi jo kolme kertaa ja napostellut vielä välipalojakin. Ei siis haittaa vaikka kalorit jäisivät vähän alemmaksi, pääasia ettei nälkä pääse yllättämään.

Ookei, tähän asti vaikuttaa helpolta. Katsotaan mitä on huomenna mielessä.

Lämmittelyä

2010-11-22T13:06:00.003+02:00

Moro!

Kas vain, lähes vuosi on kulunut edellisestä kirjoituksestani. Ja lähes vuosi on kulunut viimeisestä todellisesta ajatuksesta ja tunteesta tehdä jälleen jotain näille kiloille.

Ensimmäistä kertaa syy tsemppaukseen on fyysisen kunnon pettäminen. Aivan yht'äkkiä yllättäen, ilman mitään selkeää syytä, kärsin alaselkävaivoista. Kun lysähtää kontalleen lattialle pystymättä liikkumaan milliäkään, alkaa vähän pelottaa.

Haluan elvyttää tämän blogin jälleen henkiin. Ajattelin lähteä liikkeelle pikkuhiljaa ja kirjoitella päivittäin jotain pientä, samalla kun yritän saada arjen rutiineja jälleen siihen hyvään ja terveelliseen suuntaan.

Jotain hyvää tässä alussa ainakin on. Kun katson viimeisintä painomerkintääni viime tammikuulta, voin ilokseni huomata, että luku ei tällä hetkellä ole ainakaan isompi. Lohduttavaa, että näillä syntisillä elämäntavoilla ei ole ollut järin laajentavaa vaikutusta.

Vieläkö täällä on vanhoja lukijoita kuulolla? :)

Ongelma

2010-01-15T10:56:00.003+02:00

Minulla on nyt ongelma. Kaikki talvikävelykenkäni hiertävät niin, etten enää pysty kävelemään yksilläkään pidempää matkaa. Olen yrittänyt etsiä alennusmyynneistä edullisia ulkoilukenkiä, mutta huonoin tuloksin. Vähän pistää nyt ärsyttämään.

Eilenkin oli hyvä ajatus kävellä kaupunkiin asioille ja kävellä vielä takaisinkin, mutta minun oli pakko tulla bussilla kotiin. Eihän tästä tule mitään jos en pääse kunnolla ulkoilemaan ennen lenkkarikelejä!

to
kävely 3,8 km

Puurosta

2010-01-14T10:09:00.003+02:00

Puuro ei oikeastaan kuulu suosikkiaamupaloihini, ainakaan sellaisenaan. Työaamuina opettelin syömään sitä rahkan ja marjojen kanssa, koska aamupalan oli pakko olla ravitseva ja pitää nälkää loitolla. Nykyään jätän monesti puuron syömättä ja paistan munia ja syön vaihtelevasti mitä milloinkin kaapista löytyy.

Lempparipuurohiutaleeni ovat olleet Pirkan Luomu ruishiutaleet, mutta näköjään ne ovat nyt uuden pakkauksen myötä muuttaneet myös jotenkin koostumustaan. Ne näyttävät ja maistuvat mielestäni enemmänkin tavallisille kaurahiutaleille, ovat sellaisia vaaleita ja lölläjä. Toisin kuin aiemmat ruishiutaleet olivat tummia ja karheampia, jonka vuoksi niistä pidin.

Joskus lisään puuroon vähän maitoa tai hunajaa makua tuomaan, mutta tänään heitin puuron sekaan auringonkukansiemeniä ja aamupala maistui taas ihan eri tavalla. Kiva kun on puurossakin jotain pureskeltavaa, ja hyviähän ne siemenet ovat. Joku kerta voisi kokeilla raakapuuron valmistamista.

Jotain puuttuu

2010-01-13T18:51:00.002+02:00

Alkuviikko meni, niinkuin tiedossa oli, aivan hunningolla. Tänään taas normaali arki ja normaalit syömiset. Perjantaiksi en uskalla odottaa minkäänlaista tulosta.

Jotain tästä fiiliksestä edelleen puuttuu. Ihan kuin osa minua olisi koko laihtumisen ideaa vastaan. En ymmärrä.

Mutta tuloksia on saatava. Joko fyysisesti tai edes henkisellä puolella. Suunnittelen nimittäin taas esim. erään menon perumista ihan vain siksi, etten kehtaa näin lihavana lähteä minnekään. Hävettää olla olemassa. Hävettä etten edes itse pysty hyväksymään itseäni. Huoh.

Ajattelin taas kirjata liikkumiseni tänne.

tanssi 60min

Kiikun kaakun

2010-01-10T10:09:00.002+02:00

Viikko takana, mutta en ole erityisen tyytyväinen. Yritinköhän kuitenkin ottaa liian suuren askeleen kerralla?

Tosin nyt ei saa olla liian ankara itselleen. Menihän ne syömiset ihan ok, ja sain liikuttuakin vähän. Eilinen vain harmittaa, kun menin juomaan viiniä, vaikka olin päättänyt olla tämän viikonlopun ottamatta. Viinin seurauksena söin tietysti vielä yöpalaksi raskaan pekoni-munakkaan.

Kunnon hikiliikuntaa on ikävä. Täällä kotona esim. zumbatessa tulee kuitenkin seinät vähän liian äkkiä vastaan eikä täällä voi tehdä täysillä. Onneksi ensi viikolla alkaa tanssi.

Vielä viikko sitten olin huomattavasti toiveikkaammalla tuulella laihtumisen ja koko tulevaisuuden suhteen, mutta äkkiä taas mieli on kääntynyt pessimismin puoleen. Nyt äkkiä jostain lisää hyvää energiaa!

Uudella energialla uuteen vuoteen

2010-01-05T09:33:00.003+02:00

Olenko todella kirjoittanut tänne viimeksi marraskuussa? Huh, voisin vaikka vannoa että eihän siitä ole kuin pari viikkoa... on tainnut aika kulua niin mukavasti syödessä ja velttoillessa. No olen sentään vähän töitäkin tehnyt.

Joka tapauksessa, tänään on kolmas päivä, kun merkkailen ylös syömisiäni ja liikuntoja Kiloklubiin, ja tunnen voivani taas paremmin. On tämä uuden vuoden alku aina vähän sellaista maagista aikaa, jotenkin tuntuu että energiat virtaavat aivan uudella tavalla.

Viime vuosi, erityisesti muutamat viimeiset kuukaudet, olivat aika pimeitä kausia. En tiedä lihoinko koska olin niin allapäin vai masennuinko koska lihosin, varmaan kumminkin päin. En tunne vieläkään oloani erityisen pirteäksi, saati onnelliseksi, mutta tein tavallaan pienen uudenvuodenlupauksen, että yritän nauttia elämästä.

Painon uskalsin joulun jälkeen kerran katsoa, 109,8kg. Voi olla että se siitä vielä nousi, rohkeus ei vaan riittänyt tarkistamaan. Ensi perjantaina alan taas normaalisti kirjaamaan painon ylös viikottain.

Kahtena edellisenä iltana olen zumbannut kotona n. puoli tuntia, se on ollut hauskaa ja hikistä puuhaa. Voisin yrittää ottaa tavaksi. Ulkona on nyt myös ollut mahtavia kävelykelejä, tosin kovin pitkiä lenkkejä ei kovassa pakkasessa tarkene tehdä. Etenkään kun minulla ei ole kunnollisia ulkoiluvarusteita. Kuntosalille on oikein hinku, mutta täytyy nyt katsoa onko salikorttiin varaa. Luistimet olen käynyt terotuttamassa ja tässä ihan päivänä minä hyvänsä suuntaan jäälle. Ensi viikolla alkaa taas tanssikin. Vielä kun olisi sukset niin voisi käydä hiihtämässäkin :D Mutta kuitenkin, intoa nyt riittää ja suunnitelmia on.

Syömisten osalta olen ajatellut noudattaa hiilaritietoista ruokavaliota. Eli turhat leivät, riisit, pastat ym. sokerit pois, se on tuntunut aiemminkin hyvältä. Kasviksia ja hedelmiä voin syödä niin paljon kuin haluan. Lisäksi yritän kiinnittää huomiota ruokailuaikoihin, eli syödä selkeästi aamiaisen, lounaan, päivällisen jne. Nyt nämä ruokailuni ovat menneet siihen, että napostelen koko ajan jotain. Mikään ei ole kiellettyä, syön kaikkea jos tarjotaan. Kaloreita en laske, seuraan mieluummin ruoan laatua.

Näillä eväillä nyt tähän vuoteen.

Edit.
Niin ja kiitos vielä kaikille kommentoineille ja kannustaneille viime vuodesta! Kommentit ovat edelleen tervetulleita. Nyt olisi hyvää aikaa itsellänikin tehdä kunnon blogikierros ja päivitellä muiden kuulumiset :) Monikohan päätti vuoden alussa perustaa uuden blogin? ;)

Painotaulukko 2009

2009-12-31T11:53:00.003+02:00

2009
pe 02.01. 96,9 kg
pe 09.01. 97,2 kg
pe 16.01. 97,9 kg
pe 23.01. 96,7 kg
pe 30.01. 96,3 kg
pe 06.02. 97,2 kg
pe 13.02. 96,6 kg
pe 20.02 96,5 kg
pe 27.02. 96,2 kg
pe 06.03. 94,8 kg
pe 14.03. 94,9 kg
-
pe 10.04. 96,1 kg
pe 17.04. 96,8 kg
pe 24.04. 95,9 kg
-
pe 08.05. 98,8 kg
-
pe 22.05. 99,2 kg
pe 29.05. 98,6 kg
pe 05.06. 96,7 kg
pe 12.06. 98,5 kg
pe 19.06. 96,8 kg
pe 26.06. 97,7 kg
pe 03.07. 97,7 kg
pe 10.07. 96,8 kg
pe 17.07. 98,1 kg
pe 24.07. 96,9 kg
pe 31.07. 97,9 kg
pe 07.08. 98,1 kg
pe 14.08. 98,2 kg
pe 21.08. 99,0 kg
pe 28.08. 99,7 kg
-
pe 11.09. 101,0 kg
pe 18.09. 100,0 kg
pe 25.09. 101,4 kg
pe 02.10. 102,8 kg
-----
pe 13.11. 106,8 kg
pe 20.11. 106,4 kg
pe 27.11. 107,6 kg
pe 04.12. 107,0 kg
pe 11.12. 107,8 kg
-----
loppuvuodesta n. 109,8kg

2009-11-27T10:31:00.002+02:00

En jaksa. Olen ollut koko elämäni lihava, läski jo lapsena. En pääse näistä kiloista ja syömistavoista eroon. Tänään tuntuu, etten jaksa taistella enää päivääkään. Eikö elämä voisi olla jotain muutakin?

Lääkkeillä laihdutus

2009-11-19T10:55:00.004+02:00

Haluan nyt muistuttaa lukijoitani, ja kertoa uusille, että vuonna 2008 laihduttamani n. 20kg olivat Acomplia-nimisen laihdutuslääkkeen ansiota. Harmi vain, että lääke vedettiin pois markkinoilta loppuvuodesta 2008. Lääkkeen lopettamisen jälkeen pystyin pitämään painoani suunnilleen samoissa lukemissa, ja kesän 2009 onnistuneen painonhallinnan pistän kokonaan aktiivisen työni piikkiin.

Lääkkeen syömisenkin aikana oleellisinta oli tietysti ruokavalio ja liikunta, mutta lääkkeen ansiossa pytyin pitämään molemmat hyvin hallinnassa. Ei ollut epämääräisiä mielitekoja, tarvetta syödä jatkuvasti, itsekontrolli toimi "riskitilanteissa" ihailtavasti jne.

Ymmärrän sen, etten missään tapauksessa olisi voinut jatkaa lääkkeen syömistä loppuelämääni, mutta ehkä olisin tarvinnut vähän pidemmän itsetutkiskeluajan lääkkeen kanssa, jotta olisin saavuttanut pysyviä tuloksia.

Tällä hetkellä markkinoilla taitaa olla edelleen Reductil-niminen laihdutuspilleri, mutta ymmärtääkseni sen vaikutustavat poikkeavat Acompliasta. Olen silloin tällöin harkinnut lääkärikäyntiä Reductilin tiimoilta, mutta vielä en ole saanut aikaiseksi.

Selkäkipuja

2009-11-19T10:30:00.003+02:00

En mennyt tiistaina lenkille, koska ei huvittanut. En mennyt eilen tanssitunnille, koska nukuin.

Tänään en tiedä mitä teen. Alaselkä on ollut jo monta päivää kipeä eikä huvita mikään. En tiedä miksi se oireilee. Liikunko liian vähän? Olenko lihonut liikaa? Ovatko lihakseni surkastuneet siinä määrin, että viimekesäinen selkävamma kärsii?

Olen muutenkin taas ihan hukassa. Jos välillä sattuukin olemaan parempi päivä, otan siitä hyvästä olosta kaiken irti ja korostan sitä syömällä hyvää ruokaa. Paljon. Jos taas on huono päivä, syön silloinkin paljon, mutta silloin ruoan ei tarvitse olla edes niin hyvää.

SOS

2009-11-17T22:41:00.004+02:00

Missä vaiheessa syömisestä tulee sairaus? Milloin minä voin kävellä jonnekin ja pyytää apua tähän sairauteen. Elämä on pelkkää syömistä, syömisen ajattelua, syömättömyyden ajattelua, ruokaaruokaaruokaa!!!!!!

Kalaöljylle stop

2009-11-16T20:34:00.002+02:00

Lenkki suoritettu. Vähän pitkin hampain, mutta kuitenkin.

kävely 6,7km, 70min

Olo ja fiilis on ollut omituinen jo pidempään. Tänään on taas ollut kummallisia vatsavaivoja. Täytyy varmaan lopettaa noiden E-epa + E-dha -kapseleiden syönti. Ehkä ne eivät sovi minulle.

Sunnuntaikävely

2009-11-15T19:50:00.004+02:00

Perjantaina ajattelin, että pidän täysin alkottoman viikonlopun. Käyn pitkillä lenkeillä ja syön maltillisesti. Ja mitä vielä! Suunnitelmat vaihtoivat äkkiä suuntaa, enkä ehtinyt perjantaina lenkille ollenkaan. Illalla nautiskelin elämästä punaviinin ja hyvän ruoan parissa, joten sunnuntain rötväsinkin sohvalla liian nuutuneena liikkumaan. Sain sentään itsestäni sen verran irti, että pääsin ostamaan kaupasta tuhansia ja taas tuhansia kaloreita, jotka vedin napaani sohvan pohjalta.

Tänäänkin olisin mieluusti vaan vätystellyt kotona, mutta tsemppasin sentään vähän. Ei huvittanut pätkääkään lähteä lenkille, mutta päätinkin tällä kertaa tehdä vähän erilaisen kierroksen. Lähden normaalisti kävelemään tuonne lenkkeilyreiteille, poispäin kaupungista, mutta en tänään. Päätin ottaa vähän rauhallisemmin ja lähdin kiertelemään asutusalueita ja tirkistelemään ihmisten koteihin. Olipahan piristävän erilainen lenkki.

Päivän lenkki:
sunnuntaikävely 75min, 6,7km

Paha vaaka

2009-11-13T10:17:00.002+02:00

Perjantaipunnitukset alkakoon taas. En ole vähään aikaan uskaltanut käydä vaa'alla, mutta nyt päätin, että pakko.
Argh! Luku oli vielä suurempi kuin odotin. Ja se on varmasti ollut tätäkin korkeampi. Tuli kyllä niin epäonnistunut fiilis, mutta täytyy vaan yrittää ottaa pieniä askelia. Jälleen kerran.

Mielihyvää lenkillä

2009-11-12T18:19:00.002+02:00

Vielä yksikään päivä ei ole tällä viikolla mennyt syömisten osalta kiitettävästi. Eilenkin vetelin iltapalaksi 400g kaupan halvinta lenkkimakkaraa, joka piti ostaa vaan koska se oli niin halpaa (-30%). Äly hoi? Tuollaista makkaraa ei pitäisi syödä vaikka sitä saisi ilmaiseksi.

Tämän päivän lenkki sujui oikein mukavasti. Tein taas havainnon, että suunnilleen siitä reilu puoli tuntia käveltyäni kehon valtasi sellainen hyvänolon- ja voiman tunne. Tutnui, että voisi kävellä tai hölkätä loputtomiin. Se sama tunne tulee joka kerta, välillä vähän voimakkaampana ja välillä huomaamattomampana. Voisiko olla, että siinä vaiheessa lihakset ovat riittävästi lämmenneet ja keho alkaa tuottaa endorfiinia tai jotain?

Päivän lenkki:
kävely(/hölkkä) 6,9km, 70min

Eilen en muuten käynyt lenkillä, vaan kävin tanssimassa. Menin tunnille pyörällä (4km/suunta), mutta sen lasken hyötyliikunnaksi, joten ei siitä merkintöjä.

Liikunta 11.11.
tanssi 60min

Calathea ja viina ne yhteen soppii?

2009-11-10T15:44:00.004+02:00

Eilinen meni hyvin. Kunnes sain kaverilta takaisin pienen summan rahaa, jolla ostin kaupasta ison pussillisen tacolastuja ja 200g valkohomejuustoa. Niistä + avocadosta ja kuivatuista luumuista sitten loihdin itselleni herkkuillallisen, jonka huuhdoin alas muutamalla lasillisella vodkaa. Hups.

Alkoholi on muuten yksi iso paha. Olen käyttänyt sitä viime kuukausina aivan liikaa. Silloin kun laihduin onnistuneesti, olin jättänyt kaikki alkoholijuomat lähes kokonaan. Nautin punaviiniä vain tarkoin harkituissa tilanteissa ja silloinkin kohtuudella. Nyt juon vähän väliä, enkä niinkään kohtuudella. Rappiolla on vaan niin hyvä olla...

Päivän lenkki:
kävely 9,2km, 100min

Päätös I

2009-11-09T13:40:00.002+02:00

Tein lenkin. Aion tehdä lenkin täst' edes joka päivä.

kävely 7,5km 80min

Alkumatkasta jo vitutti kuin isoa sikaa; takki kiristi, mp3-soittimen toinen kuuloke ei toiminut, kengät hiersivät. Keskimatkasta henkeä ahdisti, kengät hiersivät edelleen, palelsi. Löysin kuitenkin ihan hetkeksi sen ulkoilun nautinnon ja syksyisen luonnon kauneuden. Yritin pitää siitä tunteesta kiinni.

Matkalla jotenkin havahduin myös kuuluvani sikainfluenssan riskiryhmään. Olen sairaalloisen lihava. Olen sairaalloinen. Olen sairas olemalla niin lihava. Voisin sairaana ihmisenä mennä hakemaan piikin itselleni.
Seuraava ajatukseni kuitenkin oli, että jos saan kyseisen taudin, se on luonnonvalinta. Jos elimistöni ei kestä tautia ja kuolen, se on luonnonvalinta. Minulla ei ole mitään menetettävää. Ajattelin ihan oikeasti voivani kuolla menettämättä mitään.

Siis hetkinen? Niin kauan kuin en pidä itseäni minkään arvoisena, on kai ihan sama yritänkö elää terveellisemmin vai en. Se ei kuitenkaan tule onnistumaan. En enää muista mikä voima minua ennen ajoi eteenpäin? Muistan kyllä, että sain tyydytystä itse laihtumisesta, numeroiden pienenemisestä, jossain määrin siitä kontrollin tunteesta... mutta siinäkö oli kaikki? Siinäkö on kaikki?

Elossa ollaan ja paksusti voidaan

2009-11-06T11:12:00.003+02:00

Laskurin mukaan täällä käy yllättävän paljon porukkaa, vaikken edes ole jaksanut päivitellä. Mitä te odotatte löytävänne täältä? Onko mielenkiintoisempaa seurata lihomistani kuin laihtumistani?

Noh, missäs nyt mennään? Paino on edelleen noussut. Tänään vaaka näytti 105,0kg. Olen tavallaan päässyt kuitenkin siitä pahimmasta holtittomuudesta ylitse. Kiinnostus laihtumiseen ja laihduttamiseen, eli terveellisempiin elintapoihin on palannut. Vielä ei vaan käytäntö toimi niinkuin haluaisin.

Statukseni yhteiskunnassa on tällä hetkellä "työtön", ja tässä työttömyyden alkuvaiheessa olen vielä opiskelijaakin köyhempi. Rahaa ei irtoa vielä mistään suunnasta, mutta elettävä olisi. Tämä luonnollisestikin tarkoittaa sitä, että kaupassa ruokaostokset tehdään puhtaasti hinnan perusteella. Olen panostanut edullisiin kausihedelmiin, kaaliin, juureksiin, soijarouheeseen, tomaattimurskaan, kananmuniin ja ruishiutaleisiin. Näillä luulisi laihtuvan. Mutta koska itsekontrollini on ajoittain olematonta, eksyipä eräänäkin iltana ostoskorin kautta suuhun paketillinen brie-juustoa, pötköllinen maksamakkaraa ja pussillinen kuivattuja luumuja. Tästä voitte päätellä, että olen ihan yhtä onneton rahankäytön, kuin laihduttamisenkin suhteen.

Liikunta. Mitä se on?
En ole harrastanut aktiivista liikuntaa juurikaan. Jotenkin tuo syksyn hektisin ja stressaavin vaihe vei kaiken innon lenkkeilystä. Tanssimassa olen käynyt kerran viikossa (yhtä viikkoa lukuunottamatta) ja kerran kävin kokeilemassa zumbaakin (oli kivaa). Mutta siinäpä ne. Uimaan, vesijumppaan ja -juoksemaan tekisi kovasti mieli, etenkin kun lähiuimalani on taas auennut, mutta nyt ei vaan ole varaa. Kävelemään pitäisi aktivoitua, mutta kun ulkoilutakki ei meinaa mahtua päälle, ja flunssakin vaivaa. Niin, olen muuten tainnut flunssaillakin koko syksyn. En tosin näillä elämäntavoilla yhtään ihmettele, että kroppa huutaa apua jatkuvasti.

Itse asiassa mulla on ollut aika paljon kaikenlaisia vaivoja viime aikoina. Pahin kaikista on sellainen yleinen ähky jatkuvasti. Kymmenen kiloa lisäpainoa lyhyessä ajassa tietysti tuntuu raskaalta kantaa, mutta varmasti ruokavaliokin on osaltaan vaikuttanut. Ja se, että monena päivänä en ole muuta tehnytkään kuin syönyt... Lisäksi olen saanut kaikenlaisia vatsakramppeja, olen ollut jatkuvasti väsynyt ja muissa maailmoissa, kaikenlaisista henkisistä ongelmista puhumattakaan.

Tällä hetkellä peilikuvani näkeminen aiheuttaa lähinnä lannistumista ja ahdistusta. Olen jättänyt joitakin sosiaalisia tilantetakin taas väliin kun en kehtaa mennä tämän "läskin olon" kanssa minnekään. En pystynyt nauttimaan omista valmistujaisistanikaan epämukavan olon vuoksi.

Jottain tarttis tehrä.

2009-10-16T10:28:00.002+03:00

104,4kg. Aamupaino puuron ja kahvin jälkeen. Läski lisääntyy lähes eksponentiaalisesti.

Selityksiä: haastava elämäntilanne, epävarma tulevaisuus, kuristava yksinäisyys, elämänhalun puute, mikätahansakurjuusmaailmassa.

Helpointa on vaan rypeä itsesäälissä ja olla niinkuin kivuttominta on. Tällä ei ole enää mitään tekemistä laihduttamisen kanssa.

Haluan

2009-09-25T15:46:00.002+03:00

Täällä vatsa vaan kasvaa siihen tahtiin, että se on jo tiellä istuessakin. Oikeasti, taisi ne viisi kiloa asettua suoraan tuohon rintojen alle.

Koska laihduttaminen on tällä hetkellä jotain utopiaa, otan vastaan Sotanorsun haasteen ja kerron viisi asiaa, jotka saattaavat vielä joskus motivoida minut palaamaan kohtuuteen.

1)Haluan tavata (uusia) ihmisiä ilman, että ensimmäiseksi häpeän ulkonäköäni ja ajattelen, millaisena läskinä laiskimuksena ne minua pitävät.

2)Haluan, etten koskaan joudu enää jäämään pois jostakin vain siksi, että häpeän omaa vartaloani niin paljon. Esim. valokuvat, yhteissauna, yökerhot, treffit, kuntosalit, huvipuistolaitteet, mikä vain julkinen esiintyminen...

3)Haluan pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin kuin haluan - vain koska mahdun niihin!

4)Haluan harrastaa hyvää seksiä.

5)Haluan löytää oikean minäni jostain tämän läskin takaa.

Häviäjä

2009-09-06T10:59:00.002+03:00

*syvä huokaus*

En muistanut käydä perjantaina aamuvaa'alla, mutta tänään vaaka näytti aamiaisen jälkeen 102kg, joten reippaasti kolmenumeroisessa ollaan. Mitä tässä voi sanoa?

Ei niitä tuloksia ennenkään tullut sipsejä, piirakoita, jäätelöä, karkkia, kaljaa ja kaikkea mahdollista liikaa syömällä, eikä tämä dieetti toimi vieläkään.

Taidan olla stereotyyppinen esimerkki laihduttajasta, joka ensin pudottaa painoaan kovalla vaivalla ja pian lihoo ne takaisin korkojen kanssa.

Lauantaina kävin lenkillä... hip hurraa.
kävely 75min, 7,3km

Alamäessä lujaa

2009-08-26T19:24:00.002+03:00

Kohta ei mene enää farkut kiinni. En pysty hillitsemään syömishimojani yhtään. Ja niitä himojahan on!

Eilen kun olin vetäissyt noin vartissa pikarillisen jäätelöä, 350g maalaishyytelöä, vähän kermaviiliä, banaanin ja kipollisen maustamatonta jogurttia, oli pakko lähteä kauhean morkkiksen ja ähkyn siivittämänä lenkille. Jotain positiivista edes.

tiistai:
kävely/hölkkä 65min, 6,8km

Väärä suunta

2009-08-24T09:27:00.002+03:00

Kohta paukkuu sata kiloa rikki. Viikonloppu meni taas mussuttaessa kaikkea mahdollista, ja päälle vielä hieman lisää. Tätä menoa olen pian reippaasti kolmenumeroisissa luvuissa. Mistä ihmeestä sen motivaation löytäisi?

Olen sitä paitsi ollut vähän kipeänä, enkä ole uskaltanut lenkkeillä. Ehkä normaalisti olisin käynyt kävelemässä, mutta nyt minulla ei oikeasti olisi varaa sairastua ja jäädä kotiin, joten olen minimoinut lisäsairastumisen riskit. Tekosyy tai ei, ei liikkumattomuus silti ole mikään syy syödä kaksin käsin.

Taidan haastaa itseni herkuttomuuteen. Fuskaan tässä sen verran, että saan syödä ja nautiskella jo etukäteen sovituissa tapahtumissa, sekä jos yllättäen tulee jotain tapaamisia. Ongelma on kuitenkin se, että herkuttelen yksin ollessani. Ja yksin yleensä koko homma lähtee käsistä.

Viimeisen vuoden aikana olen laihtunut 20 kiloa, ja se tulos on yksinkertaisesti saavutettu järjestelmällisesti kieltäytymällä kaikesta ylimääräisestä. Tulevanakaan vuonna ei taida olla mitään oikotietä hoikistumiseen. Laihtuminen on raakaa peliä, nyt tarvitsisi vain osata asennoitua uudestaan.

Minulla on muutenkin tiedossa muutosten syksy, ja olen aina ollut huono käsittelemään monia asiaota yhtä aikaa. Laihtuminen ei tällä hetkellä ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä, mutta se ei saisi tarkoittaa että voin antaa itseni lihota.

Hei, muistatteko minut?

2009-08-20T13:21:00.002+03:00

Niin se kesä meni, ja arkiset opiskelurutiinit ovat palanneet takaisin. Nämä muutamat laihduttamisesta vapaat kuukaudet tekivät yllättävän vähän hallaa, ainakin jos puhtaasti vaa'alla mitataan. Pari kiloa lisää kaikesta siitä nautiskelusta ja ylenmääräisestä herkuttelusta ei ole paha hinta.

Omituista kuitenkin on se, että mielestäni vaatteet kiristävät enemmän kuin keväällä. Voiko olla mahdollista, että olen sekä kasvattanut lihasmassaani (mikä on todennäköistä) JA lihonut? Se selittäisi miksi vaaka ei paljon ole värähtänyt, mutta vatsa tuntuu kasvaneen.

Nyt on tietenkin valtavan iso haaste palata terveellisemmän elämän pariin. Oli tarkoitus jo viime viikolla aloittaa ruokavalion puhdistus, mutta käytännössä en ole vielä saanut mitään aikaiseksi. Syön edelleen kaikkea turhaa ja epämääräistä, mikä taatusti kostautuu pina, koska arkiaktiivisuuteni on laskenut huomattavasti, enkä enää huomaamattani kulutakaan pois niitä kaikkia syömiäni jäätelöitä ja herkkuja.

En kuitenkaan ole ajatellut alkaa laskemaan kaloreita tai kirjaamaan ylös syömisiäni. Mietin, että taidan taas keskittyä ennemminkin siihen, että harrastaisin tarpeeksi liikuntaa, ja söisin mahdollisimman monipuolisesti ja terveellisesti. Yritän tarkkailla annoskokoja ja välttää santsaamista.

Viime viikolla kävin lenkillä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. En todellakaan ole koko kesänä harrastanut töiden lisäksi minkäänlaista liikuntaa, ja olin ihan varma, että kestävyyskuntoni on huonontunut. En uskaltanut vielä hölkätä, ja tajusin siinä aikani kehoni fiiliksiä tutkaillessani, että minulla todellakin on liian pienet lenkkarit.

Niinpä kävin pari päivää myöhemmin ostamassa uudet Niken juoksukengät, ja tiistaina tein niillä kunnon lenkin. Hölkkäsin aika sujuvasti uuden ennätykseni, tai suunnilleen ainakin saman verran (1km). Olisin jaksanut varmaan paljon pidempäänkin, mutta maltoin hidastaa kävelyksi, etten nyt heti ensimmäisellä kunnon lenkillä riko paikkojani. Mutta ehkä se tarkoittaa sitä, etten ainakaan paljoa ole taantunut viimekeväisestä kunnostani, vaikka aerobinen harjoittelu onkin jäänyt vähemmälle.

En ole ihan vakuuttunut, että nuokaan kengät ovat juuri minun jalalleni parhaat mahdolliset, mutta ne eivät ainakaan purista varpaista, eikä koko matkana tarvinnut keskittyä kipristelemään varpaita tai muutenkaan tarkkailemaan askeliaan. Paitsi epätasaisessa maastossa nuo tuntuvat olevan liian pletkut, eli niissä ei ole riittävästi tukea. Mutta kuntopolullahan minä pääasiassa juoksentelenkin.

tiistai 18.8.
kävely/hölkkä 6,3km, 65min

Blogimaailmaan on taas ilmestynyt paljon uusia mielenkiintoisia laihduttamisesta ja terveellisemmistä elämäntavoista kirjoittavia ihmisiä, yritän tehdä kattavan kommenttikierroksen hetkenä minä hyvänsä. Tervetuloa lukemaan minunkin matkastani!

Helteinen tervehdys!

2009-07-03T20:04:00.003+03:00

Viikot kuluvat niin hurjaa vauhtia, etten meinaa perässä pysyä.

Kuten painotaulukosta näette, en oikeastaan ole sen enempää laihtunut kuin lihonutkaan. Paino vaihtelee yhä tuossa muutaman kilon marginaalissa. Sanotaan nyt vaikka, että hyvä niin. On nimittäin mennyt vähän överiksi välillä.

Eräänä päivänä päätin lähteä puistoon istumaan litran jäätelöpaketin kanssa. Ja toisena iltana söin kevyeksi iltapalaksi paketillisen valmisbroilerpyöryköitä. Kummastakaan ei jäänyt hyvä olo, mutta ylimääräisiä kaloreita tuli ainakin 1000. Esimerkkejä varmaan riittäisi, mutta en viitsi muistella.

Ongelmakseni olen nyt erityisesti huomannut sen, että syön kun en tiedä mitä muuta tekisin. Töiden jälkeen on vielä monta tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa, enkä oikeen osaa käyttää sitä aikaa muuhun kuin syömiseen. Jos en syö, tunnen oloni levottomaksi, keskittymiskyvyttömäksi, epävarmaksi, jotenkin häilyväksi. Kun saan ruokaa suuhuni rauhoitun ja voin sen hetken taas olla levollisin mielin.

Vika on psyykessä ja pääni varmaan kaipaisi kutistajaa, mutta näillä nyt mennään.

Kiitos taas vaan fyysisen työn, paino ei ole lähtenyt erityisesti nousuun.

Oikeastaan tulin alunperin kirjoittamaan tänne aiheesta "Miksi haluan laihtua?", mutta aihe olikin paljon vaikeampi kuin odotin. Tyhjentävin ja kaikenkattava vastaus on oikeastaan se, että haluan näyttää paremmalta. Se on vain kaikessa yksinkertaisuudessaan jotenkin surullista, sillä se ajatus sotii lähes kaikkea sitä vastaan, mitä arvostan ja millaisia arvoja haluaisin vaalia tässä elämässä. Monet tuntuvat laihduttavan terveydellisistä syistä, mutta minä en osaa pelätä sairauksia. Tuntuu, että motiivini eivät kanna, ja toisaalta olen aivan liian hedonistinen laihtuakseni.

Ajatus ei pysy yhtään kasassa, mutta se on tyypillistä minulle.

Vapaa

2009-06-13T08:08:00.002+03:00

Päätin, että pidän koko kesän vapaata laihduttamisesta. En edes yritä elää kevyesti. Syksyllä kun työt loppuvat, katson tilannetta uudestaan ja tarvittaessa otan yhteyttä lääkäriin ja tutustun Reductiliin.

Viime viikolla paino teki kummallisen notkahduksen, ja luulen että se on se minun "oikea painoni". Nyt tuntuu taas sormet olevan turvoksissa ja kehossa nestettä vähän ylimääräistä. Eikä ihme kaikkien sipsien ja muiden namistelujen jälkeen.

Vaa'alla käyn yhä viikottain ja 100kg on raja, jolloin mun laihdutusvapaa raukeaa ja pakko nostaa taas kissa pöydälle. Mutta muuten tietysti yritän muistaa terveellisen ruokavalion ja välttää ihan hillitöntä mätöstelyä.

Kirjoittelen tänne edelleen satunnaisesti ja ainakin painotaulukkoa päivittelen. Aiheita kirjoitella kyllä löytyisi, mutta tuntuu vain etten yksinkertaisesti jaksa.

Heikkous voittaa

2009-05-21T09:03:00.003+03:00

Eilen muistin ostaa pariston, ja tänä aamuna ponkaisin vaa'alle: 99,2kg. Sellaista se sitten on, kun syö mitä huvittaa. Tuossa saattaa näkyä eilinen sipsipussi, mutta enivei painoni on ihan oikeasti noussut.

Arvatkaa vaan, suunnittelinko tämän viikon ruokailut? Ja jos vähän suunnittelinkin, söin seuraavan päivän ruoat jo edellisenä iltana. Töiden jälkeen söin taas johonkin ihan muuhun kuin nälkääni. En tiedä olisiko auttanut, jos olisin saanut purkaa ajatuksia uudesta työstä jollekin. Nyt vaan kävin jotenkin ylikierroksilla ja tietysti söin, kun syöminenhän tunnetusti auttaa kaikkien epämääräisten tunteiden käsittelemiseen... Tai sanotaanko niin päin, että syöminen auttaa olemaan ajattelematta.

Eli pohjalla ollaan. Nyt ensimmäinen askel olisi jättää päivittäiset herkuttelut pois. Tällä viikolla olen joka päivä syönyt jäätelöä. Eilen lisäksi palkitsin itseäni suklaalla ja sipsipussilla. Pitäisi päästä eroon siitä, että yritän hemmotella itseäni joka päivä jollain.

Onneksi minulla on fyysinen työ, se antaa jonkin verran anteeksi. Ja iso kiitos vain työnantajalleni, joka ylipainostani huolimatta uskoi, että voin olla tehokas, ammattitaitoinen ja luotettava työntekijä, joka kykenee fyysiseen työhön siinä missä normaalipainoiset kolleeganikin.

Mutun voimalla

2009-05-13T10:51:00.003+03:00

Vaaka ilmeisesti päätti, ettei enää aio ilmoittaa yli 100kg meneviä lukuja. Selvä se sitten on, ollaan ilman vaakaa. Tässä on nyt valtava riski tapahtua mitä vaan, mutta katsotaan. Voi tosin olla, että vaa'attomuus alkaa ahdistaa jo heti huomenna ja uudet paristot on hankittava.

Ensi viikolla arkeni muuttuu kuitenkin radikaalisti. Aktiivisuustaso nousee ja ruokailut muuttuvat totaalisesti. Nyt olisi hyvä vaihe suunnitella tarkkaan syömiset, ettei tilanne karkaa siihen, että päivällä syön vain vähän jotain epämääräistä ja illalla raskaan päivän jälkeen haalin kaupasta kaikenmaailman valmisteita ja herkkuja kiljuvaan nälkääni. En vain koskaan ole osannut suunnitella syömisiäni ja vaikealta se tuntuu nytkin. Mutta pakko.

Superiso kiitos kaikille tsempistä! Ilman tätä blogia en varmaan välittäisi itsestäni sitä vähääkään mitä nyt..

Nopeasti lähtölukemiin?

2009-05-09T09:14:00.003+03:00

Eilinen lukema vaa'alla oli hurja. Kilon verran niitä kuuluisia turvotuksia oli hävinnyt vapusta, mutta siltikin tein tämän vuoden ennätyksen.

Äkkiä ne kilot kertyvät. Kilo-pari viikossa ei ole mikään ihme. Loppukesästä pääsisin hyvin lähtölukemiin. Mitenköhän on, siihenkö nyt tähtään?

Parempaan päin

2009-05-07T21:20:00.003+03:00

Vau, eka päivä ikuisuuksiin kun olen syönyt laadullisesti ja määrällisesti täysin ihanteellisesti. Ja lenkilläkin kävin. Nyt on hyvä olo.

Mutta viikonloppuna on taas kahtena päivänä juhlat. Yritän nyt kuitenkin pitäytyä kohtuudessa ja maistelen herkkuja vain vähän.

Ehkä tämä tästä...

kävely/hölkkä 70min, 7,3km

Uusi alku ja loppu

2009-05-06T18:55:00.003+03:00

Mitähän sitä kehtaisi tänne taas kirjoittaa?

Aamulla istuin bussissa ja päättäväisin mielin ajattelin, että tänään sen on taas alettava. Tänään ryhdyn syömään kohtuudella ja terveellisesti. Tänään sille ei ole mitään estettä, päinvastoin tänään on loistava päivä aloittaa.

Se päivä oli niin kauan, kunnes lounaalla oli tarjolla kahta herkullista pääruokavaihtoehtoa ja jälkiruoaksi kakkua. Päivälliselläkin tarjoiltua vaaleaa leipää upposi suuhuni kolmin kappalein. Että se siitä hyvästä ajatuksesta sitten.

Illemmalla kävin kaupassa ja ihan tosissani jouduin taistelemaan, että ostan vain ne suunnittelemani hedelmät ja säilykkeet, enkä yhtään jäätelöä, juustoa, sipsiä tai matsikaljaa illaksi.

Heti kun pääsin kotiin söin hädissäni kolme nektariinia, omenan ja appelsiinin. Etten nyt vain riutuisi nälässä kun en saanutkaan jätskiä.

Kauppareissulla kävin myös muutamassa rättikaupassa sovittelemassa vaatteita. En mahtunut edes tavallisiin XXL-koon vaatteisiin. Onneksi nyt on muodissa kaikenlaisia jättikokoisia paitoja yms. jotka mahtuvat minullekin, mutta joiden sisällä minä yhä näytän jättikokoiselta.

Sovituskoppimasennukselta en tietenkään välttynyt. Höllyvät löllyvät ihrat vaan jäivät kummitelemaan peilistä varmaan vielä seuraavaakin asiakasta. Todella ällöttävää. Läskien lisäksi minua on siunattu huonolla iholla, rasvoittuvalla tukalla ja kurjalla naamalla, niin yritä siinä sitten olla jotenkin.

Eilen kävin kyllä lenkillä, kivat mulle.

tiistai:
kävely/hölkkä 60min, 6,5 km

Auts

2009-05-03T08:29:00.004+03:00

Vapunjälkeinen paino tänä aamuna: 100,0kg.

Ees taas

2009-04-24T15:15:00.003+03:00

Kumma juttu tuo paino. Miksiköhän se nyt oli melkein kilon vähemmän kuin viime viikolla? En oikein voi väittää keventäneeni paljonkaan, enkä ole tällä viikolla urheillut kertaakaan.

Tänään kyllä olisi aikaa lenkkeillä, täytyy varmaan käydä sulattelemassa jäätelöt mahasta...

Edit. 17.27
Tein kävelylenkin luonnonsuojelualueella ja meinasin pakahtua keväisen luonnon kauneudesta.

kävely 9km, 90 min

Vatsa kasvaa syödessä

2009-04-18T10:28:00.003+03:00

Kuukaudessa kaksi kiloa. Jos se olisi alaspäin, asiat olisivat hyvin. Mutta kun se on ylöspäin.

Minun ei kyllä vieläkään tarvitse ihmetellä miksi näin on. Eilenkin ostin mämmiä (tarjouksessa oli) ja purkin kuohukermaa (no mitä muutakaan) sen kanssa. Samoin kuin eilen olin jo syönyt jäätelön (nokun ilmatteeks annettiin) ja keskiviikkona kävin Hesessä ranskalaisilla (menin vaan seuraksi). Tässä vain muutama esimerkki.

Liikuntakaan ei nyt suju, kun alkuviikosta venäytin selkäni. Pitäisi aina muistaa oikea nostoasento, eikä vaan äkkiä repäistä selällä... Ei tuo alaselkäkipu liikkumista estä, mutta ei vaan huvita kun jatkuvasti särkee ja kävelyasentokin on vähän kummallinen. Täytyy silti pysyä liikkeessä, vaikka hikilenkki ei nyt huvitakaan.

Jotenkin ei nyt kiinnosta tehdä tuolle ruokavaliollekaan mitään. Vaikka läskit ahdistaa ja vaatteet kiristää. En muuten enää muista, miltä tuntui olla 20 kiloa painavampi, vaikka nyt jo muutama lisäkilo tuntuvat ihan hirveiltä. On mulla mahtanut paha olla.

2009-04-13T19:34:00.003+03:00

Mistä tietää että syöminen on ongelma?
Siitä, kun kauhoo lusikalla Oivariinia suoraan purkista kun kaikki muu on jo syöty.

Kevät! Aurinko! Luonto! Voisin lentää!

2009-04-12T12:21:00.004+03:00

Täytyy äkkiä kirjoittaa kun on jotain hyvää kerrottavaa.

Mahtava ilma, mahtava lenkki!

Löysin upeat lenkkimaastot tästä lähistöltä. Tai olen kyllä tiennyt niiden olemassaolosta, mutta jostain syystä en ole aiemmin sinne suunnalle eksynyt. Ihanaa, keväinen luonto on parasta mitä tiedän, ja nyt ainakin on selvää, missä siitä tulen nauttimaan.

Hölkkä sujui kuin lentäen, tuntui että olisin voinut juosta loputtomiin. Olisin varmasti tehnyt paljon pidemmän lenkin, ellei jo alkumatkasta ilmaantunut vessahätä olisi pakottanut kotiin.

Nyt on siis hyvä mieli, mutta katsotaan mihin tämä vuoristorata seuraavaksi suuntaa...

Viikon liikunnat:
ke pyöräily 17min 5,6km
to kävely/hölkkä 75min 7,7km
pe kävely/hölkkä 55min 5,9km
la pyöräily 45min 10km
su kävely/hölkkä 75min 8,2km

Syvänne

2009-04-11T20:57:00.002+03:00

Edellisen entryn loppuun heitin itselleni haasteen...

Ensimmäinen kohta on rikottu jo kahtena iltana, ja toisesta olen pysynyt erossa sipsipussin ja lettukasan avulla.

Tiedän että syön (ja juon) helpottaakseni kaikkia ikäviä tunteita, mutta mitä sitten?! Mitä sitten pitää tehdä kun ne tunteet on tiedostanut? Liikunta auttaa edelleen sen hetken, mutta kun sitäkään ei voi harrastaa 12 tuntia vuorokaudessa.

Hakisin lääkäriltä Reductil-reseptin heti, jos olisi varaa ostaa niitä nappeja.

Lomaläskit puntariin

2009-04-10T11:18:00.003+03:00

Lupasin päivittää painoni tänään, ja sen myös tein. Siitäkin huolimatta, että tämä viikko ei vielä ollutkaan se kevennetty. Pieni ylläri alkuviikosta sekoitti kaiken ja annoin itselleni liikaa löysää. Olen kyllä availlut Kiloklubin sivuja ja vähän merkkaillut ja suunnitellut, mutta en ole pysynyt tavoitteissani.

Esim. keskiviikkona olin illalla Kiloklubin mukaan nauttinut ihanteellisesti ravintoa, ja tyydyinkin jo iltapalaksi nakertamaan selleriä, kunnes kahmaisin kaapista vielä sellaiset yli 500kcal yösyömiset. Ja eilen, kun kävin elokuvissa, niin vissypulloa ja pastilleja ostaessani mukaan tarttui ciabatta-leipä, jonka vetäisin pikkunälkääni ennen näytöstä.

Mutta kaikesta lipsumisen ja herkuttelun määrästä huolimatta painoni on pysynyt melko maltillisissa lukemissa.

Polkupyörän kaivoin varaston uumenista esille, ja testiajoin sillä kauppaan ja takaisin jokusen kilometrin. Tehokkaalta tuntui, joten täytyy varmaan noita pyöräreissuja alkaa suunnittelemaan tässä kevään mittaan. Ja hankkia kypärä!

Eilen kuulin ennen lenkille lähtöä hyviä uutisia, ja painelin 7,7 km kovin innokkaana ja tehokkaana. Kyllä mieliala vaan vaikuttaa omaan tehotasoon. Tein vain pienen virheen, kun lähdin kulkemaan sulaa kuntopolkua pitkin, joka ei pohjoisrinteellä ja metsän uumenissa ollutkaan vielä yhtään sula. Ja tiedättekö mitä, kengät eivät puristaneet yhtään! Mietin, että kostea ilma ja pari askellusta vesilätäkössä saattoivat vähän avittaa kengän muotoutumista. Eiköhän noilla kesällä juosta ihan ilman ongelmia.

Sitä tässä nyt vaan mietin, että vaikka olen kulkenut jo aika pitkän matkan ja kiloja on takana, on niitä edessä vieläkin enemmän eikä määränpäätä näy missään. Paljon olen oppinut, mutta niin paljon on vielä opeteltavaa, ettei tätä projektia voi jättää puolitiehen.

Aika paljon on tullut takapakkia, kun kevättakki sen kun pienenee ja kesän tavoitehousut kutistuvat kaapissa entisestään, mutta ehkä tämä on tehnyt hyvää mielelle. Tai näin haluan uskoa. Mutta nyt tästä ei ole kuin yksi suunta, eikä se suunta saa jäädä epäselväksi kenellekään.

Mukavaa pääsiäisviikonloppua!

P.S. Alkoton ja suklaaton pääsiäinen on ensimmäinen haasteeni. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

Negatiivinen positiivisuuspostaus

2009-04-05T09:22:00.004+03:00

Onhan se paino noussut. Ainakin pari kiloa on tullut lisää. Mutta huomenna aion taas keventää. Toivottavasti edes osa painosta on vain ylimääräistä nesteturvotusta.

Mieli on apea. Tunnen epäonnistuneeni taas niin monessa eri asiassa. Tämä aika on haastavaa syömisten suhteen. Epäilen taas, että olen väärällä tiellä, kun yritän hoitaa mielenterveyttäni laihduttamalla. Tai kun kuvittelen, että laihtuminen on ainoa ratkaisu ongelmiini.

---

Ehkä nyt, kun mieleni tekisi vain vajota pimeään vaatehuoneen nurkkaan loppuiäksi, on hyvä pohtia muutama hyvä asia ulkonäössäni.

-Minulla on melko sirot nilkat
-Käsivarteni ovat hoikat suhteessa vartalooni
-Huulet ovat ok
-Hiukseni ovat paksut

Siinähän niitä jo onkin. Ihanaa, kun voi tuntea itsensä kauniiksi naiseksi juuri sellaisena kuin on... *angst*

Läskilomalla paino ei nousekaan?

2009-04-01T09:08:00.003+03:00

Paino on noussut yllättävän vähän. Tänä aamuna vaaka näytti 95,4kg, vaikka minusta se olisi voinut helposti näyttää 100kg. Täytekakkua, suolaisia leivonnaisia, sipsejä, suklaata, salmiakkia, alkoholia, kebabbia, After work -buffet, kermajuustoja... joka päivä jotain! Näilläkö en ole saanut itseäni lihoamaan tuon enempää? Varaudun kyllä vielä loppuviikosta ja ensi viikollakin kohtaamaan hurjempia lukuja.

Liikunta on jäänyt harmillisesti taka-alalle. Tai no, viime viikolla loppunut työharjoittelu tosin kävi aivan riittävän hyvin liikunnasta, ja tälläkin viikolla ehdin jo lenkille ja kävin tanssimassa, vaikka olo on vähän kipeä (voi kyllä, TAAS tuntuu puolikuntoiselta). Erehdyin ottamaan muutaman juoksuaskeleen asfaltilla, ja sain heti jalkani kipeäksi. Täytyisi vaan malttaa odottaa kuntopolkujen kuivumista ja säästää ne juoksuaskeleet sinne.

Aika paljon kyllä lenkillä häiritsi liian pienet lenkkarit. Onneksi ne eivät sentään hierrä, mutta varpaiden puutuminen tuntuu myös inhottavalta ja vie pois osan lenkin tuomasta nautinnosta. Täytyy kai vaan tottua.

Nyt syön aamiaiseksi luomua ruispuuroa luomuilla kauraleseillä, ja sekaan taidan heittää mahtavia goji-marjoja, kun mustikoitakaan ei nyt ole.

Menköön

2009-03-26T19:15:00.002+02:00

En tiedä mitä vaaka näyttää, mutta olo on paksu ja pöhöttynyt. Ja naamasta näkee, ettei ruokavalio ole ollut kovin terveellinen. Juuri äsken söin melkein pötköllisen Tobleronea, kun huomasin leivonnaisia varten ostaneeni sitä väärän värisenä. Vaikka minusta se on aika pahaa.

Hiilareita olen syönyt liikaa ja vääränlaisia. Olen perustellut esim. makaroonin syömistä sen edullisuudella. Einesruokaakin on jääkaapin kautta suuhun eksynyt... aika paha.

Tämä loma ei selvästikään tee minulle hyvää, mutta lusitaan nyt loppuun asti.

Löysäys

2009-03-19T20:41:00.002+02:00

Päätin pitää sen aiemmin jo puhutun laihdutusloman. Oikeastaan se tarkoittaa vain sitä, etten päivitä painoani minnekään muutamaan viikkoon. Yritän yhä pitää syömiset jotenkin kurissa ja pysyä aktiivisena. Viikon päästä toivon pääseväni kevään ensimmäiselle hölkälle.

Tämä maaliskuu on aina yhtä stressaavaa aikaa. Ja toisaalta nyt on joka viikonlopulle tiedossa syitä juhlia, enkä halua tiukistella kun muutenkin ahdistaa.

Painon päivitän tänne seuraavaksi 10.4. Saatan kyllä silti kirjoitella kuulumisia ja varmaan väliaikatietoja painostakin, kun en kuitenkaan malta pysyä pois vaa'alta.

Yritän myös keksiä itselleni jonkin muun säännöllisen liikuntamuodon kun vesijumppa (ja uinti ja kuntosaleilu) jäi kokonaan pois.

Vyöstä ja haaveilusta

2009-03-15T07:58:00.003+02:00

Kävin viime viikolla ostamassa elämäni ensimmäisen vyön itselleni Tarjoustalosta. Huvituin kyllä itsekseni, kun pisimmissä malleissa luki "ylipitkä". Ilmeisesti ostamani 120cm vyö ei vielä ollut liian pitkä, mutta 135cm jo oli. En siis taida tuon vyöluokituksen mukaan olla enää "ylipaksu".

Seuraavaksi vähän haaveilua, mitä haluaisin ostaa tulevaisuudessa hoikentuneen ruhoni kaunistukseksi. Vielä olen liian paksu näihin, mutta ehkä joskus:

-Istuvat farkut, jotka eivät ole (löysää) stretchiä. Ärsyttävää, kun joustavat farkut aina venähtävät niin, etteivät enää muutaman käyttökerran jälkeen istukaan hyvin, vaan lörpöttävät ikävästi reisistä, vaikka kuinka olisin valinnut mahdollisimman pienen koon.

-Kauniit, seksikkäät alusvaatteet. Sukkanauhaliivit. Ei tästä vartalosta enää kaunista saa, mutta jos nyt edes niin, ettei mistään mikään pursuisi pahasti ylimääräisen näköisesti.

-Tyköistuva nahkatakki. Haluan sellaisen rokkarihenkisen lyhyen nahkatakin, joka näyttää hyvältä niiden tyköistuvien farkkujen ja bootsien kanssa.

-Korsetti. Olisi hienoa, jos joskus olisi vyötärö, jota voisi korostaa jollain kauniilla korsetilla.

-Nahkahame. Lyhyt, pehmoinen nahkahame olisi ihana.

Lisäksi haaveilen laadukkaista korkokengistä. Omistan tällä hetkellä muutamat halpiskorkkarit, joiden kanssa olen yrittänyt opetella kävelemään, mutta huonoin tuloksi. Uskoisin, että kevyemmän ruhon kanssa kävelykin sujuisi paremmin ja voisin panostaa myös kenkiin enemmän.

Tämän hetkinen pukeutumistyylini ei juurikaan vastaa sitä, miten haluaisin pukeutua, jos vartaloni ei olisi esteenä. Nyt päällä on lähinnä sitä, mikä mahtuu. Tosin myös sitä, mihin opiskelijabudjetilla on varaa.

Hätä on tämän näköinen

2009-03-14T20:05:00.002+02:00

Olin eilen todella yllättynyt, ettei paino ollut noussut tuon enempää! Edellisenä viikonloppuna nimittäin kävin leffateatterissa nauttimassa koko arsenaalin eväitä (karkkia, suklaata, popcornia ja viiniä) ja pitkin viikkoa olen syönyt todella epämääräisesti. Iski kamala stressi ja ahdistus, enkä edelleenkään osaa helpottaa tunnetta muuten kuin syömällä. Syöminen auttaa tasan sen aikaa, kun ruoka on suussa, ja ahdistus jatkuu heti kun syöminen loppuu. Ei siis kovin tehokasta kivunlievitystä, mutta en tiedä muustakaan...

Lisäksi tajusin tänään, että olen tämä projektin myötä alkanut syömään suklaata. Ostelen vähän väliä tummaa suklaata, kun se on "niin terveellinen herkku", vaikka aiemmassa elämässäni ei olisi tullut mieleenkään herkutella suklaalla. Täytyy varmaan kiinnittää asiaan enemmän huomiota.

Eilen meni pussillinen sipsejä ja tänään sitä suklaata. O-ou?

Sano se kuvin

2009-03-07T09:16:00.006+02:00

Olen tosi huono tämän kuvankäsittelyn kanssa, mutta näkeehän tuosta jo muutoksen. Voi apua kuinka paksu olen ollut...

Nuo vaatteet ovat kyllä järkyt xD Taisin valita ne alunperinkin niin, että näyttäisin mahdollisimman rumalta.

P.S. Kukaan perheenjäseniä lukuunottamatta ei ole maininnut mitään painostani. Eivätkö ihmiset huomaa, vai eivätkö vain uskalla sanoa mitään. Vai eikö niitä kiinnosta? Minulle laihdutus on ehkä 80% ulkonäkökysymys, vaikka muiden syiden kai pitäisi painaa enemmän...

Vihdoinkin

2009-03-06T19:30:00.003+02:00

Kas, olipas pudotus tällä viikolla! Se tarkoittaa sitä, että en ole kuin viikon jäljessä tavoitteistani. Hyvähyvähyvä.

Vaikka on tämä kyllä hauskaa, kun pitsalla ja laskiaispullilla laihtuu. Tähän kyllä sopii mitä parhaiten telkkaristakin tuttu lausahdus "Kuluta mitä syöt, syötpä mitä tahansa!" Fyysinen työ on pelastukseni, en halua enää koskaan koulun penkille istumaan, siis ihan kirjaimellisesti istumaan.

Huonojakin uutisia on. Käyttämäni uimahalli suljetaan kokonaan korjaustöiden vuoksi. Se tarkoittaa sitä, että viime keskiviikkona oli viimeinen vesijumppa osaltani tänä keväänä. Eikä enää ole asiaa kuntosalillekaan. Voi itku! Harmittaa ihan tositosi paljon. Tiedän, ettei minun tule lähdettyä minnekään muualle uimaan, kun joutuisi kahdella bussilla kulkemaan, ja voi olla että kuntosaliharrastuskin jää. Tuossa aika lähellä olisi naisten oma kuntokeskus, mutta en uskalla edes ajatella niitä kuukausimaksuja, joita siellä vaaditaan.

Mutta. Toivotaan, että pian tulee kuiva ja lämmin kevät, että pääsen kuntopolulle juoksentelemaan. Nyt olisi tärkeää, että saan pidettyä itseni aktiivisena, enkä masennu uimalan sulusta.

Negatiivista energiaa

2009-03-01T08:50:00.003+02:00

Ärh. Mikä ihmeen voima minut sai taas eilen tyhjentämään koko jääkaapin? Päivä meni hyvin ja olin hyvällä tuulella, mutta silti aloin illalla syömään nonstoppina. Taisin taas syödä yksinäisyyteen ja tyhjyyteen? Huoh.

Perjantain punnitus oli ihan ok, ei tullut ainakaan plussaa. Olen syönyt melko reippaanlaisesti, mutta toisaalta olen ollut koko viikon erittäin aktiivinen töissä. Jos olisin malttanut ottaa tämän viikonlopun kevyesti, olisin uskaltanut toivoa ensi viikolle kunnon pudotusta, mutta saa nyt taas nähdä.

En päässyt tavoitteeseeni (helmikuun loppuun mennessä 95kg), mutta toisaalta en voi väittää kovasti yrittäneenikään. Edellisessä entryssä olin kovin hyvillä mielin ja toiveikkaana tulevaisuudesta, mutta tänään taas tuntuu, että en voi onnistua, ellen saa elämääni tässä ja nyt kuntoon.

Nyt alan sentään olla vihdoinkin kokonaan terveiden kirjoissa. Suuriin urheilusuorituksiin tuskin silti lähiaikoina ryhdyn, sillä työpäivät ulkona kuluttavat energiaa aivan riittävästi. Vähän kyllä kutkuttaisi lähteä juoksentelemaan, mutta luulen, että odotan edelleen sulia teitä ja lämpimämpiä ilmoja.

Laihdutusloma?

2009-02-26T17:16:00.003+02:00

Kiitos taas kommenteista! Minulla ei ole ollut taaskaan energiaa tähän blogiin, mutta ajattelin nyt kommentoida tuota ideaa "laihdutuslomasta".

Näin äkkiseltään ajateltuna ns. loman pitäminen laihduttamisesta kuulostaa ihan hyvältä idealta, mutta kun mietin tarkemmin, en oikeastaan tiedä miten mikään muuttuisi.

En ole millään kuurilla, jonka voisin keskeyttää, eikä oikeastaan ole mitään, mitä voisin taas sallia itselleni. Koska haluan kuitenkin edelleen syödä terveellisesti ja monipuolisesti, vältellä pahoja hiilareita ja harrastaa mahdollisimman paljon liikuntaa, käytännössä mikään ei muuttuisi.

Oikeastaan koen jo olevani sillä "lomalla". Viime syksynä olin kuitenkin paljon tiukempi monen asian suhteen: kieltäydyin järjestelmällisesti kaikista herkuista, jätin ruoasta rasvaisimmat osat syömättä, alkoholia otin vain harvakseltaan jne.

En tiedä millaisen kuvan olette saaneet minusta nyt, kun painoni on junnannut samassa. En kuitenkaan ole oikeasti pettynyt itseeni, ja ihmettelen välillä edelleen muuttunutta vartaloani hyvillä mielin. En kuitenkaan ole vuosiin ollut näissä lukemissa.

Mikään ei silti muuta sitä tosiasiaa, että olen edelleen pahasti ylipainoinen ja laihdutettava on. En voi loppuelämäkseni jäädä tähän tasannevaiheeseen, mutta kuten kaikki laihduttajat tietävätkin, hitaasti hyvää tulee!

Tällaista tänään, ensi kerralla voin taas itkeä epäonnistumistani ;)

Perimmäinen ongelma

2009-02-20T08:50:00.004+02:00

Uskottelin viime entryssä itsellenikin, että ihan hyvin tässä on mennyt. Kaikki voivat kuitenkin todeta viereisestä painonkehitystaulukosta, että ihan niinkään ei voi sanoa. Pariin kolmeen kuukauteen ei ole oikeastaan tapahtunut minkäänlaista muutosta. Tiedän itse tasan tarkkaan missä on vika, minun ei tarvitse heittää ilmoille yhtään epätoivoista kysymysmerkkiä.

Nyt ollaan nimittäin laihduttamiseen liittyvän perimmäisen ongelman äärellä. Sen voi kukin nimetä miten haluaa: tahto/motivaatio/itsekuri/itsehillintä/arvojärjestys/nautinnonhalu tmv.

Saattaa olla, että kaivan kuoppaa itselleni, mutta uskon, että vähäisellä liikunnalla on ollut itselleni suuri merkitys. Näin ei tietenkään saisi olla, että liikkumiset tai liikkumatta jättämiset vaikuttaisivat suoraan syömiseen, mutta en ole päässyt niin pitkälle tässä projektissa, että voisin pitää niitä erillään.

Mutta vielä on mahdollista saavuttaa asettamani tavoite. Vai onko?

Huonosti kuuluu

2009-02-19T14:03:00.002+02:00

Nyt alkaisi jo riittämään tämä puolikuntoisena elely. Eilen uskaltauduin vesijumppaan, jossa kaikki tuntui hyvältä, mutta tänään on olo taas astetta heikompi. WÄÄÄ! Tulisi sitten kunnon keuhkokuume niin voisin pari päivää rehellisesti sairastaa ja sitten viettää taas tervettä elämää. Nyt yritän ottaa vähän iisimmin ja kuulostella koko ajan kehoani, mutta ei siitä tunnu olevan mitään apua.

Oikea korvani on ollut lukossa pari viikkoa, olisi myös hauskaa saada kuulo takaisin.

Mutta mitenkäs se ravintopuoli sitten? Noo.. olisihan sitä voinut fiksumminkin syödä. Eilen maistoin laskiaispullaa ja illalla vetelin n. 10 ruispalaa aikani kuluksi. Eli vähän olisi viilaamista, mutta ei mitään pahoja ylilyöntejä ole tapahtunut. Kaalikeitto on ollut viikon suosikki.

Tuossa joku päivä testasin uusia vähäkalorisia Nellie Dellies -karkkeja. Ostin pussin Salty liquoriceja ja hyviä olivat. Tulivat myös liukkaasti ulos korkean kuitupitoisuutensa ansiosta :D Sport-lehti valistaa, että pussillisessa (70g) karkkeja on kuituja 16 ruispalan verran! Huisia.

Kestoflunssa

2009-02-17T09:04:00.003+02:00

Flunssa se vaan pystyy sitkeästi. Lauantaina uskaltauduin vähän pidemmälle (mutta rauhalliselle) lenkille 7,8km, 80min, vaan seuraavana päivänä oli aivan kaamea olo. Harmittaa ja turhauttaa, koska olisin halunnut viettää oikein aktiivisen liikuntaloman tällä viikolla, mutta nyt tämä on kaikkea muuta.

Pääsin aika hyvin oikelle urille syömistenkin kanssa. Lauantaina tosin leivoin ystävänpäiväkääretortun, josta söin itse viikonlopun aikana ehkä 1/3. Se oli harkittua, mutta kun se ei jäänyt siihen.

Vähän yllätyksekseni tuo ystispäivä aiheutti ahdistusta, ja se kun liitettiin tähän flunssaturhautumiseen, ja vielä iskettiin päälle perus itsesääli, niin ei taas kauheasti ollut väliä mitä söin. Söin sitä mikä lohdutti, tai siis minkä kuvittelin lohduttavan. Morkkis, ähky ja huono omatunto mm. pellillisestä herkkunachoja vain tuli.

Vaaka jo ehdotteli melko alhaisia lukemia, ja uskoin pääseväni tavoitteeseen tämän kuun loppuun mennessä. Mutta saa taas nähdä. Jos ei paino noussutkaan, niin suolaturvotus on tällä hetkellä aikamoinen.

Onneksi ensi viikolla alkaa työharjoittelu. Aktiiviset päivät ulkona ja hyvin suunnitellut eväät eivät voi pettää. Nyt vaan pitäisi alkaa sitä eväslistaa miettiä. Ja saada itsensä terveeksi!

Suolet mykkyrällä

2009-02-11T16:28:00.002+02:00

Eilinen tanssi tuntuu pakaroissa ja sisäreisissä. On se vaan mahtavaa, että on olemassa noin hauska ja mukava liikuntamuoto.

Kiva myös huomata, että tämä ryhtiliike näkyy nyt jo vaa'alla. Sillä on minulle niin suuri merkitys, että tulokset näkyvät heti, eivätkä kuukauden tai puolen vuoden päästä. Vaikka tietysti puolessa vuodessa tapahtuva muutos se vasta ilahduttaakin.

Jostain syystä olen kärsinyt kovista vatsakivuista viime päivät. Mahtoikohan äkillinen moskan lapioimisen lopettaminen pistää suolet mykkyrälle? Liian vähän punkkua ja liikaa kuituja?

Vitamiinikauppaan pitää marssia heti kun jostain ilmaantuu muutama euro taskun pohjalle.

Illalla ves'jumppa.

Kipeilyä

2009-02-10T14:52:00.004+02:00

Koko viime viikon oli sellainen tunne, että olen tulossa kipeäksi. Olo on ollut vähän nuhainen ja tukkoinen, ja jonain päivinä mittailin jo kuumetta. Keskiviikkona jätin vesijumpan välistä varmuuden vuoksi.

Vasta eilen oli oikeastaan ensimmäinen normaali päivä, mutta tänään taas aivan outo olo. Illalla on tanssi, jonne aion mennä olosta huolimatta.

Ärsyttää, kun minulla ei ole aiemmin ollut tapana sairastella mitään flunssia tmv. lähes koskaan, mutta tämän laihdutusprojektin aikana olen vähän väliä kipeä tai jotenkin vajaakuntoinen. Luulisi, että asia olisi aivan toisin päin, mutta näin nyt vaan on.

Lyhyesti

2009-02-09T19:28:00.004+02:00

On jäänyt niin vähälle päivittäminen, että en tiedä mistä nyt kirjoittaisin. Tässä pääasiat lyhyesti:

1) Paino on noussut pari kiloa.
2) Viikonloppuna taannuin lähes entiselle tasolle, unohdin kaikki terveellisen elämän perusasiat ja lisäksi vietin molemmat päivät lievässä krapulassa.
3) Tänään tein ryhtiliikkeen. Olen syönyt järkevästi ja tulin juuri pitkältä lenkiltä.

Haluan mahtua kesällä tavallisiin vaatteisiin. Ostin tavoitehousutkin kirpparilta, ja aion mahtua niihin kesällä.

Oliko minulla tavoitteena saavuttaa 95kg helmikuun loppuun mennessä? Tiukkaa tekee, mutta yritän!

Ennakkovaroitus

2009-02-05T21:52:00.002+02:00

Sitä vaan, että tällä viikolla todellakin vatsa on kasvanut syödessä. En ole edes yrittänyt elää fiksusti. Alkaa surettaa.

Haluaisin jättää huomisen punnituksen välistä, mutta eipä se tosiasioita mihinkään muuttaisi.

En saa kiinni mistään, pakoilen ajatuksiakin.

Kehtaanko edes kertoa

2009-02-01T18:37:00.002+02:00

Ei oikein ole ollut kirjoiteltavaa tänne, koska en voi väittää laihduttaneeni tällä viikolla. Viime viikollakin pudonneet grammat eivät olleet ainakaan terveellisten syömisten tulosta. Liikuntaa olen harrastanut ihan kohtalaisesti, mutta tuntuu että enemmän olen laiskotellut kotona.

Viikonlopun aikana olen syönyt 1500g vanukasta. Oho! OHO!

Tuntuu, että joku muu elää tässä kehossani.

Sauvakävelyneitsyyden menetys

2009-01-26T17:38:00.005+02:00

Tulin juuri elämäni ensimmäiseltä sauvakävelyltä - jumankekka on tehokas laji! Ei sitä ihan turhaan ole kehuttu. Liukkaimmilla tieosuuksilla ei kyllä uskaltanut ihan täysillä painaa, mutta voin kuvitella millaiset tehot sauvakävelystä saa irti kun kunnolla pääsee menemään. Huh-huh. Taatusti rankempaa kuin kevyt hölkkäily.

Nyt rahkaa ja banaania naamariin, jospa tänään pysyisi syömiset kurissa.

sauvakävely 80min, 8,4km

Piirakkaa hyvällä omallatunnolla

2009-01-26T11:46:00.003+02:00

Eilen illalla iski kova himo leipoa. Minun ei varsinaisesti tehnyt mieli syödä mitään, vaan halusin vain leipoa.

Aivan tappoidea kahdesta syystä: 1) jos leivon, en voi olla syömättä tuotoksia, eikä minulla ole edes pakastinta minne voisin yrittää jemmata osan 2) opiskelijabudjettini alkaa olla jo muutenkin miinuksen puolella.

Silti, sain kyhättyä pikaisen lähikauppareissun jälkeen kasaan suolaisen piirakan. Vaikka laskin, että koko piirakassa oli yhteensä n. 2000kcal, söin siitä 3/4 ja tänä aamuna loput. Nam nam. Huolestuttavinta tässä on, ettei minulla ole minkäänlaista morkkista, ei mitään tunnontuskia, en ole pettynyt itseeni, en koe epäonnistuneeni. Olen aivan liian välinpitämätön asian suhteen.

Sillä aikaa kun piirakka valmistui uunissa, hokasin sentään jumpata odotellessa. Huomasin, etten jaksa punnertaa edes naisten tyyliin kuin juuri ja juuri viisi kertaa! Siis viisi naisten punnerrusta, eikö se ole aivan onnettoman vähän? Paljonko te jaksatte punnertaa? Väitän, että minulla on keskimääräistä enemmän voimaa, mutta ilmeisesti punnerruksiin vaadittavia lihaksia ei ole juuri nimeksikään. Höh!

Viikkokatsaus

2009-01-25T14:57:00.003+02:00

Se oli sitten sellainen viikko. Liikuin ainoastaan kolmena päivänä, eli liian harvoin. En vain loppuviikosta yksinkertaisesti ehtinyt. No okei, se on huono syy, sillä kiireisimpinäkin päivinä hyötyliikunta olisi onnistunut hyvin. Se vain olisi vaatinut aamulla vähän suunnittelua ja sopivien varusteiden pukemista tai pakkaamista mukaan. Lähes kaikki bussimatkat olisin voinut kävellä ainakin toiseen suuntaan.

Perjantaina olin viihteellä oikein pitkän kaavan mukaan. En edes yritä laskea paljonko join, liikaa kuitenkin. Ainut hyvä puoli oli, että yöllä ei tainnut tulla mieleenkään koukata snägärin kautta kotiin. En muista milloin viimeksi olisi ollut tarve yösyöpöttelylle, ennen se oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Pelkkä nestemäinen ravinto vaan aiheuttaa aina järkyttävän krapulan, ja niin nytkin meni lauantai nukkuessa.

Tänään pakotin itseni lenkille. Ei oikein ollut fiilistä, mutta lenkki tuntui kuitenkin hyvältä. En tajunnut, että kuntopolut ovat nyt hiihtäjien käytössä, joten jouduin kiertelemään ja kaartelemaan vähän kummallisen reitin. Tarkoitus oli päästä vähän juoksentelemaan, mutta siellä on niin liukasta joka paikassa, että hyvä kun kävellen pystyssä pysyin. Kengät muistuttivat taas pienuudestaan ja jouduin kipristelemään varpaita matkalla. Ei voi mitään. Uusiin kenkiin on varaa ehkä vuoden päästä, näillä on nyt mentävä.

kävely 85min, 8,2km

Ainiin. Perjantaina sain merkata painoni taas mustalla. Toivottavasti tästä tulee pitkä musta putki.

Yhä ahne

2009-01-21T20:41:00.002+02:00

Täytyy myöntää, ettei moneen päivään ole ollut kunnon päivitysfiilistä. Yritän kuitenkin näppäillä tänne jotain, jottei koko projekti pääsisi unohtumaan.

Ruoka-annosten kokojen kanssa on yhä viilaamista. Otan edelleen ylimääräisen palan leipää, tai yhden kalapalan lisää, tai lusikallisen kastiketta liikaa. Viime syksynä oli jotenkin niin helppoa ottaa vain sen verran kuin tarvitsin, vaikka tarjolla olisi ollut mitä tahansa. Jokin osa minusta on nyt jäänyt sille nautinto-tasolle, jossa vain tämä hetki merkitsee.

Vesijumppasin tänään keskiviikkoiseen tapaan. Jotenkin vaan tuntui tylsältä koko jumppa, jospa ensi kerralla joku toinen vetäjä tuntuisi vähän kivemmalta.

vesijumppa 45min

kirps

2009-01-20T19:47:00.002+02:00

Onpas ollut huono päivä syömisten suhteen, ainakin laadullisesti. Proteiineja ei juuri nimeksikään, kasviksia lähinnä hernekeiton muodossa ja kuituja puuttuu runsaasti. Tällainen vahinkopäivä, kun tuli jäätyä aamulla kotiin.

Kävin kuitenkin salilla ja uimassa. Kyllä kirpaisi lompakossa kun ostin sarjakortin uimalaan+salille ja maksoin samalla vesijumpan. Siksipä ei ollutkaan enää varaa ostaa kunnon apetta täksi päiväksi :D Elämä on valintoja.

Salilla tein entistä raskaampien painojen kanssa. On se jännä kun voimaa on tullut mukamas lisää vaikka mitään en ole asian eteen tehnyt. Mikä lie hetkellinen voimanpuuska iski tänään.

kuntosaliharjoittelu n. 60min
uinti+venyttely 30min

Juokse tyttö juokse

2009-01-18T13:19:00.004+02:00

Olin vähän hätäinen kun perjantaina jo julistin viikon liikunnat suoritetuksi. Lopputulos on kuitenkin tämä:

ti: nia 60min
pe: kävely 120min, 8,4km
su: kävely/hölkkä 60min, 6,3km

Mahtavaa taas päästä juoksentelemaan! Aluksi kyllä luulin, ettei koko lenkistä tule mitään kun jalat olivat niin jumissa, mutta kyllä se askel alkoi lentää kun vauhtiin pääsin. Tosin taidan olla edelleen vähän puolikuntoinen, kun hölkkäspurttien jälkeen kesti älyttömän kauan tasata hengitystä. En oikein usko, että kuntoni on varsinaisesti voinut huonontua, vaikka viime lenkistä onkin aikaa. Lähtötaso on kuitenkin niin heikko, ettei se paljon voi laskeakaan.

Luulen, että se jalkojen kipeys johtuu lonkan koukistajista. Venyttelin eilen oikein huolella, kuten myös tänään aamulla, ja kohta taas. Tuo lonkan koukistaja on vaan minusta vaikea venytettävä. En tiedä miten sen saisin parhaiten venymään, kun tuntuu etten saa siihen ollenkaan tuntumaa. Altaassa se venytys onnistuu parhaiten!

Olen viikonloppuna herkutellut kaalilaatikolla, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan muodostui seuraavista aineista: kaali, sipuli, porkkana, soijarouhe, lihaliemi. Jos ei muuta, niin taisi nesteet kehossa lähteä liikkelle.

Lepopäivän revähdys

2009-01-17T17:07:00.002+02:00

Reväytin sitten reiteni kun erehdyin kyykistymään korkkarit jalassa?

Tiistain uusi rutiini niassa ei ehkä ollut kaikkein ystävällisin tällaiselle innokkalle pläskille, joten olen vähän kärsinyt alaselän, nivusten, reisien tai jonkin siellä suunnalla olevan kivuista jo muutaman päivän, mutta tänään kirpaisi kunnolla. Auts.

Eilinen yllättäen suoritettu parin tunnin kävelylenkki ei ehkä varsinaisesti parantanut tilannetta, olisi pitänyt muistaa ainakin venytellä venytellä venytellä...

Onkohan nyt jo myöhäistä?

Ajatus

2009-01-16T14:31:00.003+02:00

Hei vaan, täällä minä vielä pyristelen!

Vaaka puhui tänään karua kieltään, ja ilmoitti taas vähän suuremman lukeman kuin viikko sitten. Hassua kyllä, en ole kamalan pettynyt.

Alan ehkä vähän päästä takaisin raiteille. Luulen, että se pahin flunssavaihe lannisti minut täysin ja annoin itselleni liikaa vapauksia. Niin ei tietenkään saisi käydä, mutta ensi kerralla yritän ymmärtää paremmin. Nyt alan olla jo suhteellisen terve, ja ensi viikolla ajattelin aloittaa taas hölkkälenkit.

Tällä viikolla urheilin ainoastaan tiistaina (nia), vaikka oikeastaan olisi ehkä sekin pitänyt jättää välistä/ottaa rauhallisemmin, mutta halusin osallistua koska se on niin kivaa mutta niin harvoin. Keskiviikkona en viitsinyt mennä vesijumppaan, kun räkäisyys saattoi vielä iskeä milloin tahansa.

Yritän tässä nyt pitää viikon kestävän detox-kuurin. Eli ei mitään ylimääräsitä, ei edes vähää. Kai se lähinnä tarkoittaa, että pysyn erossa alkoholijuomista tämän viikonlopun.

Aloitin eilen erään lyhyen taidekurssin, jossa pääsin vähän toteuttamaan itseäni ja sain hyvää palautetta. Jäin hyvälle mielelle ja sain ehkä vähän uskoa siihen, että minusta on vielä johonkin, että voin onnistua ja olla kokonainen oma itseni muiden edessä. Se ajatus kun pysyisi, niin luulisin laihduttamisenkin olevan helpompaa.

On vaikeaa kamppailla jatkuvasti huonon itsetunnon, oman arvottomuudentunteen ja omien heikkouksien parissa, saati sitten yrittää korjata asioita pelkästään pinnallisilla asioilla, kuten laihduttamalla. Mutta ihminen on kokonaisuus, eikä yhdenkään osan merkitystä sovi vähätellä.

Ja hei, kiitos kaikille tsempistä! Kyllä se oikeasti kummasti auttaa, kun tietää ettei täällä ihan yksinään räpiköidä. Paljon on nyt uusia mielenkiintoisia blogeja ilmestynyt, ja yritän pysyä mukana teidän kaikkien jutuissa.

Pieni sos

2009-01-12T21:01:00.002+02:00

Tiedättekö mitä? Minä en ole vieläkään siirtynyt kevyempään ruokavalioon, vaan mässytän edelleen kuin olisi ainainen joulu. Jostain syystä olen nyt jumissa, ja ruoka maistuu aivan liian hyvälle voidakseni vähentää sen syömistä. Pelottavaa.

Kuusi asiaa minusta

2009-01-11T14:00:00.005+02:00

Sinikka haastoi minut mukaan tällaiseen, joten osallistun tähän blogin teemaan liittyvillä asioilla.

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.

1. Syön kotona harvoin ruokapöydän ääressä. Monesti istun tässä koneella tai sohvalla lautasen kanssa. Yritin tämän projektin alkuvaiheessa siirtyä pöytäruokailuun, mutta ei siitä tullut mitään. Ja jos joskus pöydän ääressä ruokailenkin, niin tasan tarkkaan luen samalla jotain, vaikka siitä kuinka napistaan kaikissa laihdutusohjeissa. Jos on ruokaseuraa, laitan kyllä mielelläni pöydän vaikka koreaksi ja istun siinä pitkään ja hartaasti syöden. Mutta en yksin!

2. En käytä hienoa suolaa. Minulla ei ole vuosiin edes ollut sellaista kaapissa. Myllyssä on yleensä karkeaa merisuolaa.

3. Kaupassa asioidessani tykkään kierrellä ja kaarrella hyllyjen välissä tutkien kaikkea ja mieleni tekisi aina kokeilla kaikenlaisia uutuuksia. Olen myös mainosten uhri, tosin nykyään kai vähän liian skeptinen ja kuluttajatietoinen ostaakseni kovinkaan usein mitään uuttaa ja jännittävää. Mutta ruokaa tehdessänikin haluaisin aina kokeilla jotain vähän erilaista, en melkein koskaan mitään mitä olen ennenkin tehnyt.

4. Olen monta kertaa päättäväisesti aloittanut Nutrilet kuurin. Eli juonut aamulla yhden litkun, ehkä toisen vielä päivällä, ja sitten illalla juossut kauppaan hakemaan jotain eineksiä ja sipsejä kun oikeastaan halusinkin aloittaa sen kuurin vasta seuraavana päivän. Tämä on todella säälittävää "laihduttamista". Onneksi olen jo kaukana noista ajoista.

5. Syön seurassa vähemmän kuin yksinään. Tämä pätee edelleen, vaikka ne pahimmat yksinahmimiskohtaukset ovatkin poissa.

6. Olen ollut nuorempana sairaalahoidossa lihavuuteni takia.

Moni tämän onkin jo tehnyt, joten tapani mukaan en haasta ketään.

Teetä ja suklaata

2009-01-10T21:27:00.004+02:00

Kaivoin tänään kellarista esille vanhoja talvitakkeja. En oikeastaan osannut odottaa, että ne olisivat niiin isoja minulle. Ilahduttavaa huomata, että oikeasti on olemassa vaatteita, jotka ovat minulle aivan liian isoja. Tuntuu, että ennen oli ihme jos kaupasta löytyi jotain, joka mahtui päälleni kiristämättä tai puristamatta. Tai no onhan nyt jo pitkään ollut näitä "isojen tyttöjen" mallistoja, mutta jos niitä ei lasketa.

Ostin tänään uusia teelaatuja ja ajattelin siirtyä kahvin käytöstä taas teen maailmaan. Ruohonjuuresta kassiini päätyi Clipperin Organic Detox ja Salusin Anis-Fenkoli-Kuminatee, ihania molemmat. Oikeasti lähdin ostamaan Noora Vanhasen innoittamana Yogi Tean Breathea Deepia, mutta hintapoliittisista syistä jätin sen kuitenkin tällä kertaa hyllyyn. Samalla reissulla en voinut olla ostamatta Green&Black'sin tummaa 85% suklaata, koska se on jopa tällaisen anti-suklaanistin mielestä varsin nautinnollista maisteltavaa.

Paino ei ole tainnut liikahtaa ainakaan alaspäin. Kipeänä ruoka ei aamupäivisin meinaa maistua ollenkaan, mutta näin iltasella tulee syötyä joka tapauksessa.

Haluan nyt luottaa valkosipulin, inkiväärin, teen ja villasukkien voimaan tämän flunssan kukistamisessa. Ensi viikolla alkaa kaikki harrastukset, ja haluan päästä mukaan alusta asti! Koko ensi viikko on muutenkin ulkotöitä, joten parempi olisi nyt toipua.

Sitä paitsi haluan juoksemaan!!!!

Näen punaista

2009-01-09T10:40:00.003+02:00

Punaisella piti merkitä tänään paino tuonne sivupalkkiin. Vaikka tosiasiahan on, että suunta on ollut kuitenkin alaspäin. Viikon takainen paino oli uudenvuoden ryypiskelyistä syntyneen nestehukan ansiota, ja heti seuraavana aamuna muistelen vaa'an näyttäneen totuudenmukaisemmin 98,7. Mutta olkoon se tuolla nyt muistutuksena, että jotain on oikeasti tehtävä jos mielii hyviä tuloksia.

Ensi viikolla on ihan mahdollista jo saada uusi alin ennätys?

Eilinen kuume taisi laskea yön aikana ja tänään tilalle tuli räkää, valtavasti räkää. Ihan tosissaan harmittaa, kun en voi lähteä lenkille tai vaikkapa salille ja uimaan. Tarvitsen liikuntaa tukemaan ruokavaliota, se on nyt käynyt ihan selväksi.

Ei mikään reseptiblogi

2009-01-08T15:10:00.006+02:00

Eäh, tulin kuin tulinkin kipeäksi. Muutaman päivän on jo siltä tuntunut, mutta elättelin toiveita, että välttyisin pahimmalta. Noh, tänään oli jo syytä jäädä kotiin makaamaan.

Harmittavaista, että liikunnat jäävät taas ties kuinka pitkäksi aikaa.

Kipeänä tekee aina mieli keittoa, joten väsäsin yksinkertaisen kalakeiton. Porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, purjoa, kalalientä, valkosipulia, pippuria ja pakasteesta kalakuutioita.

Lähikaupassa oli vähän huonot kasvisvalikoimat, ja pakastekaapitkin olivat tyhjiä (!) joten noilla nyt mentiin. Mutta oli se silti hyvää.

Onneksi hyllyssä oli paketti Viipaloituja Jälkiuunipaloja, ne ovat ihan ehdoton ruisleipäsuosikkini tällä hetkellä!

Ruokajuomana oli vettä, koska tein vähän myöhemmin piimästä herkullisen marjasmoothien :P

The Plan 2

2009-01-08T14:01:00.003+02:00

Miten jatkan tästä? Voin päivittää tätä vähän jos tulee mieleen muuta.

SYÖMINEN

Lautasmalli
Puolet lautasesta on täytettävä salaatilla/kasviksilla. Samalla tulee automaattisesti kiinnitettyä huomiota annoskokoihin.

Ei eineksille
Pyrin valmistamaan ruokani itse aidoista raaka-aineista. Lisäksi pikkuhiljaa olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota ruoka-aineiden sisältämiin lisäaineisiin ja pakkausmerkinnöissä viliseviin e-koodeihin.

Hiilihydraattitietoinen ruokavalio
En halua enää sanoa vähähiilarinen, koska se ei ehkä pidä ihan paikkaansa. Tarkkailen kuitenkin edelleen erityisesti hiilarien saantia, ja välttelen parhaani mukaan kaikkea vaaleista jauhoista valmistettua. Tästä luonnollinen seuraus on tietenkin proteiini- ja rasvavoittoinen ravinto.

Tunnesyöminen
Tylsyyteen tai turhautumiseen syöminen on jo helpompi tunnistaa ja hillitä, mutta ahdistuksen ja pahan olon hallitsemiseen on vaikea löytää mitään parempaa kuin ruoka/juoma. Liikunta helpottaa hetkellisesti, mutta koko aikaa ei voi vaan juostakaan.

Herkut
Kaikki on sallittua, mutta harvoin ja kohtuudella. Esim. jälkiruoat jätän syömättä.

Vesi
Aina voi ottaa lasillisen vettä. Ja vielä toisenkin.

ALKOHOLIN KÄYTTÖ

Ei tissuttelulle.
Alkoholinkäyttöä en muuten edelleenkään ole valmis rajoittamaan.

Laaduntarkkailu.
Ei kaljaa, siideriä, lonkeroa tai muutakaan älyttömän energiapitoista. Punaviini, kuiva valkkari ja kossuvissy kunniaan.

LIIKUNTA

Vesijumppa
Viikottain, hyvä perusliikuntamuoto.

Nia-tanssi
Kerran kahdessa viikossa. Harmillisen harvoin, mutta ehdottomasti antoisa ja nautinnollinen liikuntamuoto, jossa voi tarvittaessa ottaa rauhallisemmin tai vetää sata lasissa.

Lenkkeily
Yritän ehtiä vähintään pari kertaa viikossa. Harjoittelen juoksemista ja suurin osa lenkeistä onkin intervalliharjoittelun tyyppistä kävely-juoksu-kävely -etenemistä. Luulen löytäneeni juoksemisen ilon.

Kuntosali+uiminen
Kulkevat yhdessä, koska käyn uimahallin salilla, ja edullisinta on samalla käydä uimassa. Tätä harrastan aika satunnaisesti, varmaan harvemmin kuin kerran viikossa. Jossain vaiheessa haluaisin alkaa treenaamaan lihaskuntoa vähän aktiivisemmin, mutta ehkä vielä ei ole sen aika.

Hyötyliikunta
Sään salliessa pyöräilen esim. kirppiksille, tai kävelen kauemmas kauppaan. Oman talon hissiä en juurikaan käytä, vielä olisi opeteltava välttämään esim. rullaportaita kaupungilla.

Kotijumppa
Tämä on nyt jäänyt vähemmälle, mutta pidän mielessä mistä löydän jooga-videoni tai korsetti-treeniohjeet.

TAVOITE

Yleinen tavoite tehdä kaikesta ylläolevasta normaalia ja vaivatonta jokapäiväistä elämää. Mutta painonpudotuksen kannalta asetan muutaman tavoitteen erikseen:

Vaihe 1
Alkaa oikeasti noudattamaan yllä olevia ohjeita. Päästä eroon joulukiloista ja löytää tasapaino tähän kaikkeen.

Vaihe 2
Pudottaa BMI seuraavalle tasolle, eli siirtyä vaikeasti lihavasta merkittävän lihavaksi. Kiloina se tarkoittaa 94. Annan itselleni nyt aikaa, ja toivon saavuttavani tämän helmikuun loppuun mennessä.

Vaihe 3
Jatkaa painon pudotusta niin kauan, kunnes vaaka näyttää alle 80. En osaa nyt asettaa enempää välitavoitteita, mutta tähän tulokseen pitäisi päästä heinäkuun loppuun mennessä. Ensimmäiset n. 20kg putosivat puolessa vuodessa, mutta luulen niiden olleen ne helpoimmat. Eikä muutenkaan tahdin tarvitse olla ihan noin kova.

Täällä muuten on ensimmäinen The Plan.

Eiköhän se siitä

2009-01-06T17:48:00.003+02:00

Eilen oli niin holtiton ruokapäivä, etten ehtinyt edes kuvaa ottaa. Lounas venyi pitkälle iltapäivään ja nappasin kaupasta pahimpaan nälkääni leivän, jonka söin autossa matkalla kotiin. Illalla valmistin tortilloja, ja vetäisin niitä sitten vaatimattomasti 8kpl.

Tänään söin lounaan muualla, mutta tein illalliseksi itselleni salaattiannoksen.

Jäävuorisalaattia, purjoa, kurkkua, viinirypäleitä, tuoreita herkkusieniä sekä taivaallisen vahvaa valkosipulikastiketta (jota jäi eilisistä tortilloista). Ei ihan tavanomainen salaatti.

Eli tarkennetaan nyt vielä, etten ole edelleenkään palannut normaaliin päiväjärjestykseen. Mutta huomenna alkaa arki, eiköhän se siitä.

Jotain hukkunutta

2009-01-04T15:39:00.004+02:00

En edes kerro. Yritän nyt vain pelastaa hukkuneen motivaationi, ennen kuin alan moittia itseäni.

Jatkoin ruoanlaittoa tänään vähän samoilla linjoilla kuin eilen, eli yritin käyttää jotain jo pitkään kaapissa lojunutta.

Tällä kertaa se oli lohikastikepussi. En kylläkään tehnyt sitä lohelle, vaan hain lähikaupasta pakasteseitä ja kaveriksi pakastevihanneksia. Kastike ei ole kovin kevyttä, mutta tulipahan syötyä pois. Juomana jotain ikivanhaa piimää, mutta ihan hyvältä se maistui :D Huomenna aion ostaa kunnon salaattiainekset.

Jäätävä lenkki

2009-01-03T14:01:00.007+02:00

Haha, tänään vaaka näytti kaksi kiloa enemmän mitä eilen merkkasin tuonne listaan. Noh, jos se on totuus, niin ei paha silti. Olen syönyt ja juonut sieluni kyllyydestä melkein koko joulukuun, että ihan realistiselta vaikuttaa.

Kävin tänään lenkillä ja hyrrrr kun oli kylmä! Piti tulla lyhyempää tietä kotiin kun meinasin jäätyä pystyyn. Pitäisi ehkä ymmärtää, etten voi lenkkeillä samat kamppeet päällä vuoden ympäri. Mutta mitä ihmettä sitten puen päälleni.. pitäisikö panostaa lämpökerrastoon, toppahousuihin, villapaitaan vai miten häh?

Nyt muuten uskallan sanoa uusista juoksukengistäni sen, että ne ovat kuin ovatkin ainakin sen puoli kokoa liian pienet. Kyllä niillä lenkkeillä voi, mutta vähän varpaat puutuvat etenkin vasemmasta jalasta. Muuten ne ovat tuntuneet hyviltä, joten kelvatkoon.

-kävely 60min, 6,3km
-kauppareissu kävellen 1,7km x2

Haluatteko kuvia syömistäni aterioista? Voin yrittää ottaa aina kuvan, kun teen itse jotain, eli lähinnä viikonloppuisin ja nyt vielä muutaman päivän kun minulla on lomaa jäljellä. Kokeillaan ;)

Tein tänään ruokaa niistä aineksista, mitä kaappiin viime vuodelta vielä oli jäänyt. Soijarouhekastike keitettyjen porkkanoiden kanssa, ja kyytipojaksi kurkkua ja tomaattia, johon heitin päälle fetajämät ja vähän oliiviöljyä sekä pippuria ja suolaa.
Tuo soijarouhekastike taisi kyllä päästä suosikkilistalle, kun on niin älyttömän hyvää, helppoa ja edullista! Sipulia, valkosipulia, rypsiöljyä, paseerattua tomaattia, soijarouhetta, vettä, tabascoa, kasvislientä ja pippuria -> nam :P

Petollinen nestehukka

2009-01-02T21:04:00.003+02:00

Vaaka näytti aamulla todella maltillista lukemaa. Veikkaanpa vaan, että taisi olla melko paha nestehukka kehossa, kun tuli tuota uuttavuotta juhlittua vähän pidemmän kaavan mukaan. Ehkä viikon päästä tiedän vasta, missä oikeasti mennään.

Täytyisi taas kirjoittaa itselleen ylös mitä, miten ja miksi olen tekemässä. Koska nyt olisi niin helppo jättää asiat vähän rempalleen, että pakko tehdä selkeä suunnitelma, ja asettaa uusi välitavoite vihdoinkin.

Kevyttä ja liikunnallista vuotta 2009 kaikille lukijoilleni!

Aurinkojuoksua

2008-12-31T12:51:00.003+02:00

Jaahas. Tuli jo eilen nautittua osa tämän illan antimista, joten saa nähdä mitä tästä päivästä ja illasta tulee.

Täydellinen ulkoiluilma ainakin on!

-kävely/hölkkä 70min, 7,4km

Painotaulukko 2008

2008-12-31T10:22:00.001+02:00

2008
ma 07.07. n.117 kg
ma 21.07. 114,4 kg
pe 25.07. 114,2 kg
pe 01.08. 113,0 kg
pe 08.08. 111,4 kg
pe 15.08. 111,4 kg
pe 22.08. 110,6 kg
pe 29.08. 109,4 kg
pe 05.09. 107,6 kg
pe 12.09. 107,0 kg
pe 19.09. 106,0 kg
pe 26.09. 106,0 kg
pe 03.10. 104,8 kg
pe 10.10. 104,0 kg
pe 17.10. 102,2 kg
pe 24.10. 100,8 kg
pe 31.10. 100,6 kg
pe 07.11. 100,0 kg
pe 14.11. 99,7 kg
pe 21.11. 97,3 kg
pe 28.11. 97,8 kg
pe 05.12. 97,5 kg
pe 12.12. 96,9 kg
pe 19.12. 96,2 kg
la 27.12. 98,6 kg

Sensuroidut seikkailut

2008-12-30T12:43:00.000+02:00

Sikapossu seikkaili tänään, vaikka tekikin kauppareissun kävellen.

-kauppareissu kävellen 1,6km x2

Paha henki

2008-12-29T10:26:00.004+02:00

Nyt tuli morkkis.

Varauduin eilen kaverin vierailuun 500g suklaakeksipaketilla. Kaveri söi paketista kaksi keksiä, ja minä söin illan mittaan loput, eli noin 480 g ja 2000kcal. Ihan tuosta vaan kun niitä oli kiva natustaa, vaikka itse asiassa olivat ällöttävän mausteisen makuisia.

Olen ottanut valtavan harppauksen taaksepäin. Missään ei ole minkäänlaista kuria, hillintää, järkeä. Luulin olevani suht syvillä urilla, mutta nyt liirtää ja pahasti.

On ikävä Acoja.

Tänään kuitenkin vesijumppa ja huomenna testaamaan juoksukenkiä, kun eilen en "ehtinyt". Ihailen muuten teitä kiireisiä ihmisiä, jotka väkisin ottavat itselleen sen ajan urheilla. Onneksi mulla ei ole juuri muuta elämää kun tämä laihdutus (eikä näköjään aina sitäkään...) kun minä _en voi_ lähteä lenkille, jos samana aamuna/iltana on jotain muutakin ohjelmaa. Mutta hyvä näitä rutiineja on nyt opetella, jospa tästä jotain hyvää jäisi sinne odotettuun aktiiviseen elämäänkin.

-vesijumppa 60min

Uudet juoksukengät

2008-12-27T18:10:00.003+02:00

Voi ei!

Ostin tänään ne juoksukengät(tämmöset), ja kävin jo ensimmäisellä juoksullakin. Pelkään vain, että kengät ovat puoli kokoa liian pienet! Vasemman jalan varpaat puutuivat omituisesti matkalla, ja se tuntui helpottavan heti kun riisuin kengät. Mulla tuli kassajonossa kyllä fiilis, että olisiko kuitenkin pitänyt sovittaa vielä isompiakin, vaikka nämäkin tuntuivat hyviltä. No kokeilu jäi siihen, kun isompia ei yksinkertaisesti ollut. Otin sitten nuo.

Mulla on kyllä ennenkin ollut joku omituinen puutumisongelma tuossa yhdessä varpaassa. Voi olla, ettei se johtunutkaan kengistä. Täytyy testata vielä muutaman kerran, ennen kuin annan lopullisen tuomion.

Muuten en huomannut mitään erikoista juoksussa. Paitsi että taisin juosta pisimmän yhtämittaisen matkan ikinä, noin kilsan. Olisin juossut tasaisella paljon pidempäänkin, mutta pitkä ja jyrkkä ylämäki pakotti välillä kävelemään. Eli ehkä kengät antoivat kuitenkin pienet siivet?

-kävely/hölkkä 45 min, 4,3km

Nyt alkaa sulatuskuuri

2008-12-26T19:04:00.004+02:00

Ohhoh. Jokohan sitä voisi sitten alkaa lopettelemaan jouluruokien syömistä. En hillinnyt itseäni yhtään näinä kahtena-kolmena päivänä, ja kyllä se ruoka olikin hyvää! Perinteisten laatikoiden, kinkun, rosollin, kalojen, mätien, majoneesisalaattien ja viinien lisäksi sain myös jäätelöä, juustoja, pähkinöitä, karua, kaljaa, viskiä ja mitä kaikkia herkkuja maailmassa nyt onkaan olemassa.

Liikunta jäi ainoastaan tälle päivälle. Tein tunnin lenkin, josta jopa vielä jaksoin pienen osan hölkätä. Mutta kyllä valui hikikin! Ei näillä eväillä välttämättä pitkälle jaksaisi.

Huomenna on punnitus, iiks. Vieras vaaka näytti tänäaamuna ihan ok tuloksia, mutta tietysti se näyttää omaa vaakaani paljon vähemmän.

-kävely/hölkkä 60min, 6,0km

Pimeää joulua, jos huumori kestää

2008-12-23T09:49:00.000+02:00

Kauhukuvia

2008-12-23T09:12:00.003+02:00

Possu mikä possu. Sain eilen joululahjaksi korillisen juustoja ja mätiä, sekä pienen pullon kuohuviiniä. Juustot ovat varmaan yksi suurimmista paheistani, enkä eilenkään voinut vastustaa kiusausta. Olin kyllä oikein stereotyyppinen läski jääkaapilla: haukkasin juustoja suoraan paketista.

Vaaka näyttää tänään jo kilon enemmän kuin viime perjantaina, vaikka varsinaiset jouluherkut vielä odottavat syöjäänsä. Kauhistuttaa mitä lukemia lauantaina joudun kirjaamaan ylös. Punnitus siirtyy lauantaille, koska luultavasti perjantaina en vielä ole oman vaa'an äärellä.

Jos tästä loppuvuodesta selviää vielä alle satakiloisena niin hyvä on. Mutta 2.1.2009 voi olla aika tiukka paikka.

Mutta sittenhän on taas mukava palata normaaliruokailuun kun paino humpsahtaa nopeasti alaspäin, kun nesteet lähtevät liikkeelle. Eiks ni ;)

Laiskaa askellusta

2008-12-22T13:32:00.004+02:00

Aamupuuron jälkeen hilpaisin lenkille, mutta mitäpä kävikään! Ei jaksanutkaan jalka nousta tavalliseen tapaan, ei ollut hetkeäkään sitä kevyttä fiilistä, joka etenkin lenkin alussa yleensä tulee. Yritin pariin otteeseen vähän hölkätä, mutta en vaan jaksanut. Tein kuitenkin suunnittelemani pidemmän lenkin, mutta kävelin sitten ihan rauhallisesti.

Syy tähän flegmaattisuuteen ja voimattomuuteen on ihan selkeä: epäterveellinen ruokavalio. Sokerin nuoleskelu (kakkutaikinat ja kuorrutteet) ja muutenkin hyvin hiilarivetoinen ruokavalio ei vaan käy.

Eilen muuten hermostuksissani tein vähän korsetti-treeniä kotilattialla, ja sen seurauksena taisi tänään alaselkä kipuilla kävellessä. Kyllä nuo tavalliset vatsalihastreenit lattialla ovat helvetistä... teen ne ehkä jotenkin väärin, kun aina tuntuu, että sattuu jonnekin ihan muualle kun pitäisi. Suosittelenkin kaikille vatsalihasjumppaa altaassa! Vedessä tuskaiset vatsaliikkeetkin tuntuvat siedettäviltä ja helpoilta, ja niitä voi tehdä vaikka aina altaan päädyssä muutaman uintikierrosten välissä.

Maanantai 22.12.

-ruispuuro
-kahvi

-kävely 85min, 7,9km

-proteiinipasta
-soijarouhekastike (rypsiöljy, sipuli, valkosipuli, purjo, tuore chili, soijarouhe, chilimaustettu tomaattimurska, lihaliemi, mausteet)
-porkkanaraaste

-proteiinipasta + soijarouhekastike
-raejuusto 100g

-kahvi

-rahka Ehrmann 250g
-ananasmurska prk

-juustoja, mätiä, kuohuviiniä

Avautuminen

2008-12-21T18:45:00.003+02:00

Tänään oli jo toinen aamu peräkkäin kun heräsin läskinä, rumana, ällöttävänä, laiskana ja idioottina. Siihen päälle vielä iski vakava jouluahdistus, niin päivä oli sillä selvä. Ei paljon kiinnostanut mitä suuhuni laitoin.

Tänään myös kävin leipomassa eiliset kakut loppuun. Jos eilen tuli nuoltua kaikki taikinakulhot niin tänään oli täyte- ja kuorrutekulhojen vuoro.

Nyt pukkaa hiilariähkyä, kun varmuuden vuoksi keitin taas annoksen proteiinipastaa ja lusikoin sen napaani peston ja chilikastikkeen kanssa. (Ärsyttää muuten tuo "proteiinipasta"-sanan käyttö. Ainakin mulla olevassa pussissa lukee pasta +proteiini, ja kyllä se tuote edelleen hiilarimätöstä menee.)

Tällaisena päivänä epäilen taas onko mikään minkään arvoista. Yksi tämän projektin merkittävistä tavoitteista kuitenkin on se, että oppisin pitämään itsestäni ja arvostamaan elämääni, mutta epäilen vahvasti onkohan se ulkonäkökysymys lainkaan.

Kiitos ja anteeksi.

Lenkkikengän valinta

2008-12-20T10:04:00.006+02:00

Tänään paino on taas samoissa lukemissa kuin viikko sitten. Että se siitä pudotuksesta. En tiedä onko tämän "huomenna"-ajattelu petollista, mutta monen muun tapaan aion ryhdistäytyä vasta uudenvuoden jälkeen. Yritän kuitenkin muistaa liikkua pyhinäkin ja syödä kasviksia ja hedelmiä joka päivä. Perinteisessä joulupöydässä kun ei tillin lisäksi paljon vihreää näy.

Kävin muuten vähän testailemassa lenkkareita. Tulin siihen tulokseen, että niissä pitää olla sekä päkiä- että kantavaimennus. Löysinkin yhdet ihan hyväntuntuiset Brooksin kengät, mutta silti jäi mietityttämään, osaanko nyt kuitenkaan valita oikeanlaisia. Myyjä ei juurikaan helpottanut pähkäilyäni, totesi vain, että Brooksilla on vaimennukset ainakin kestävät, vaikka kenkä onkin keskivertoa jäykempi.

Jos joku haluaa jakaa kokemuksia juoksukenkien valinnasta, antaa tulla! Miltä hyvä kenkä tuntuu jalassa? Kokemuksia eri merkeistä? Voiko halpa kenkä olla hyvä?

Muutaman lenkkikerran jälkeen se totuus vasta valkenee, mutta se tieto ei tässä vaiheessa lohduta yhtään.

Lauantai 20.12.

-kahvi

-ruisleipä x3, oivariini, siivu kinkkurullasta x3, juustoa, sinappia
-kahvi
-ruispipari

-neljän kakkutaikinavuoan nuoleskelu

-kalakeitto
-ruisleipä, oivariini

-kahvi

-kävely/hölkkä 70min, 6,7km

-rahka Ehrmann 250g, tilkka mehutiivistettä

-tumma suklaa 50g
-punaviini 75cl

-proteiinipasta + mausteet

Lai-lai-laa...

Lounassetelipäivä

2008-12-19T14:57:00.007+02:00

Jotta tähän ennen joulua ei vaan tulisi yhtään terveellistä päivää, ostin tänään sitten mm. täytetyn patongin ja ajattelin syödä levyllisen tummaa suklaata, jonka tosin ostin jo eilen.

Paino näyttää laskevan kaikesta huolimatta. Vaan ei tähän tilanteeseen silti voi olla tyytyväinen.

Perjantai 19.12.

-ruispuuro
-kananmuna
-kahvi

-kana-caesar -salaatti, salaatinkastike, patonki (Picnic)

-kuntosali 55 min, uinti/vesijuoksu/allasjumppa 35 min

-täytetty fetapatonki (Citymarket)

-kahvi
-tumma suklaa 50g

-2 pientä päärynää, klementiini, kiivi

-proteiinipasta, mausteet
-2 porkkanaa

Lakukato

2008-12-18T08:59:00.007+02:00

Sinnehän ne lakut katosivat eilen. Eli ihan turha ostaa kotiin mitään jemmaherkkuja, kun en pysty niitä edelleenkään vastustamaan. Eilen kyllä vesijumpan jälkeen oli kamala nälkä ja olin kylläinen vasta myöhään illalla paistettuani kananmunat itselleni. Ei ollut hyvä päivä siis sekään. Mitähän tästäkin tulee, kun lähden taas asioille heti aamupalan jälkeen, eikä ole tietoa seuraavasta ateriasta. Tai sen verran tiedän, että se tulee olemaan sponsoriateria (niinkuin eilenkin), eikä minun vielä tarvitse turvautua soijarouheeseen ja tomaattimurskaan.

Torstai 18.12.

-ruispuuro
-kahvi

-kinkkusiivu

-eilistä gratiinia, kanapihvi

-kalkkunamunakas (rypisöljyä, 2 munaa, kalkkunasuikaleita, mausteita)
-suklaavanukas
-kahvi

-2 pientä päärynää, klementiini

-cashew-pähkinöitä, kalkkunaa, klementiini, päärynä, terästetty tee, ja varmaan jotain muutakin ylimääräistä, AAAAARGHHH

Kyllästyttää tämä otsikointi

2008-12-17T16:10:00.005+02:00

Nyt venyy ruokailut kovin myöhään päivälle, ja energiatkin jää liian matalalle. Entä mitähän nuo lakut tuolla listassa tekevät? Niitä olisi laukussa lisääkin...

Keskiviikko 17.12.

-ruispuuro
-kahvi

-Sukulaku

-broilerin ohut fileepihvi x2
-kukkakaali-parsakaali-porkkana -gratiinia (mm. voita ja paljon juustoa, ehe :P)

-kahvi
-2 piparia

-BisBis

-2 kalkkunapihviä, keitettyjä porkkanoita
-klementiini

-vesijumppa 45min

-päärynä, 3x klementiini
-MintMint, BisBis, Sukulaku

-2x klementiini
-2 paistettua munaa

Penninvenyttäjä laihduttaa

2008-12-16T09:21:00.008+02:00

Ohhoh. Onnistuin lahjakkaasti mokaamaan tämän kuun raha-asiani, joten nyt pitäisi kehitellä ruokaa hyvin halvalla. Otan mielelläni ideoita vastaan edullisista sapuskoista, joissa ei mielellään käytetä perunaa, pastaa tai riisiä! Uunijuureksia sitten vaan... vieläköhän punajuuret ovat kaupassa puoli-ilmaisia?

Kaapissa kyllä nököttää paketit proteiinipastaa ja riisi&kaura-sekoitusta, pitäisikö kuitenkin hyödyntää niitä. Pitäisin vaan niin mielelläni proteiinitason korkealla, mutta valitettavasti proteiini on se, joka ruokavaliossa maksaa. Korjatkaa toki jos olen väärässä.

Tarkoitus myös oli, että olisin ladannut uinti- ja salikorttini vielä tämän vuoden puolella, mutta haaveeksi nyt jää. Vaikka voisihan sen viimeisen kerran käyttää ensin alta pois ennen kuin itken uusien kertojen perään. Olen kyllä ilmoittautunut extra-vesijumppiin sekä ennen joulua että joulun jälkeen. Onhan siinä kinkussa sulattelemista jo etukäteenkin! Saati sitten jälkeenpäin.

Lenkkeily tuntuu hyvältä. Eilenkin kun alkukävelyn jälkeen lähdin hölkkäämään, tuntui kuin olisin lentänyt. Mahtavaa. En juokse vielä pitkiä pätkiä, mutta erityisesti tykkään juosta ylämäkeen. Tuo eilinen lenkkireitti on erityisen mäkinen, joten uskon sen oleva tosi tehokas ilman spurttejakin.

Nyt näyttää vähän siltä, ettei joulupukki muistakaan minua kunnollisilla lenkkareilla, eli ei omat rahat riitä niiden ostamiseen. Mitä mieltä olette, pitäisikö kuitenkin repiä jostain rahat niihin kunnollisiin juoksukenkiin, vai uskallanko juoksennella pehmeillä alustoilla noiden marketin halpislenkkareiden kanssa? Miten tärkeä hyvä kenkä on lenkkeilyharrastuksessa? En haluaisi rikkoa jalkojani vain siitä tyhmästä syystä, että kengät ovat vääränlaiset.

Eikä muuten tuo loukkaamani polvikaan ihan kunnossa ole, vaikka niin täällä jo kerran julistin. Eilen lenkin loppupuolella pitkää alamäkeä kävellessä alkoi vihloa, ja esim. viimeksi kuntopyörää polkiessani sattui aluksi ikävästi. Mahtaakohan se olla lopunikää vaivana..

Täytyypä kaivaa pakasteesta kalkkunan jauheliha ja kehitellä siitä ruokaa täksi päiväksi. Siihen sitten loppuikin pakastimen aarteet, ei edes yhtään marjaa enää...

Tiistai 16.12.

-ruispuuro
-kahvi

-maitorahka Ehrmann 250g, tilkka mehutiivistettä

-4 kalkkunapihviä (Näistä tuli ihan sikahyviä! Kalkkunan paistijauheliha, soijarouhe, korppujauho, kananmuna, punasipuli+keltasipuli, valkosipuli, tuore chili, chilikastike, mausteet)
-keitettyjä porkkanoita
-kermaviilikastike

-glögi
-vähän nachoja, salsaa ja juustokastiketta
-kahvi

-2 kalkkunapihviä
-klementiini, päärynä

-1 kalkkunapihvi
-rusinoita, auringonkukansiemeniä
-klementiini

Lopullinen tavoite, toistaiseksi

2008-12-15T09:51:00.006+02:00

Maanantai 15.12.

-ruispuuro
-kahvi

-kanafile 170g, pussillinen pakastevihanneksia, chilikastiketta
-päärynä

-kävely/hölkkä 70min, 7km

-Ehrman rahka 250g, tilkka mehutiivistettä
-maalaishyytelö 100g
-klementiini

-kahvi

-maalaishyytelö 300g, sinappi
-päärynä, klementiini

-rusinoita, auringonkukansiemeniä

-tonnikalamunakas (rypsiöljy, 2 munaa, purkki tonnikalapaloja vedessä, punasipuli, mausteet)

-rooibos-tee

Vatsa kasvaa syödessä

Ei se ollutkaan niin helppoa

Haaste ohi

Blogipalkinto ja tunnustuksia

GFG 1. viikko takana

Go fat go

Paljastuksia vasten tahtoa

Normi viikonloppu

Puntaripäivä

Me, myself and I

Kalorimatikkaa

Lämmittelyä

Ongelma

Puurosta

Jotain puuttuu

Kiikun kaakun

Uudella energialla uuteen vuoteen

Painotaulukko 2009

Lääkkeillä laihdutus

Selkäkipuja

SOS

Kalaöljylle stop

Sunnuntaikävely

Paha vaaka

Mielihyvää lenkillä

Calathea ja viina ne yhteen soppii?

Päätös I

Elossa ollaan ja paksusti voidaan

Haluan

Häviäjä

Alamäessä lujaa

Väärä suunta

Hei, muistatteko minut?

Helteinen tervehdys!

Vapaa

Heikkous voittaa

Mutun voimalla

Nopeasti lähtölukemiin?

Parempaan päin

Uusi alku ja loppu

Auts

Ees taas

Vatsa kasvaa syödessä

Kevät! Aurinko! Luonto! Voisin lentää!

Syvänne

Lomaläskit puntariin

Negatiivinen positiivisuuspostaus

Läskilomalla paino ei nousekaan?

Menköön

Löysäys

Vyöstä ja haaveilusta

Hätä on tämän näköinen

Sano se kuvin

Vihdoinkin

Negatiivista energiaa

Laihdutusloma?

Perimmäinen ongelma

Huonosti kuuluu

Kestoflunssa

Suolet mykkyrällä

Kipeilyä

Lyhyesti

Ennakkovaroitus

Kehtaanko edes kertoa

Sauvakävelyneitsyyden menetys

Piirakkaa hyvällä omallatunnolla

Viikkokatsaus

Yhä ahne

*kirps*

Juokse tyttö juokse

Lepopäivän revähdys

Ajatus

Pieni sos

Kuusi asiaa minusta

Teetä ja suklaata

Näen punaista

Ei mikään reseptiblogi

The Plan 2

Eiköhän se siitä

Jotain hukkunutta

kirps